En koskaan sua mä nää
vain kyyneleeni jää,
ja muistot entisten
menneiden askelten.
On harhaa elo vain
vaikk`kuljet rinnallain,
jäljet ihmisen
ne kestää hetkisen.
Ei ole pysyvää
lämpö rinnan tää,
sen hetki viilentää
kaipuu pelkkä jää.
Kuin lento perhosen
tai kuiske rakkauden,
ne tuuli kerran vie
kun ajaton on tie.
Aalto rantaan maan
särkyy kuohuissaan,
pärskeet veden sen
on kieltä sydämen.
Kun kuohuu ihastus
tai sammuu rakkaus,
käy vesi suolojaan
virroin poskillaan.
Kun lentää ilon koi
niin mieli unelmoi,
kun pettymyksen saa
käy piiloon nurkan taa.
Niin pieni ihminen
Luoja tietää sen,
tuntee kipujaan
askel harhaa maan.
NIIN PETTÄVÄÄ
JOJO
3158
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kaada ittelles vaan..........
tämä runosi on hirmuisen surullinen.
Riipovaa tekstiä, joka taitaa olla koettua.
Mutta taidolla koottu, kuten runosi aina ovat.
palautteestasi.
Runo pohjautuu hyvin paljon
koettuun elämään.
Hyvää pyhäpäivää Sinulle.