Tässä jokin ajatus todellisesta tanssiin suhtautumisesta.
Rakastatko tanssia oikeasti? Siis tanssia.
Vai rakastatko tanssin ympärillä poyrivää lieveilmiö osallisuutta?
Rakastatko tanssia
vai lieveilmiötä?
242134
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
että rakastan vain niitä hyviä tanssimiehiä! Heidän takiaan kannattaa vielä tanssia - Jos hyvät viejät loppuu niin minäkin heitän tanssikenkäni jorpakkoon....
Riippuu esiintyjästä. Esim Finkkutansseissa on 70% harrastajia ja loppu seuranhakijoita jne Yölinnun keikoilla tanssiharrastajia 5% ja loppu muusta syystä paikalla. Monella harrastajallakin -yllätys yllätys- harrastus loppuu samantien, kun elämää suurempi rakastaja astuu kuvíoihin. Todellinen harrastaja rakastaa tanssia eikä lopeta sitä pariutumisen myötä.
että rakastan tanssia itsessään. Nautin liikkumisesta musiikin tahtiin, ja se on osa minua. Tanssista kuitenkin tekee tanssin nautinnollinen, oikeanlainen musiikki, ilmapiiri ja tanssipari, joka täyttää ne edellytykset, joita minä tanssilta toivon. Tanssi on kokonaisuus, joka muodostuu useista elementeistä. En voi rakastaa puolituttua tanssituttavuutta = en siis voi rakastaa ihmistä, jota en tunne. Rakastamisessa on minun mielestäni kyse jostain syvällisemmästä. Voin kuitenkin sanoa rakastavani tanssia.
Tanssia rakastan oikeasti. Se tosin on rajoittava siksi että siihen on erilainen suhtautuminen jos aikoo saada tuntumaan tanssin tanssilta. Tanssipari tekee/mahdollistaa tosin sen vasta ja on suuri ilo kokea joskus ja että sen voi suunnata tanssiin. Siis asiana ja taitona sekä musiikki liikunnallisena harrastuksena rakastan tanssia.
Siksi käyn tansseissa kun saan puristella daameja sielun kyllyydestä rystyset valkoisina.
Tanssia sinänsä. Kumppanin iällä tai taidoilla ei ole suurta merkitystä ( kunhan on nuori, nätti ja taitava ( =vähintään 30 vuotta harrastanut)) ;).
rakastan tanssimista, kiitos kysymästä,)))) Niinkauan kuin saan tanssia, käyn tanssimassa. Tietysti,jos saan olla terve tanssin.
Valinta on helppo myös.. Tanssi ilman "piirejä" /liepeitä.
Rakastaminen on aika kova sana, mutta vähintäänkin Pidän Kovasti tanssimisesta, siitä keveästä hyvänolon tunteesta kun kahden ihmisen - jopa toisilleen ennestään täysin tuntemattoman - liikkeet sulautuvat yhteen musiikin tunnelmien ja rytmin mukaisesti. Kaikista tanssiin liittyvistä lieveilmiöistä ei voi pitää, valitettavasti. Tärkeitä ovat: - hyvä tanssittava musiikki - iloinen ja aktiivinen tanssiyleisö - muutama hyvä tuttukin joukossa, toivottavasti
Rakastan lavatansseja sekä itse tanssin että kaiken muun siihen liittyvän takia. Joskus tanssin tiiviisti koko illan ja joskus taas vietän enemmän aikaa baarin puolella keskustellen.
Jos on hyvä viejä, joka tulkitsee hyvän bändin soittamaa musiikkia, voin sanoa rakastavani tanssia. Tuota r-sanaa en käytä yleisesti, mutta tuohon se sopii eikä ole edes liian voimakas. Kun tanssi onnistuu jonkun ehkä täysin tuntemattoman kanssa täydellisesti, se on aina pieni "ihme" - ihana sellainen :) Ei ole voinut tietää mitään esim. toisen tyylistä tanssia ja viedä ja silti sitä vaan ollaan "yhtä" - yhtä parin kanssa, yhtä musiikin kanssa, yhtä bändin kanssa. Voiko tuota olla rakastamatta?
Samaa, niin ettei voi olla pitämättä kun juuri tuo tavoiteltu musiikillinen "yhteensopivuus tanssin avulla löytyy. Yhdistyykö tässä sitten sama kuin shoppailussa tai muussa "pikavoitto" ajattelussa että hakee aina ja aina uutta "löytöä" niinkuin ostoskeskuksesta /ideabarkista? Tekeekö tilaisuus tarpeen! Unohtuuko huomaavaisuus joitakin kohtaan. Myydäänkö rakastaminen tunnerikastumiselle. Koska niin paljon kirjoittelua aiheesta näyttää olevan. "Vain tanssijat" tavikset ym ym
En rakasta tanssia, mutta rakastan tunnetta, jonka tanssi synnyttää. 2 täysin ennestään tuntematonta tanssiaa tanssivat lähes hurmiossa, kun askeleet ja rytmi kuljettavat heitä. Tanssilavoilla tulee ihailtua naisia yleensä, kun he ovat laittautuneet kauniiksi käsiä myöten.
Rakastan tanssimista ihanan musiikin soidessa..ja haluan että tanssi olisi enemmän tulkinnalla toimivaa kuin tekniikalla pelkästään.
Minä rakastan tanssia. Kaikki musiikin tahtiin tapahtuva liikunta sopii minulle. Jos en voi tanssia parin kanssa, etsin harrastuksen jossa voin sitten tanssia vaikka ilman paria, esim. rivitanssia.
Yksin olohuoneessa en viitsi tanssia enkä jumpata, seurassa on mukavampaa.
Tanssin yksilötanssia (lattareita) 2-3 krt viikossa ja haluaisin tanssia lavoilla vaikka joka vkl, mutta perheellisenä en voi. Siispä rakastan tanssiliikuntaa. Nautinnollisempaa liikuntaa ja harrastusta en voisi kuvitella.
Rakastan tanssia, ehdottomasti.
Viejän sukupuolella, iällä ja ulkonäöllä ei ole väliä,
kunhan osaa viedä ja eläytyä musiikkiin.
Kun musiikki pauhaa kotona,
lapset kysyy, että etkö sä osaa koskaan olla paikallaan.
Musiikki vie.
Mut onko sinulla enään mitään sexsielämää???
RAKASTAN TANSSIA ♥
Sitä tosiasiaa ei muuta mikään mahti maailmassa!
Kun tanssin, huolet unohtuvat ja tuntuu, että vapaudun.
Vähän sama kuin joku syö suklaata ja unohtaa murheensa, minä vain tanssin.
Ja vaikka elämään astuisi yhtäkkiä se suuri rakkaus, rakkaus tanssiin säilyy ikuisesti.
Tanssia kirjoitti
"Kun tanssi onnistuu jonkun ehkä täysin tuntemattoman kanssa täydellisesti, se on aina pieni "ihme" - ihana sellainen :) Ei ole voinut tietää mitään esim. toisen tyylistä tanssia ja viedä ja silti sitä vaan ollaan "yhtä" - yhtä parin kanssa, yhtä musiikin kanssa, yhtä bändin kanssa. Voiko tuota olla rakastamatta"
Minä ainakin "rakastan" juuri tätä tunnetta tanssissa.
Rakastan lavatanssia ja musiikkia. Olen tanssinut koko ikäni.
Oman makunsa ja vivahteensa harrastukseeni antavat miehet ja myös naistutut lavoilla. Mukavaa seuraa on aina tiedossa.
Olen löytänyt näistä piireistä myös seurustelukumppanin kolme kertaa elämäni aikana ja taas on haku päällä ;)) Mielenkiintoisia miehiä on kiikarissa ... ei tosin montaa mutta joku kuitenkin ;)) jännitystäkin siis.
Rakastan tanssia tanssin takia. Ongelmana vaan seurustelukumppani (mies) joka ei tanssi ja on mustasukkainen myös minun harrastuksesta. Järkiselitykset ainoastaan tanssimisesta eivät tunnu auttavan jos toinen uskoo vaan sen mitä tahtoo ja luulee tietävänsä mikä menoja isku siellä lavoilla on! Ahdistaa kun joutuu rajoittamaan rakasta harrastusta!
Sama täällä mutta toisinpäin, ahdistavaa on, myönnettäköön.
Heh oma "taso" vaatimus tyttöystävälle on, että se kelpaa muillekin, jos sitä ei muut miehet yritä iskeä, ei kelpaisi varmaan mullekaan.