aikaisempi oli kaksosmies. tunteista puhuminen oli myrkkyä ja oma elämä tärkeintä hälle, teki häjyä leijonan itsetunnolleni ;) nyt löysin kalamiehen joka sekä puhuu että pussaa, ja puhuminen tuntuu luontevalta. tämä kala ei ainakaan ole paennut, niinkuin monet ovat kalaa kuvailleet. välillä ehkä säikähtää leijonankarjaisujani, mutta toisaalta minäkin olen pehmennyt. en ole se pirttihirmu joka olin kaksosen kanssa, yrittäessäni turhaan saada huomiota. miten on toiminut muilla, kalamies ja leijonanainen siis?
miten
käynee?
0549
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.