Mulla on ongelma, joka on oikeastaan mun naapurin ja aika hyvän ystävän. Ystini on lestadiolainen, ikää noin nelkyt, lapsia hieman alle kymmenen, nuorin kolmen. Kuopuksen syntymän jälkeen hänellä on ollut kaksi fyysisesti ja henkisesti vaikeaa keskenmenoa ja lisäksi yksi lapsi on syntynyt kuolleena. Kolme viimeisintä synnytystä ovat olleet vaikeita. Mukaanluettuna kuolleen lapsen syntymä. Ystini omakin henki on ollut vaarassa kahden verenhukan ja muiden komplikaatioiden takia. Hän on laihtunut vuoden aikana rajusti. Hän on hyvin masentunut ja väsynyt, mutta ei saa vastakaikua. Mies ei ymmärrä vaimoaan, pitäisi vielä taivasta varten (vai miten se nyt meni?) laittaa pari lasta. "Onhan sitä ennenkin synnytetty". Sisarilleen hän ei voi näitä asioita kertoa. Hän ei uskalla mennä lääkärille tai terveydenhoitajan juttusille, psykiatrisesta hoitajasta puhumattakaan. Pelkää, ettei pikku kunnassamme tunneta näissä asioissa käsitystä salassapitovelvollisuus, koska samoin uskovia on paljon terveyskeskuksellakin.
Sanalla ja parilla: ystäväni pelkää uutta raskautta ja synnytystä sekä oman että tulevan lapsen terveyden takia. Uskoaan hän ei epäile eikä hylkää. Eihän hän "saisi" ajatella itseään, mutta kun nyt kuitenkin ajattelee. Minäkään en enää jaksa päivästä toiseen kuunnella hänen murheitaan ja vahtia lapsiaan, kun äiti käy metsässä itkemässä. En ole hirveästi neuvonut tekemään mitään. Jos nimittäin juttu leviää, minusta tehdään se suurin syntipukki kuitenkin.
Olen yrittänyt sanoa, että puhuisi nyt miehensä ja vaikka lääkärin kanssa. Voisi mennä lähikaupunkiin yksityiselle puolellekin. Tiedän, että ehkäisy on verboten eli kielletty. Sterilisaation tarvitaan puolison(kin) lupa. Tätä ei voi tehdä salaa. Mitä siis tehdä? Pitääkö ystäväni synnyttää vielä yksi lapsi tai viisi ja kärsiä seuraukset? Mitä jos hän kuolee tai lapsi vammautuu? Mitä yleensä ajattelette ja miten tuette, jos syntyy kuollut lapsi tai menee raskaus kesken? Onhan ne Jumalan tahto, mutta kuitenkin kyse on ihmiselämästä?
En tarvitse raamatunlauseita ym hurskastelua neuvoksi vaan järkikonkretiaa.
Sanalla ja parilla: ystäväni pelkää uutta raskautta ja synnytystä sekä oman että tulevan lapsen terveyden takia. Uskoaan hän ei epäile eikä hylkää. Eihän hän "saisi" ajatella itseään, mutta kun nyt kuitenkin ajattelee. Minäkään en enää jaksa päivästä toiseen kuunnella hänen murheitaan ja vahtia lapsiaan, kun äiti käy metsässä itkemässä. En ole hirveästi neuvonut tekemään mitään. Jos nimittäin juttu leviää, minusta tehdään se suurin syntipukki kuitenkin.
Olen yrittänyt sanoa, että puhuisi nyt miehensä ja vaikka lääkärin kanssa. Voisi mennä lähikaupunkiin yksityiselle puolellekin. Tiedän, että ehkäisy on verboten eli kielletty. Sterilisaation tarvitaan puolison(kin) lupa. Tätä ei voi tehdä salaa. Mitä siis tehdä? Pitääkö ystäväni synnyttää vielä yksi lapsi tai viisi ja kärsiä seuraukset? Mitä jos hän kuolee tai lapsi vammautuu? Mitä yleensä ajattelette ja miten tuette, jos syntyy kuollut lapsi tai menee raskaus kesken? Onhan ne Jumalan tahto, mutta kuitenkin kyse on ihmiselämästä?
En tarvitse raamatunlauseita ym hurskastelua neuvoksi vaan järkikonkretiaa.
Vastaukset 33
Vanhimmat
näin hankala kuten kirjoitat en voi sanoa muuta kuin järkyttävää luettavaa. Kyllä apua löytyy eikä uskoa tarvitse heittää. Jonkinlainen järjen käyttö on kyllä sallittua, sekin voisi olla Jumalan tahto.
Vertaapa esim. miten fundamentalistimuslimit perustelevat itsemurhaiskujaan. He pääsevät näin paratiisiin. Pitäisikö näiden lestadiolaisäitien myös ajatella vain paratiisia.
että Jumala ei luonut häntä, eikä hänen ruumistaan siksi, että hän voisi sitä tietentahtoen kiusata jopa hengen menoon saakka, pyydä häntä kunnioittamaan Jumalan luomistyötä ja pitäään siitä huolta. Tahtoisiko Jumala, että hulluuteen saakka menevän sääntöjen noudattamisen vuoksi lauma lapsia jäisi orvoksi ja ilman äitiä? Enpä usko. Vaarantamalla henkensä ja terveytensä, ei anna arvoa itselleen,eikä Jumalan luomistyölle. Siksi meille on annettu vapaa tahto, on annettu kaksi vaihtoehtoa, tehdä lisää lapsia, tai olla tekemättä, molemmat vaihtoehdot lähtevät Jumalasta, eikö Hän ole hyvä ja ymmärtäväinen ja suvaitseva Jumala?Mikäli ehkäisyä ei voi käyttää, onvaihtoehtoja tasan yksi; hillitä himot ja pidättäytyä seksistä, eikö raamattukin korosta itsehillintää? Rakastella voi muutenkin kuin pelkästään perinteisellä yhdynnällä. Hänellä on jo lapsia, hänen pitäisi keskittyä heihin, heidän hoitoon ja kasvatukseen. Jos tämä puhe ei auta, tai jos hänen miehensä ei ymmärrä, ei kyse ole Jumalan tahdon noudattamisesta, vaan typerästä itsekkyydestä.
Käytännön apua annetaan kriisin kohdatessa, meillä toimii mielestäni kunnioitettavan hyvin toinen toisistamme huolehtiminen ja avun tarpeessa olevien auttaminen. Annetaan ihan käytännön apua, ei pelkästään Raamatun lauseita, vaikka nekin kyllä toimivat usein hyvinä lohduttajina. Käytännön apua annetaan hyvin monella tavalla.
Mielenkiintoinen kirjoitus.
Kaikki sympatia tälle riutuvalle äidille.
Toivottavasti hän pääsee peloistaan irti ja hakeutuu hoitoon.
Minulle on tehty sterilisaatio koska viimeinen keskenmenoni oli viedä minulta hengen.
Päätös oli yksin minun.
En kysynyt siihen keneltäkään lupaa.
Miehelleni kyllä kerroin aikeistani, mutta lupaa en häneltä pyytänyt.
Miehenihän ei omista ruumistani sen enempää kuin että olisi oikeutettu tuomitsemaan sieluanikaan.
Lääkäri kysyi vaan, oliko asiasta keskusteltu miehen kanssa, ja vastasin että kyllä.
Tätä päätöstäni en ole katunut, enkä kadu, ovatpa muut sitten mitä mieltä hyvänsä.
Onkai siitä jotakin srk-kin julkituonut.
No kuollaanhan me kaikki joskus, mutta en osaa isommin sanoa muuta kuin.
Ystävä sä lapsien katso meihin pienihin, minne käynkin maailmassa ole mua HOITAMASSA jne;
Taivaallinen Isä rakastaa lapsia, se jo tiedätkin..
Ja hän kyllä hoitaa ja varjelee kaikki pienoisensa, joskus ottaa jopa ennenaikaisesti kotiinkin, jolloin lapsen osa on taattu ja varma..
Äiteillä Isillä se on kilvoituksen matkan takana...
Ystävä hädässä tunnetaan, ihminen etsii Jumalaa vasta kun tosi hätä tulee, muulloin ystävät saattavat löytyä muualta jopa uskovaisellakin..
Ei meillä ole kuin yksi ystävä, ja hän on Herramme Jeesus Kristus joka Golgatan ristillä huusi Isäni miksi hylkäsit mun.
*Miehenihän ei omista ruumistani* et kyllä omista sitä itsekkään.
.....niin ainakin päätän itse mitä sillä/sille teen!
Miehen lupaa EI TARVITA!
Mutta salassa se on kai mahdoton hoitaa, eikä ole hyväksikään?
Auta sinä häntä, neuvo! Kyllä sinä kestät syntipukin roolin, kun autat lähimmäistäsi. Antaa ihmisten tuomita, omaksi synnikseen sen tekevät, jos eivät sallisi sinun auttavan.
Jumala antakoon voimia lähimmäisenrakkauteen!
hänellä jokin terveysongelma, kun raskaudet menevät kesken? Naisen täytyy ottaa yhteys vaikka äitiysneuvolaan, mahdollisimman pian ja asia on tutkittava. Ihme kyllä on, eivätkö ole jo tutkineet...Monilla iäkkäimmillä äideillä esim. kohdun hyvänlaatuiset kasvaimet (myoomat) ovat aiheuttaneet kuvailemiasi oireita.
Toisekseen, tuntuu hiukan oudolta, voiko vl-mies todella ajatella noin:
>>Mies ei ymmärrä vaimoaan, pitäisi vielä taivasta varten (vai miten se nyt meni?) laittaa pari lasta. "Onhan sitä ennenkin synnytetty". >>
Jos itselläni olisi vastaava tilanne, miehenikin olisi kauhuissaan. Ei ole uskovaisen miehen tehtävä vain "laittaa lapsia", niin kuin sanot. Miehen tulisi tukea toipilaana(?) olevaa vaimoaan ilman vaatimuksia.
Ja kuten tiedämme omavanhurskaus on se saatanan kavalin muoto joka on kaikista vaarallisin juuri kristitylle. Silloin saatana tulee ihmisen luo valkeuden enkelinä ja panee hänet ansaitsemaan autuuttaan omalla lihallaan. Siis kaikella sillä mikä on syntynyt munasolun ja siittiösolun hedelmöittymisen tulksena. Kaikki tuo on liha.
Jes. 40:3 Huutavan ääni kuuluu: "Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme.
Jes. 40:4 Kaikki laaksot korotettakoon, kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon; koleikot tulkoot tasangoksi ja kalliolouhut lakeaksi maaksi.
Jes. 40:5 Herran kunnia ilmestyy: kaikki liha saa sen nähdä. Sillä Herran suu on puhunut."
Jes. 40:6 Ääni sanoo: "Julista!" Toinen vastaa: "Mitä minun pitää julistaman?" Kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin kedon kukkanen:
Jes. 40:7 ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, kun Herran henkäys puhaltaa siihen. Totisesti, ruohoa on kansa.
Jes. 40:8 Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti.
Jer. 17:5 Näin sanoo Herra: Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin ja tekee lihan käsivarreksensa ja jonka sydän luopuu Herrasta.
Jer. 17:6 Hän jää alastomaksi arolle eikä näe mitään onnea tulevan; hän asuu poudan polttamissa paikoissa erämaassa, asumattomassa suolamaassa.
Jer. 17:7 Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on.
Jer. 17:8 Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy, vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä.
Jer. 17:9 Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?
yks teologi, ei noita sun lauseitasi viitsi kukaan edes lukea. Ota joskus järki käteen ja käyttäydy kuin ihmiset.
Olen joko erittäin tyhmä.... tai täysin "uskomaton"... En siis ymmärtänyt asiayhteyttä, enkä kyllä kirjoitustasikaan.
metsään huutamista. Kun Nuin raukka ei ymmärrä tilaansa.
Sillä Jumala on rakkaus. Teidän istuimenne jolla nyt istutte on Mooseksen istuin ja Mooseksen peite riippuu silmienne päällä. Säälittävä tila toden totta!!!
Matt. 23:1 Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen
Matt. 23:2 sanoen: "Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset.
Matt. 23:3 Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee.
Matt. 23:4 He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellakaan liikuttaa.
Matt. 23:5 Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi
Matt. 23:6 ja rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa,
Matt. 23:7 ja tahtovat mielellään, että heitä tervehditään toreilla, ja että ihmiset kutsuvat heitä nimellä 'rabbi.'
en tunne sinun jumalaasi...
Sen kyllä sangen hyvin arvaankin.
Vain se mikä on JUMALASTA SYNTYNYT, eli Hengestä syntynyt, perii taivaan.
Kevätjuhlaliikkeesi, siis vaikkapa toimiminen vasten rakkautta ja sinun tahtoasi toisten käskystä ja lain alla synnytyskoneena, Siis yhdistyksellesi ja sen johtajille ylpeyden aiheeksi ja ansioksi, eivät sihua helvetistä pelasta, vaan ainoastaan usko Kristukseen.
Jumala on rakkaus.
siinä kirjanoppinut pani tekstiään tulemaan.
Täällä Nuinilla alkaa paistamaan täydellinen Andelaisuus, kun mennään Raamatun alueella Jumalan tahdon kuuliaisuuteen ja uskon kautta asioiden ymmärtämiseen. Samalla Andelaisuudella Nuin perustelee monta avioeronkin, mutta taas itsetyydytys on Nuinille erilainen synti, jossa "Jumala on rakkaus" usko ei pädekään.
...ei, en todellakaan tiedä lihan käsivarresta mitään. Voisitko selittää minulle tämän käyttämäsi termin sisällön?
Toisaalta se voipi olla niin että, koska asiasta en mitään tiedä, enkä ymmärrä, sitä ei minulle synniksi lasketa!
Työläs sinun on potkia tutkainta vastaan. Uskot valheisiin ja levität valheita. Tee parannus ja usko evankeliumi Kristuksesta.
Kaikki tyystin, sekä sen hyvä, että sen paha.
Kaikki tunteet, tieto, taito, ajatukset, pyrkimykset, mielikuvitukset, yritykset, laiminlyönnit, aherrukset, siis kaikki itä ihmisessä ja hänen elämässään on! Ihminen on todellakin langennut syntiin, hän on kokovika, ei MITÄÄN hyvää löydy lihasta!!!
Tänä on lihan käsivarsi.
Jotta voi syntyä uudesti pitää kokonaan syntyä JUMALASTA ja on lain kautta tultava TÄYSIN tyhjäksi omasta itsestään, myös ennen kaikkea kuvitellusta hyvästä, se on aina kaikista vaarallisinta tuo kuviteltu hyvä.
Joh. 3:3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa."
Joh. 3:4 Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?"
Joh. 3:5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny *vedestä ja Hengestä*, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
Joh. 3:6 Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
Joh. 3:7 Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.
voihan kokovikainen ihminen... jos nuin ajattelisivat kaikki, maailma olisi synkkääkin synkempi paikka. Mitä se ei todellakaan ole. Onneksi!
Mikäpä sinulle silloin synin ilmoittaisikaan.
Se on vaan ikävämpi, että matkan pää on kadotus siinä tapauksessa.
Tyhjäksi omasta itsestä pitää näet tulla kokonaan.
Mutta Kristus tarjoaa rauhallisen vanhurskauden hedelmän, niille jotka siinä harjoitetut ovat.
Ja se taas on niin ihanaa ja turvallista, ettei laista heräämätön voi edes kuvitella sitä rauhaa ja turvallisuutta.
Sinulla on siis vielä ilo kaikesta synnistä ja lihan hekumasta? Voi voi sentään!
*Hän on hyvin masentunut ja väsynyt*
Miksi hän on masentunut, sen näkee sokeakin 3 lasta menettäneenä kyllä mieli menee maahan.
En usko että hän pelkää kuolemaa, ehkä sinä pelkäät että sinulla menee jotakin arvokasta kun lv ystisi menee pois.
Ystisi pelkää úutta raskautta, totta, kukapa vl-äiti ei pelkäisi lapsen menetystä, ja kun on kyseessä jo neljäs niin se varmaan pelottaa... kai pelottaisi sinuakin.
Raamattua ei tarvitakkaan, silloin kun on henkikin todistamassa että olet lieron asialla.
Kuules nyt Malakia. Aivan varmasti jokainen äiti pelkää lastensa menettämistä, asiaa ei voi edes kyseenalaistaa.
Mukana on aina myös äidin huoli lapsistaan jos hänelle sattuu jotain. Omaaa äitiä ei korvaa mikään eikä kukaan lasten kasvattajana ja jokainen äiti haluaisi seurata lastensa kasvua vauvasta aikuiseksi.
Olisin ylpeä ylläolevan kaltaisista "lieroista" ystävinä.
No selittäähän osaat mutta mene sinä ja auta niitä väsyneitä ÄITEJÄ, sen sijaan että heille kuormaa lisäisit täällä puheillasi.
Äitiä ei kai korvaa? Meillä on senverran hyvä Isä taivaassa että on luvannut jokaisesta hyljätystäkin lapsesta pitää huolen, ei vain Orvoista..
Kyllä minä ainakin mieluummin hänet pidän ystävänäni, kuin lipilaari profeetat jotka valhetta ja epäilyksiä kylvävät ihmispolojen sydämmiin, jopa niin hyvä että hän antaa siioniin virvoitusten ajatkin tulla ja lähettää lounatuuleen poispyyhkäisermään ne elpäilykset joita te lipilaarit kylvätte.
Malakian kirjoituksesta käy ilmi selvästi minkä arvoinen vl-nainen on!
Olen pahoillani jos väsyneitten äitien kuormaa olen lisännyt, sitä en toki kirjoituksellani tarkoittanut. Mahdollista on kyllä että sinä olet ymmärtänyt väärin ajatukseni.
Minä kyllä olisin mieluummin pitänyt oman äitini, jos, huom! jos olisin saanut valita.
Ei ihmisen ole hyvä yksin täällä maailmassa elää. Eikä meitä ole tänne yksin eläjiksi luotukaan, ei ainakaan minua. Hyvät ystävät ja perhe ovat enemmän kuin kultaa.
Onpa mukavaa lukea olevansa liberaali.... Kiitos!
Rakas ystävä!
Jumala on antanut meille elämän lahjan. Suurin lahja on Jeesuksen sovintokuolemallaan valmistama iankaikkinen elämä, jota odotamme uskossa Vapahtajaamme.
Elämää on kunnioitettava, jokainen päivä voi olla kiitoksen arvoinen. Sinun kohdallasi elämän lahjan kunnioittaminen tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että itselläsi, puolisollasi ja jo syntyneillä lapsillanne olisi fyysisesti, henkisesti ja hengellisesti mahdollisuus nauttia Jumalan tarkoittamalla tavalla tästä upeasta lahjasta. Se edellyttää mm. sitä, että lapsillanne on fyysisesti ja henkisesti terveet vanhemmat niin paljon kuin ihminen voi siihen vaikuttaa. Joskus (ehkä juuri teidän kohdallanne) se merkitsee pidättäytymista (esim. sterilisaation avulla) uusista raskauksista oman elämänne ja terveytenne säilyttämisen takia. Saajana on tällaisessa tapauksessa koko perhe eikä se ole mitenkään ristiriidassa Jumalan sanan kanssa.
Puhu avoimesi miehesi kanssa asiasta ja menkää yhdessä keskustelemaan asiantuntijan kanssa omasta vakaumuksestanne käsin tarvittaessa vaikka toiselle paikkakunnalle.
Jumalan siunausta elämäänne!
"Suurin niistä on rakkaus."
Suurin niistä on rakkaus. Selkeätä puhetta.
Tuo kirjoitus oli aivan mainio. Siihen ei ole lisättävää, se oli täysin selventävä kaikkinensa.
Suurin on Rakkaus!
sterilisaatioon ei tarvita toisen lupaa.toimenpiteestä ei tarvitse välttämättä kertoa kenellekään ellei itse halua.sterilisaatio voidaan tehdä polikliinisesti päiväkirurgisena toimenpiteenä ja useimmiten se tehdään tähystysleikkauksena josta jää n.1,5-2cm arpi,joka tosin useimmilla piiloutuu raskausarpien sekaan.
ystävällesi, että hankkii ne pillerit tai lopettaa sen seksin harrastamisen! Ja jos mies pakottaa seksiin niin SOITTAA POLIISIT!
aivan naurettavaa tollanen itsensä kiduttaminen jonkun naurettavan uskonnon takia!!!
Tulin sitten katsomaan näitä viestejä. Oli tullut ihan kivasti vastauksia, mutta näitä hurskasteluja raamatunlauseineen ja "kyllä meillä autetaan" -juttuineen.mutta miten autetaan, kertokaa. Myös tätä järkikonkretiaakin näkyi. Sterilisaatioon liittyvä lupajuttu oli omaa luuloani: äidilleni tehtiin k.o. toimenpide hieman yli 10 vuotta sitten, ja tuolloin lupaa piti kysyä isältä, oikein allekirjoituksen kanssa.
Olen aika hämilläni viesteistä. Toisien mukaan on nyt sitten vika minussa eli minä olen pahan alkujuuri. Kiitos vaan. Pitääkö minun sitten sanoa lohtuna tälle ystävälle, että synnytä vaan, kyllä Jumala pitää orvoistasi huolen! Tai: mene muualle valittamaan, minä en enää kuuntele pätkääkään ja jos "omat" eivät ymmärrä, niin sitten eivät. Anteeksi vain, jos olen eri mieltä ainakin osittain. Äitiä ei voi korvata. Miksikö ystäväkseni kokema nainen on masentunut? Hänen elämänsä on pyörinyt "aina" lasten ja perheen ympärillä, työelämää hän ei ole kokenut. Kyllä tosiaan kolmen lapsen menetys rassaisi ketä vaan naista, myös minua ei-uskovaa syntisäkkiä - olenhan itsekin äiti ja nainen. Toisaalta olen kyllästynyt kuulemaan valitusta päivästä toiseen. Miksi hän ei uskalla puhua uskonsisarilleen, jos kerran heidän joukossaan näyttäisi ulospäin löytyvän ymmärrystä? Mieskään ei ymmärrä eikä kuuntele. Yritän nyt vielä kerran hienovaraisesti kysyä, josko hän haluaisi jutella jonkun ammatti-ihmisen kanssa. Miehensä kanssa minä en tästä asiasta keskustele, koska enhän oikeasti tiedä tästä mitään eikä nainen omien sanojensa mukaan ole kertonut asiasta kenellekään. Hän vain riutuu. Kohta minäkään en jaksa. Olen tuntenut naapurinaisen kolmisen vuotta kun silloin muutimme tänne. Joskus tuntuu, että antaa olla, minä en moista taakkaa tarvitse edes ns. ystävyyden nimissä. Nykyisin muusta ei tunnu löytyvän jutunjuurta. Joskus meillä oli ihan mukavaakin yhdessä.