Jos harrastuksiisi kuuluu kirjojen lukeminen, etsitkö kirjoista ensisijaisesti:
a) tietoa?
b) lukuelämystä?
c) uusia ajatuksia?
d) arjesta pakoa?
e) jotain muuta? Mitä?
Itse luen kirjoja lähinnä vain nautinnon takia. Eli kaipaan lukuelämystä, nautin tekstistä, tunnelmista, uudesta maailmasta, johon uppoutua. Sitä on tullut vain niin nirsoksi, että jos teksti ei miellytä kaikkia aisteja, lopetan sen kesken. Silloinkin vaikka kirjasta muuten olisi ammennettavaa esim. tietopuolelta. Jos kirja on "pakko" lukea, muttei muuten kiinnosta tarpeeksi (esim. aikoinaan joku ei-tärkeä tenttikirja) se takkuaa tosi pahasti. Mun on lähes mahdotonta lukea kirjaa, josta en pidä.
Joskus se on myös arjesta pakenemista, viihdettä, mutta silloinkaan en siedä huonoa tekstiä tai rakennetta:(
Miten teillä?
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Bhagavadgitan uusin suomennos.
kieli, tässä tapauksessa suomennos on tärkeää? :)
teksti, niin sen enemmän siltä odottaa.
a) tietoa .. mutta joskus on kiva paeta arjesta, eli myös d) arjesta pakoa
tietokirjoja vai kaipaatko/hankitko myös esim. romaaneista tietoa?
sun mainitsemat kohdat varmaan täyttyy. Itse luen eniten historiaan liittyviä juttuja ja aika usein sitten mietin esim sotia ja vallankumouksia tavallisen ihmisen kannalta. Eli miten kaiken keskellä selviytyy..
ja uudet ajatukset oikeasti tulevat sivutuotteena, mutta itsellä se ei ole pääsyy, miksi aloitan jonkun kirjan. Itse ajattelen hyvää kirjaa jonkunlaisena herkkuna, josta odottelen pääseväni nauttimaan, kun sopiva aika järjestyy:)
on mun mielestä hyvä, se vie mut paikkaan johon en muuten pääse.. Pari kirjaa on ollu niin lumoavia, että osaan ne melkeinpä ulkoa ja silti sama fiilis aina palaa:)
joskus on hauska lukea jotain nuoruudenaikaisia elämyksiä ja yrittää päästä samaan tunnelmaan... Mä yritin joskus aikuisena päästä viisikkotunnelmaan, ja melkein pääsinkin, mutta jotain silti uupui... Viisikkoja lukiessa oli tärkeää syödä voileipiä samaan aikaan. Niissä kun syödään koko ajan..:D
Minulle kirjoissa on kaikkea mainitsemaasi, tosin minun on vaikea erottaa viihteellistä lukuelämystä eskapismista. Parhaista kirjoista saan uusia ajatuksia ja vieläpä huiman hienosti muotoiltuna. Kirjat ja lukeminen kaikkiaan on minulle todella iso ja tärkeä osa elämää, monessakin mielessä. Juuri nyt on menossa oikea lukubuumi itselläni, suunnilleen kirja per päivä.
Oletkos jo äitiyslomalla?:)
Viimeisten lukemieni joukossa on mm. Keltaisten sitruunoiden ravintola ja Håkan Nesserin dekkareita, eli nopsaa luettavaa. Mä olen jo melkein äitiyslomalla, pikkuisen käännöshommaa teen vielä. Ja pari juttua kirjoitan. Sitten vaan chillaan, kunnes...
Mä olen myös lukenut ton K S R:n, se oli just sellasta mukavan kevyttä, ja näppärästi etenevää. Ja Nesser on Frimanssonin ohella ykkössuosikkeja dekkarikirjailijoista:) Rentoa chillailuaikaa ja Onnea koitokseen:)
elämyksiä ja tietoa. Luenkin yleensä kauno- ja tietokirjallisuutta vuorotellen.
harlekiinihyllyä?
oppaat ja ajatelma-kirjallisuus, vai miksi niitä oikein kutsutaan? Luetko niitä? Itselle sentyyppinen kirjallisuus on aika vieras alue..
mistä moinen tuli mieleen? Onks meizin jutut niin kliseitä täynnä vai?
ne naiset on niissä kansissa TOSI vähissä vaatteissa. Mä kattelen niitä vaan ohimennen ja muina miehinä.
yks tyttö haki duunia lähikaupasta, mut erehty sanomaan hallipäällikölle et harrastaa harlekiinien lukemista ja sit se ei saanu sitä duunia.
Ajattelin vain jos jollain olis valottaa niiden puoleensavetävyyden salaisuutta. Arvasin kyllä melkein jo vastauksen kysyessä, joten ei vielä selvinnyt..
Hallipäällikkö pelkäsi et se menettäisi tytön huomion Harlekiinihyllylle?
piti sitä tyttöä vähän yksinkertasena.
mul ei oó enää mitään sanottavaa. Helvetin hyvä biisi Muselta: http://www.youtube.com/watch?v=ZyLx0qc_gKc
tosi magee.
Siinä on paljon nimiä ilman juonta tai asiaa:D
muuten ohuntuneet hälyttävästi..Ne alkaa olla aika nopeasti kahlattavia opuksia:)
Ei samoja aiheita lueta enää Kiertää kehä-kehä-kehä KEHÄIII
pääasiassa uusia ajatuksia, ja kyllähän tulee luettua myös viihteeksi lueteltavaa kirjallisuutta. Paras kirja on sellainen joka antaa aihetta ajattelulle, vaikka ehkä lukijana olisi kirjan sisältöä vastaan. Juniorina luin paljon fiktiota, mutta nykyisin tulee pitäydyttyä aika pitkälti ns. faktakirjallisuudessa. Varsinkin psykologia, rikoksiin liittyvä kirjallisuus sekä filosofiset ajatusten pyöritykset kiinnostavat.
Mä en uskalla lukee sellasta!
tietokirjallisuutta? Dekkarit ei kuitenkaan kiehdo? Niissähän (parhaissa) yritetään yhdistää toi psykologia ja rikollisuus..Joissakin myös yhteiskunnalliset asiat.
jaksa kiinnostaa fiktiivinen rikoskirjallisuus. Siinä aiheet on hienoja ja juonet monimutkaisia, mutta kun se poikkeaa jokapäiväisestä rikollisuudesta joka on yksinkertaista ja suht järjetöntäkin.
yksinkertaisuus ja suht järjetön toiminta? Joo, oikeasti ymmärrän mitä ajat takaa. Mä luulen, että dekkareiden lukijoillakin on periaatteessa tiedossa tuo ristiriita todellisuuden kanssa. Itsekin dekkareita lukevana luulen, ettei se rikollisuus olekaan se mikä ensisijaisesti kiinnostaa, enemmän ne rikoksen tekijän kuvitellut ajatukset, syyllisyys, mikä ajaa rikokseen, miten rikollinen toimii ja ajattelee rikoksen tehtyään jne.
Siis sen uusimman Batmanin? Minusta oli virkistävää, kun siinä se Jokeri on vain rehellisen seko, ei ole mitään kaavaa että kun 1800-luvun tähtikartta, Kööpenhaminan metroaikataulu ja sokerikakkuohje heijastetaan päällekkäin seinälle Bostonin kartan päälle, saadaan myötäpäivään etenevä murhaussuunnitelma. Minä luen kyllä sangen mielelläni rikoskirjallisuutta, siis fiktiota, mutta joskus ärsyttää se jopa jalustalle nostamisen tuntu. Suuri osa henkirikoksista kun kai oikeasti on niitä ihan turhia känniääliöhäröilyjä.
uudessa kirjassaan että jokapäiväisessä rikollisuudessa on kovin vähän mieltä mitä tutkia. Motiivina viinapäissään voi olla mitä tahansa, tekohetkellä pyörineitä ajatuksia ei enää jälkikäteen muisteta ja teosta on muistona vaan hirveä krapula ja vankeustuomio. Siinä se tekijäkin yrittää selvittää aidosti että mitä tapahtui ja miksi. Mua ei varsinaisesti kiinnosta itse teko tai sitä juuri edeltänyt aika, vaan pikemminkin se miten siihen pisteeseen on jouduttu.
En tiedä olenko ainoa, mutta aina silloin tällöin bussissa istuessa tulee katsottua kanssamatkustajia ja mietittyä, mikä on se heidän tarina joka on tuonut heidät istumaan sattumalta ja samaan tilaan. Mitä kaikkea kukin on joutunut käymään läpi, että on päätynyt istumaan samaan bussiin parin penkin päähän.
ja jokeri on pääpiirteittäin uusi idolini:). Ainoa mikä ärsytti siinä hahmossa oli se että kaikesta ulkopuolelle näkyvästä kaoottisuudesta huolimatta, tämä kuitenkin pystyi järjestemään valtavasti suunnittelua ja ennakkotoimenpiteitä vaativia tilanteita. Mutta ihan loistava elokuva ja noiden Tim Burtonin batmaneiden rinnalla kamppailee parhaimmasta batman-leffasta.
mä en niin osaa nauttia kirjoista, että niistä varsinaisia lukuelämyksiä saisin.
Ensisijaisesti: a) ja c), mutta välillisiä vaikutuksia on mahdoton estää :) a) tietoa? Tämä pitää paikkansa ja siinä etupäässä historia, psykologia, musiikki ja urheilu(jos joku haluaa tarkemmin tietää, niin lähinnä pyöräily ja kroppaan liittyvät). b) lukuelämystä? Tämä on enemmän sattuman kauppaa. Elämys liittyy aika usein johonkin uuteen kirjailijatuttavuuteen, joka ylittää kirjallaan odotukset. Nämä kirjat ovat usein sattumanvaraisesti valittuja. c) uusia ajatuksia? Pätee useimpien lukemieni kirjojen kohdalla. d) arjesta pakoa? ...ei sitä pääse pakoon :) e) jotain muuta? Mitä? ... Mä en lopeta koskaan kirjaa kesken, pitää sen verran arvostaa toisen vaivalla tekemää työtä. Toisaalta huono puoli liittyy siihen, että kun on tempaava kirja, niin muu maailma(ja aika) katoaa.
Tuo on jännä miten eri tavalla ihmiset suhtautuvat kirjan kesken jättämiseen. Minä jätän surutta kesken heti jos tökkii. Joihinkin palaan paremmalla menestyksellä jonakin toisena ajankohtana, joihinkin en. Minä myös luen monesti useaa opusta rinnakkain. Se on joidenkin mielestä väärin kirjoittajille, koska lukuelämys pirstaloituu.
saa jättää kesken ja näin omien lukukokemusten pohjalta pitäisin sitä jopa hyvänä ominaisuutena, että osaa jättää kesken. Itse tuhlaan joskus "vain" aikaa, mutta minkäs teet...saattaahan sitä "huonommassa" teoksessa mennä sivukaupalla tavaraa silmistä läpi, ettei muista mitään lukemastaan :D Niin ja 300 sivua on minimi, mitä edes aloitan lukemaan, sitä vähempään sivumäärään on vaikea saada edes kelvollista laajuutta.
a) tietoa b) lukuelämystä c) uusia ajatuksia ..siinä lienee mun motivaattorit. =)
Etsin kirjoista ensisijaisesti tietoa (lähinnä luonnosta), uusia ajatuksia (so. inspiraatiota), ja jotain muuta eli pelkkää huvia ja ajanvietettä.
"Jos harrastuksiisi kuuluu kirjojen lukeminen, etsitkö kirjoista ensisijaisesti: a) tietoa? b) lukuelämystä? c) uusia ajatuksia? d) arjesta pakoa? e) jotain muuta? Mitä?" Kaikkia noita. Oppikirjoista ja populaaritieteellisistä julkaisuista tulee sitä tietoa, fantasia- ja scifikirjalisuudesta lukuelämyksiä, uusia ajatuksia ja arjesta pakoa. Kohtaan e) voisi kuulua haasteiden etsiminen, ja klassiset salapoliisiromaanit tarjoavat sellaista, siis arvoituksia. Ygg mainitsi lukevansa todellisista rikoksista, mutta itse jätän kyseiset dokumentit väliin, koska en viihdy sellaisten ajatusten kanssa että joukossamme olisi nin pahasti häiriintyneitä ihmisiä. Uutisissa kerrotaan todellisen maailman väkivaltaisuuksista riittävästi. Olen ollut lukutaitoinen niin kauan kuin muistan ja olen aina pitänyt kirjoista enemmän kuin televisiosta. Haluan luoda omat visioni :-) Joskus harmittaa, kun hyvästä kirjasta on tehty ei-niin-hyvä elokuva. Varmaan kaikkia yleisimpiä kirjallisuuden lajeja on tullut testattua ja välillä innostuu jostain tietystä; tällä hetkellä on Philip K. Dick-kausi ja viime kesänä oli Kurt Vonnegut-kausi. Kaunokirjallisuutta tulee luettua n. 1-3 kirjaa viikossa.
..etsi mitään, paitsi tietty hyvää tarinaa. Jos tarina on hyvä tulee siinä toisinaan lieveilmiönä noita tietoa, elämyksiä ja uusia ajatuksia. Pääseehän siinä tavallaan arkeakin pakoon silloin kun kirja oikein ottaa valtaansa.
ja vähän kaikkea noita vaihtoehtoja mikäli oikea opus käteen vaan sattuu.