Missä kaikki on?!

Pitkät morot vaan kaikille, ja eritoten Pillylle. Mulla on tällä hetkellä sellainen työ ja tilanne päällä, etten ole jaksanut edes muistaa koko palstan olemassaoloa, saati sitten teidän -ennen niin rakkaiden- palstalaisten tarinointeja. Olen kyllä silloin tällöin käynyt lukemassa tuotoksianne ja nauranut itsekseni (kyynelehtien runkannut kuitenkin), ja muistellut sitä aikaa kun FF oli pelastusrenkaani ylös pimydestä. Ei ole täysin pois suljettua, että palaisin ainakin osa-aikaisesti vielä palstalle kirjoitelemaan ja piirtelemään kun tilannehuumori siihen paraiten antaa aihetta, mutta näillä näkymin tyydyn sivultamasturboijaksi.

Goth-Mogina olemisen profiiliini kuului myös aktiivinen heavy-kulttuurin ylläpitäminen, mitä en toki ole jättänyt, vaan siirtänyt painopistettäni muihin foorumeihin, osittain olosuhteiden pakosta ja osittain halustani riippumatta. Sama pätee ateistisen maailmankuvani levittämiseen, jota nykyään hoidan vaihtelevalla menestyksellä muissa ympyröissä. Tietenkin uskisten keskellä, eihän siitä muuten olisi mitään hyötyä.

Finalit kuuluvat elämääni edelleenkin varsin merkittävästi. Kaikki musiikit löytyvät soittolistoiltani, melodiat kimpoilevat päässäni, sävelet tanssittavat sormiani siinä missä kymmenen vuotta sittenkin: silloin, kun samaistuin Squalliin huomatessani, että olen tismalleen saman näköinen, saman oloinen, yhtä innokas ja haluttava, totaalinen naisten unelma. Opin olemaan olemassa. Opin tunteita tunteettomuuden kautta.

Tiedän, että moni FF-fani jakaa kanssani samoja ajatuksia, kokemuksia, tunteita ja haluja. Te muutamat, jotka olette muodostuneet kieroutuneiksi ystäviksi näiden vuosien varrella, saatte luvan ottaa vastaan erikoismaininnan. Vaikka ette sitä uskoisikaan, rakastan ja ymmärrän todellakin teitä. Olen itse katsonut vastaantulevan junan valoihin ajatellen, että mikään tunne ei voisi minua enää liikuttaa. Tietyt perustunteet minussa kuitenkin säilyivät, ja antoivat voimaa etusormelle sen verran, että tunteetonkin ruumis pystyi pakenemaan toiseen maailmaan tuntikausiksi, jopa päiviksi.

Kiitos kaikesta, ja anteeksi. Kupo.

Sattuneesta syystä pääsen koneen ääreen vain viikonloppuisin jos silloinkaan. Tekemistäkin on niin paljon, ettei ajatukset kerkeä harhailla huuruisille Final Fantasy -alueille. Kirjoittaisin jos olisi jotain kirjoitettavaa. Ehkäpä loppukesästä tulen taas. Ruudullenne.

Foorumin päälle laskeutuva yön musta kylmyys ei näemmä ole katoamassa vanhojen velmujen satunnaisista viesteistä huolimatta. Lapsen omaisen trollauksen tahto ja eilispäivän into ovat kadonneet jäljettömiin.
On aika hyväksyä faktoja. Foorumimme ei tule nousemaan enää edeltävään suosioonsa. Aion siitä huolimatta edelleen palata juurilleni silloin tällöin. Pieni toivon kipinä uudesta nauruhermoja kutkuttavasta viestistä miltei pakottaa tähän tylsänä syyspäivänä. On täysin turhaa tehdä jäähyväisviestejä tai vannotuksia poistumisesta, koska jokainen tiedämme sydämessämme tulevamme kaipaamaan vanhaa kunnon FF-poortia. Niin paljon se on meille vuosien varrella tarjonnut.

Sinetiksi sopimuksellemme ehdotan ryhmäkielisuudelmaa. Kaikille löytyy hiuslakkaa ja huulipunaa.

et muistanut minua. en aio vastata viestiisi.

tai hänen inkarnaatio enää ollut aikoihin paikalla?

Salasanani!

Toivottavasti en unohda sitä taas kun logsin pois............ Jos unohdan niin nähdään puolen vuoden päästä! \o/