Hei ja kiitos vastauksestasi; kylläpä kirjoituksesi osuikin oikeaan. Olen jo pitkään tehnyt henkistä työtä irrottautuakseni tietyistä ihmisistä, jotka tuovat vain sotkua ja surua elämääni. Aika pitkälle olen jo päässyt ja olo on koko ajan helpompi. Pyrin tekemään niitä asioita, joista pidän, mutta yksinhuoltajana ja koiran ja kissan omistajana, työssäkäyvänä opiskelijana... on aika melko tiukilla. Minulla on koko ajan tunne, että jotain "suurta" on tapahtumassa, joko henkisellä tasolla tai sitten ihan konkreettisesti elämässä... Aika näyttää tai sitten se toiveajattelua tämän arkipäiväisen harmauden keskellä. Monta kuukautta olen ollut jotenkin yksinäinen, vaikka ihmisiä onkin koko ajan ympärillä - läheinen ihmissuhde puuttuu ja välillä pelkään, että jään yksin loppuelämäkseni ?? Mutta kiitos tosiaan sinulle - pilkahdus valoa tähän päivään : )
Palautetta Ronjalle !
Kiitollinen
0163
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.