Minulla on aivan mahdoton "vauvakuume". Tahtoisin saada mieheni kanssa yhteisen lapsen. Ed. liitosta on 5-v poika. Mutta mies ei ole kuulemma valmis isäksi. Minua murehduttaa asia aivan valtavasti. Varsinkin, kun tiedän, että iän myötä mahdollisuudet vähenee, valitettavasti. Ikää on nyt 27, ja jouluna taas vuosi enemmän. Mieheni tietää ajatukseni. Hän jopa tallentaa digiboxille mulle kaikki mahd. vauvaohjelmat. Asiasta on monet kerrat juteltu.. Siksi jotenkin tuntuu niin pahalta, ettei "tulosta" tule. Taas alkoi tänään menkat, ja on paha mieli. Välillä itku tulee pakostakin, ja mies ihmettelee, että miksi mulla on paha mieli :O Tottakai tiedän, ettei toista voi tai saa pakottaa. Ja kai jokainen haluaa, että noin suuri asia olisi molempien tahto... Onko muita samanlaisessa tilanteessa?
Tahtoisin jo lapsen,
mieheni ei vielä.
17810
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Itkeskelty on kevään aikana usein täälläkin. Haluaisin niin pikkukakkosen, mutta mies vain jarruttelee. Ollaan oltu seitsemän vuotta naimisissa ja yksi yhteinen lapsi. Ikää mulla jo 32 v ja mies vuoden vanhempi. No sen verran mies on asiassa lämmennyt, jotta maaliskuussa lopetin pillereitten käytön yhteisestä sopimuksesta. Vaan nytpä mies sitte ei tulekkaan ilman kumia, kuin varmoilla päivillä, viikko menkkojen jälkeen ja viikko ennen niitä. Onn koettanut vaikka mitä "naisten" kikkoja sille ja jutellakin oon koittanu, että jättäis kumit pois, ettäs miten tässä tommosessa touhussa vois edes tärpätä, mutta hän sanoo, et pitäis vielä ehkä vuosi odotella. No eihän siinä muuta, mutta mulla toi biologinen kello tikittää jo aika vauhtia ja kuten sanoit, iän myötä mahdollisuudet vähenee. Ite oon vielä töissä semmosessa paikassa, jossa näen päivittäin vauvoja ja odottavia äitejä ja arvaat varmaan, että ei se mitenkään tätä kaipausta helpota. Millähän noille meidän miehille sais väännettyä vaikka rautalangasta semmosen mallin, jotta ne ymmärtäis, että tämmösen asian siirtäninen vaikka vain vuodella, on meille naisille paljon vaikeampi paikka kuin mitä niille, kun kaikenlaiset riskit koko ajan kasvaa. Olipa ihanaa, kun sai taas pikkaisen kevennettyä sydäntään ja avauduttua samassa tilanteessa olevalle. Pidetään me "kuumeilijat" yhtä ja koetetaan saada nuo meidän "mörököllitkin" tajuamaan tilanne naisen kannalta... Tsemppiä sulle :)
Todellakin! Ei tässä voi kuin odottaa... Mutta kun on lukenut niin monta kertaa näitä juttuja, kuinka on mennyt kauankin, että on sitten edes tullut raskaaksi, vuosikin on hirmu pitkä aika odottaa. Mieheni sanoi jo viime vuoden puolella, että katsotaan 2- vuoden päästä. No mitäs sitte ku se 2 vuotta on kulunut? Voi mennä tosi kauan ennenkuin edes raskautuu. Halusin aina saada lapset nuorena, että on voimia ja intoa leikkiä niiden kanssa. Poikanikin kyselee usein, että koska meille tulee vauva.. Meillä on myös jätetty pillerit jo tammikuussa pois. Mulla oli niin pahat migreeni- kohtaukset, joka viikko ja paheni kuukautisten aikaan siihen että piti hakea tk:sta piikki, niin se oli niin kuin pakkotilanne. Pillereiden lopettamisen jälkeen ei ole ollut ku 2 krtaa migreeni. Isäntäkin huomannu kuinka jopa mun iho on paremmassa kunnossa nyt. Mutta nyt sitte taas pillereiden lopetuksen jälkeen ollaan pelleilty jonkun verran kumien kanssa. Keskeytetty yhdyntä on melkein sitte kuitenkin se mukavampi vaihtoehto. Tällaista täällä. Helpompi lähteä nyt töihin, ku on joku jolle heti aamusta voi tilittää ;)
Mun on nyt tähän pakko sitten laittaa että, mun paras kaveri on tällähetkellä kuudenella kuulla raskaana ja arvaa miten siiihen tilaan päätyi. No keskeytetyn yhdynnän myötä. et se nyt ei kovin varma keino ole. joten ihan milloon vain voi raskautua tuolla "ehkäisymenetelmällä" :D toivottavasti nyt saisit sen haluamasi Lapsen pian, että miehesikin ymmärtäisi kuinka kovasti sitä toivot!
Kiitos rohkaisusta! Sitä todella toivon kans,että kävis onnellinen vahinko :) Ja ehkä isäntä itsekin on ajatellut, että riskillä mennään :)
Joo, tuttu tilanne täälläkin: mies ei ole vielä valmis lapsee. Itselläni on ollut vauvakuume eri vahvuusasteilla yli vuoden. Joulun jälkeen tuli hirveän kova vauvakuume. Mies puhui ensin kahdesta vuodesta, jonka jälkeen ehkä... Sitten se vaihtui vuoteen ja nyt hän on varovaisesti maininnut että puolen vuoden päästä voisi ehkä harkita. JEEE!!!! Olen todella onnellinen!!! Toivottavasti hän ei vaan muuta mieltään... Pitäkää peukkuja pystyssä:))))
Moikka,
Ihana asia, että on nää tämmöiset sivut, joilla me samassa tilanteessa olevat naiset voimme jakaa tunteitamme ja tukea toisiamme.:):)
Huomasin tuosta, että sullekin tuli sivuoireita pillereitten pitkästä käytöstä.
Minulle kävi samoin, tuli mielialavaihteluita, kuivuutta ja masennusta, onneksi kaikki on palautumassa taas normaaliksi kun pääsin pilsuista.
Juttelin eilen taas miehelle näistä mun vauva tunteista, kun suunniteltiin kesälomia.
Usko tai älä, mutta mies sanoi, että hän vois ainakin lomanajaksi jättää kumien käytön ja katsottais sitte lomien jälkeen missä mennään.
Voit uskoa, miten onnelliseksi tulin, nyt päästään vihdoin eka kerta todella yrittää ovisten aikaan. Eihän se tietenkään heti tärppää, mutta kuiteskin, onhan se edes jotain.
Sun kanssas ois kiva ja helpottavaa vaihtaa tuntemuksia ja mielipiteitä jatkossakin, joten kirjoittelehan ahkeraan tänne kuumeilijoiden sivuille.
Niin - itsellä tulee melkein päivittäin lueskeltua täältä, mitä muille vauvaakuumeileville kuuluu.
Joo vaihdetaan vaan kuulumisia. Oon kans melkein joka päivä täällä lukemas kommentteja. Oikeastaan tosi kiva ku näinkin moni on mun aiheeseen vastannu. Kyllä ne pillerit oli hyvä jättää, sen jälkeen ei ole pahemmin oireita ollut. Tunnemyrskyjä oli melkoisen paljon... Nyttemmin helpottanut. Mahtavaa ku teillä on asia edistynyt, edes jonkin verran. meillä ei ole puhettakaan enää aiheesta. Tuli niin kova "riita" siitä viime viikolla: Kerroin miehelle jo maanantai- iltana että ti päivästä sunnuntaihin olisi mahdollisuus raskautua(=ovulaatio). Lauantaina otin uudelleen asian esiin, että onko mitään toiveitakaan. Kävi selväksi ettei. Sanoin sitten tilanteen hellitettyä, että tämä oli sitten viimeinen kerta, kun minä enää asiaa otan puheeksi. Että se on sitten seuraavan kerran hän, jos ja kun. Nyt tänään tuli hyvän työpäivän toivotukset kännykkään. Ja laittoipa vielä viestiin, että otin sulle ne vauvaohjelmat nauhalle :O
Tiedä sitte noista miehistä,mitä ne ajattelee.. Vai ajatteleeko lopuksi kuitenkaan mitään... ;)
Meillä myös sama tilanne täällä. Mulla on 2,5-vuotias poika. Haluaisin niin kovasti jo toisen lapsen,mutta mies ei halua vielä. Vasta vuoden kuluttua,en kyllä jaksais odottaa enään. Kaikille hyvää kesää!
Niin sitä sulle vielä, että älä vaan lopeta vauvatoiveista ja siihen liittyvistä tunteistas puhumista miehellesi.
Vaikka se tuntuukin sille, että on ihan sama mitä niille sanoo, kun ne ei reagoi eikä osoita tunteitaan kuten me naiset.
Olen huomannut ainakin omasta ukostani, että se kuitenkin itekseen miettii mitä oon sille sanonut ja pikkuhiljaa muokkaa jääräpäisiä päätöksiään toivomaani suuntaan.
Musta jo tuo, että miehes nauhottelee ja taltioi sulle vauva ohjelmia osoittaa, että tekin ootte menossa sinun toivomaasi suuntaan, älä siis luovuta.
Se on kai miehillä jonkinlaista kissa ja hiiri leikkiä, jossa meille naisille on langennut se hiiren osa.
Niistä on kai jotenkin jännää asettaa itselleen riskejä, kun ne koettavat saada itselleen mahdollisemman suurta nautintoa ja sitte viime tipassa vetävät kuitenkin ulos.
Tuskin ne edes ajattelee, miltä se tuntuu tässä herkässä mielentilassa olevasta naisesta.
Siskoni, joka harrastaa naisvoimistelua, kertoi tyttöjenillassa hyvän jutun tosta keskeytetystä yhdynnästä, jota käyttivät miehensä kanssa ainoana ehkäisynä muutaman vuoden. Juttu kokonaisuudessaan on semmonen, etten kehtaa toistaa sitä kokonaan täällä, sen verran kuitenkin, että hänen syvät lantionpohjalihaksensa olivat siinä pääosassa.
Lopputulos oli heillä kuitenkin nyt 2 v poika.:)
Sulle vielä suuret kiitokset, kun nostit tämän asian keskustelun aiheeksi.
Kerrankin asiallista juttua. . . Tsemppiä kaikille.:):)
Ja puhukaa ukoillenne toiveistanne ja miltä niiden jääräpäisyys meistä tuntuu.
Ajauduin tähän keskusteluun ihan sattumalta ja vaikuttaa mielenkiintoiselta! Itse kohta lasissa 34 vuotta ja kieltämättä tässä alkaa arveluttaa se, josko vauva-asialle oikeasti pitäisi kohta tehdä jotain, jos aikoo. Elän ihanassa parisuhteessa, mutta koko homma on vielä sen verran alkulähteillä, että tavallaan haluaisi vielä tsekkailla maailmaa kahteen pekkaan. Toinen puoli minusta taas olisi täysin valmis perustamaan perheen ja tuntee kateutta, kun näen ystävieni ihania vauvoja. Tosi jakomielitautinen fiilis.
Mitä ukkooni tulee, hän ehdottomasti haluaa lapsia, mutta ei ihan vielä (on tosi paljon nuorempi), mutta itse en voi loputtomasti odottaa! Pitäisikö siis vaan jossain kohdassa laittaa äijä vaihtoon ja ottaa joku siittäjä vai pitäisikö vaan antaa ajan kulua ja toivoa, että hänen mielipiteensä muuttuu? Nää on ihan älyttömän kiperiä kysymyksiä itselleni ja välillä tuntuu siltä, että elämä vain valuu sormien läpi.
Onko muilla kokemuksia nuoremmasta miehestä ja tästä asiasta?
Meillä ei ole kyllä kauhean suuri ikäero. Mies on noin vuoden mua nuorempi. Mutta kai se pitää edelleen paikkansa, mitä on sanottu, että miehet ei kypsy samaan tahtiin kuin naiset. Vaatii vissiin vain aikaa tää vauvailuun totuttelu.
Vieläkään ei ole meillä tullut mitään selvyyttä asiaan. Sen verran on edistystä, ettei kumia ole käytetty. Luottaako "varmoihin" päiviin vai mitä.. mutta ei ainakaan ole puhunut asiasta.
Kaikkein paras vaan odotella. En itse haluaisi vaihtaa miestä sen takia, että itsellä kova hinku. En sano etteikö olisi käynyt jossain debis vaiheessa mielessä. Mutta ainakin toi oma mörökölli on tuttu ja turvallinen :)
Ja sanonut, että jossain vaiheessa kuitenkin haluaa lapsen.. On tietysti surkeaa odotella ja odotella, ja pelätä samalla kauanko itsellä on aikaa..
ja riskit kasvavat, se on lääketieteellinen totuus.
Joidenkin lääkäreitten mielestä ensisynnyttäjän tulisi olla alle nelikymppisiä.
Toisaalta tiede on kehittynyt niin valtavasti, että keinohedelmöityksellä kaikki on mahdollista.
Mielestäni olet siinä iässä, jolloin sanottavia riskejä ei vielä ole ja sinuna alkaisin vakaasti vauvantekoon.
En osaa kertoa nuoremmista miehistä mitään, mutta hedelmöittymisen kannalta yli 35 v. naisella yksi menetetty kuukautis kierto vastaa saman ikäisellä miehellä yhtä vuotta. Raastavaa eikö totta?
Auts! Todella inhaa faktaa, mutta niinhän se taitaa mennä... ;-)
Kyllä miehiä hemmotellaan, ei kun 60-vuotiaana vaan viagrat naamaan ja levittämään siementä!
No, eiköhän elämä mene oikein päin loppupeleissä kuitenkin. Onneks on muuten tosiaan tällainen palsta, missä voi päästää höyryjä vähän korvista, kun meinaa alkaa ahdistaa. Kiitos, siskot!!
Nyt alkaa selvitä se, miksi niin monen mies ei alakaan isäksi kun lapsi syntyy, vaan pakenee kavereiden luo ja jatkaa elämäänsä niinkuin aiemminkin.
Jos mies ei halua lasta on aivan käsittämätöntä ajatella, että toivottavasti tulisi vahinko! Ajatelkaa vähän niitä miehiäkin ja muistakaa, että ei ne automaattisesti isäksi tule kun lapsi syntyy, jos eivät siihen olleet alunperinkään valmiita.
Lyömpäs sitten minäkin lusikkani tähän soppaan :) Mulla ja miehellä (ikää 26v) on 4-vuotta täyttänyt tyttö. Toisesta haaveilin jo ennen kuin tyttö täytti vuoden. Tällöin mies sanoi, että ootetaan ensin siihen, että tyttö täyttää vuoden. Sen jälkeen mies on koko ajan lykännyt asiaa, kun ei kuulemma tiedä haluaako toista vai ei. Eli olen toivonut ja odottanut miehen lämpeämistä jo yli 3 vuotta! Olisin halunnut hoitaa kerralla ne vaippaiät yms ja mahdollisimman pienen ikäeron lapsille :(
Olen ollut puhumatta asiasta ja olen kokeillut puhuakin ihan nättiin sävyyn, että mikä siinä kiikastaa. Mies kyllä jaksaa yrittää uskotella, että ehkä joskus, mutta mä en vaan jaksa uskoa enää. Nyt saan luettua opintoni loppuun ja olisi ollut täydellinen aika jäädä koulun jälkeen kotiin oisin saanut todella mukavan äitiyspäivärahan aiempien tulojen perusteella. Nyt, kun on tällainen työllisyystilanne ja en ole töitä löytänyt kesäksikään niin joudun työkkäriin ja sit joutus kituuttaan minimirahalla, jos lapsi syntyis. Eli rahastakaan meillä ei kiikasta..pistää vaan niin vihaksi jo pikku hiljaa :( Minä nökötän kotona ja ukko toteuttaa omaa unelmaansa eli yritystään ja mun pitäisi jaksaa sitä kannustaa ja ymmärtää, mutta se ei tee samaa mun unelmille.
Tytön syntymän jälkeen mikään hormonaalinen ehkäisy ei ole oikein sopinut ja jätin pari vuotta sitten ehkäisylaastarin pois. Tällöin miehelle kerroin, että saa hankkia kondomit, jos ei lasta halua. Alussa mies halusi niitä käyttää ja sen jälkeen on siirrytty keskeytettyyn yhdyntään. Olen usein kysynyt, että entäs jos tulee "tietoinen vahinko", niin kuulemma sen hyväksyisi. Eli ristiriitaista mieheltä.
Meillä uusio perhe,mulla 5-v tyttö edellisestä avoliitosta, mies eli omassa aiemmassa avoliitossaan perhe-elämää kahden pojan äidin kanssa. Suhteemme alussa kerroin haluavani saada lapset nuorena enkä enää yli kolmekymppisenä. Silloin aikaa oli jäljellä "vain" kolme vuotta. Mies tunsi, että painostin, joten lopetin keskustelut lisälapsista vähäksi aikaa. Välillä kyselin, mutta vastaus oli aina ettei sovi tähän väliin, ensin hän halusi vastaperustetun yrityksensä omilleen ja sen jälkeen on sanonut ettei meidän kodissa ole tarpeeksi tilaa. Meillä haaveissa ostaa rivi- tai omakotitalo, mutta toteutukseen ei juurikaan luottoa löydy. Ilmeisesti mies sillä kannalla, että lapsia saa tulla lisää kun talo on hankittu. Sanoo myös että sitten voisi kakkosta ajatella kun tyttö menee kouluun. Olisi kuulemma tytölli niin kiva kun joku olisi häntä kotona odottamassa kun tulee koulusta. Itse en tiedä miten muka jaksaisin vielä kaksi vuotta odottaa kun nyt olen jo odottanut kolme vuotta. Olen 30v ja mieheni 37, joten mielestäni senkin puolesta pitäisi jo toimia nopeammin. Miten ihmeessä saisin miehen kiinnostumaan vauvasta? Mulla on kaikenlisäksi vielä kierukkakin voimissaan yli vuoden. Olen kyllä sanonut etten enää uutta ota, mutta siihen en ole saanut mitään kommenttia. Kuumeilu on jo pitkään ollut sen verran pahaa että jopa bussissakin meinaa itku tulla kun näkee vauvoja.
Kyllä meillä naisilla on sitten kestämistä noiden meidän miehien kanssa. Mulla oli nyt mennä vkon loppuna ovulaatio. Isäntä yötä päivää töis. Eipä sillä, että se olis vieläkään suopunut ajatukselle vauvasta. Mutta samalla karisi haaveet "vahinko-vauvasta". Toivo sen verran vielä elää, että jos kuitenkin vielä tänään...
Voimia kaikille kuumeilijoille :)