Tervehdys. Olen pitemmän aikaan lueskellut näitä juttuja. Ihan saan voimaa, ihmisistä, jotka pysyvät raittiina. Itse olen alkoholisti ja masennuksen takia puolikyvyttämyyseläkkeellä ainakin tämän vuoden loppuun.
En syytä juomisestani ketään, vaan olen itse siitä vastuussa ja haluan päästä kokonaan irti siitä. Minulla ei ole kuin korkeintaan kahden päivän tissutteluja, mutta siitä saan niin kauhiat omantunnontuskat, ettei niitten kans pärjää. Käytän nykyään antabusta, mut, jos tiedän, et esim. tolloin voisin ottaa, niin jätän lääkkeet pois, ja odotan, ku kuuta nousevaa, koska "se" päivä tulee....
Alkoholi tuhoaa perheeni ja menetän työpaikkaniki. Vuosia sitten olin jopa töissä juovuksissa......
Tätä stooria vois jatkaa vaik kuinka pitkään....
Luen joka päivä näitä keskusteluja, ja yritän päästä viinapirusta eroon......
Huomaan, et tääl on monet ihmiset samas venees.
Alkoholisti
Lissu
11836
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
että riittävän monta kertaa, kun yrittää niin joskus se sitten onnistuu. Minäkin olen monta kertaa lopettanut ja aina joutunut polvilleni, mutta sieltä on kuitenkin aina myös noustu. Nyt alkaa kohta olla vuosi pulkassa parin viikon päästä. Tällä kertaa olo on erilainen ja tunne sellainen, että nyt tämä taitaa olla pysyvää. Päivä kerrallaan olen edennyt ja etenen vastakin. Olen kiitollinen jokaisesta raittiista päivästäni ja tuo päivä kerrallaan ajattelu tuntuu sopivan minulle. Ei tule liian rusentavaa oloa, kun juuri tällä hetkellä ei tarvitse murehtia kuin tästä hetkestä ja tästä päivästä. Alussa päiväkin piti pilkkoa lyhyemmiksi jaksoiksi, mutta nyt päivä tuntuu sopivalta mitalta minun käsitellä. Olen oppinut paljon tämän vuoden aikana, mutta ehkä tärkeintä on ollut ymmärtää se, että ongelmaa kannattaa käsitellä juuri sellaisissa paloissa, joihin omat voimat sillä kertaa riittävät. Jos yrittää haukata liian ison palan, siihen tukehtuu.
Nostan hattua! Olen iloinen puolestasi!
Sain kirjoituksestasi kuvan, että toistaiseksi olet yrittänyt yksin pelkän antabuksen voimalla: Omin voimin raitistuminen on mahdollista. Kyseessä on kuitenkin riippuvuussairaus, jonka hillitsemiseksi oma päättäväisyys ja järkeily eivät - kuten olet jo tainnut huomata - tahdo riittää kuin hetkittäin. Kannattaa ehdottomasti hakea ja saada tukea myös jostain itsesi ulkopuoliselta taholta. Et ole yksin! Yleisimmät vaihtoehdot ovat AA ja A-klinikka. Paremmuusjärjestykseen noita ei voi laittaa, yksi sopii yhdelle, toinen toiselle, jotkut käyvät (ainakin alkuun) molemmissa. Noin pääpiirteissään AA perustuu vertaistuelle, A-klinikka keskusteluille päihdetyöntekijän kanssa. Oman paikkakuntasi yhteystiedot löydät täältä: http://www.aa.fi/puhelimet.html http://www.a-klinikka.fi/yhteystiedot/kaikki.html - Hyvää loppukevättä ja kesää, ja voimia! t. kaffeemuki
Kävin A-klinikalla useamman kerran. Mielestäni se ei ollut sitä mitä "hain", ehkä meillä ei kemiat synkanneet. AA- kerho tuntui "kotoisammalta". Oli ehkä outoa, kun melkein kaikki oli miehiä (sillä kertaa). Psyykkaan itseäni päivittäin. Olen onnellinen jokaisesta aamusta, jonka olen saanut nukkua selvinpäin. En ajattele kuinka selviän esim. perjantaina , juhannuksena jne. Yritän muistuttaa itseäni, että minulla on työ-ja perheasiat kunnossa, ja haluan jatkossaki ne pitää. Niinku sen tietää, et sit ku tulee paineita ja ongelmia se pullo tulee yhä kiinnostavammaksi ja itseään huiputtaa, että minä olen sen nyt ansainnut jne..... Ehkä minun on parasta suunnistaa AA-kerhoon.
ohjeet tuosta Kaffeemukin kirjoituksesta. Lisään vain sen, että ensin on itsensä takia kerättävä rohkeutta ja astuttava kotiovesta ulos ja sitten auttavasta ovesta sisään. Yksinkertaista ja itsestään selvältä vaikuttavaa, mutta vaatii rajua uskallusta ruveta muuttamaan elämänsä suuntaa. Minulla ja monella muulla on kuitenkin se ensimmäinen askel johtanut päivä kerrallaan pysyvään raittiuteen. Ensin oli myönnettävä voimattomuus alkoholiin nähden ja luovuttava kuvittelemasta pystyvänsä joskus kohtuukäyttöön. Toivottavasti olet pohjalla etkä halua mennä enää alemmaksi.
...se on mielestäni just sitä alkoholin väärinkäyttöä. Ei känniä, mutta rahat menee kuitenkin. Jos esim. juon 4 kaljaa ja pari desiä kossua/ilta, niin semmosta se on.
minäkin pystyn kohtuukäyttöön, mutta en halua käyttää alkoholia kohtuudella. Kohtuukäyttö kun ei tuota minulle juurikaan minkäänlaista mielihyvää. Kääntäen tietysti voisi sanoa etten pysty kohtuukäyttöön... Halustahan se on kiinni, siis todella. Jos juo, niin silloin haluaa juoda, ja jos ei juo, niin silloin ei halua juoda. Pakkohan kenenkään ei ole juoda, vaikka se siltä ehkä tuntuukin. Ja en käsitä mitä muuta tarkoitusta varten alkoholia edes juodaan kuin känniin tulemista varten. Juomari juo juodakseen. Oletteko kuulleet juopon sanovan että "en voi juoda"? Mutta varmasti olette kuulleet juopon sanovan, "en voi olla juomatta". Näitä filosofioita on yhtä paljon kun on juoppojakin ja juopottelusta juomattomuuteen on pelkkä takinkääntötemppu. Juopot kun yleensä ovat äärimmäisyyksien ihmisiä. Lisäksi niin juoppoihin kuin juomattomiinkin pätee mielestäni hyvin sanonta "seura tekee kaltaisekseen".
Minäkään en halunnut käyttää alkoholia kohtuudella. Tiesin toki, mitkä määrät ovat kohtuullisia, millä tavalla ja kuinka usein on yhteisöllisesti hyväksyttävää juoda... Mutta. Sellainen alkoholinkäyttö ei vastannut alkuunkaan sitä mielikuvaa juomisesta, joka minulle oli muodostunut vuosien harjoittelun myötä, eikä mielikuva ole muuttunut nyt raittiudenkaan myötä "kohtuukäytön" suuntaan. Minulla ei yksinkertaisesti ole ollut koskaan tunnetta siitä, mitä kohtuukäyttö on. Juominen merkitsi minun elämässäni aivan liian paljon, jotta ajattelumalli olisi ollut mahdollista kääntää ei-vahingolliseen suuntaan. Jos alkaisin taas juoda, putoaisin takaisin vanhaan kuvioon luultavasti jo parin juomakerran jälkeen, ja latu alamäkeen olisi taas auki.
näitä sivuja niin mikä on johtopäätös sinun ja alkoholin suhteesta ? entä mikä on toimivin tapa ajaa omaa asiaansa , nyt ja tulevaisuudessa? mitä se vaatii sinulta ?
Varmaan minun olisi hyvä mennä AA-kerhoon. Olen joskus käynyt A-klinikalla. Sieltä ei tullut sitä mitä "hain", ehkä meillä ei terapeutin kans "kemiat" synkanneet. AA- kerhossa tuntui vähän oudolta, ku porukka oli miehiä(sillä kertaa), mut muuten ilmapiiri oli kotoinen ja hyvin otettiin vastaan.
käymällä olosi helpottuu aikaa myöden niin, että alkoholin tarve katoaa jonain päivänä. Mielummin käy säännöllisesti.