Näin aamulla saattaa mennä muutama tunti tietokoneen äärellä cyberavaruudessa, MSN päällä, meilejä lukien ja vastaten tai kirjoitellen keskustelupalstoille.
Cyberavaruudessa ihminen on iätön - täällä olemme kaikki samanvertaisia. Todellisuus on jossakin muualla, mutta ei täällä...
Oikeastaan minunkin pitäisi istua kiikkutuolissa ja kutoa sukkia ystäville ja tutuille. Oikea paikkani. Se on selvääkin selvempää.
Sellaisen shokin ja ahaa-elämyksen sain eilen illalla.
Olettehan tekin sopineet luokkakokouksista ja viisastelleet kuinka kaikki ovat tulleet niin vanhan näköisiksi. Kiva, kaikkihan vanhenevat.
Näin niitä eilen illalla TV:ssä, ei luokkakavereita, mutta entisiä työkavereita.
Voi jestas, kuinka vanhoiksi ne olivat tulleet!
Eihän niitä enää tahtonut tuntea muusta kuin nimikyltistä, joka vilahti silloin tällöin.
Äänestä kyllä tunsi ("ääni oli Jaakobin ääni"), mutta muuten...!
No, onhan siitä jo yli 30 vuotta kun heitä viimeksi olen nähnyt.
Olenko itse muuttunut yhtä paljon? Vilkaisin peiliin ja olen aika tyytyväinen, olen lähestulkoon entisen näköinen. Paitsi valokuvissa olen aina eri näköinen, riippuu siitä minkälainen kampaus milloinkin on.
Vilkaisen peiliin uudestaan.
Mitä onkaan tapahunut? Nenä! Herranen aika, se on kasvanut! Minä tiesin sen!
Se on ainoa mikä kasvaa ihmisessä kehityksen loppupuolella, jos on huono säkä.
Ihosolut väsähtävät ja menevät ryppyyn, jäsenet alkaa niksua, liikkumiseen tulee enemmän "slow-motionia", jos niin sanoisin.
Minulla on varmasti ollut samaa epäonnea kuin noilla entisillä työkavereillani. Piirteet eivät enää ole niin jäntevät, ryhti kuitenkin on edelleen hyvä. Mutta muuten olen siirtynyt siihen porukkaan, joka nukahtaa TV:n ääreen, jolla on kipeä lonkka.
Mutta huomata nyt tällaiset asiat - tässä iässä -tuommoisen nenun kanssa!
Siunattu internet! Elämä jatkuu vielä vähän aikaa. Ripaus iättömyyttä, vaikkakin jokunen tippa realismia ilon maljassa.
Cyberavaruudessa ihminen on iätön - täällä olemme kaikki samanvertaisia. Todellisuus on jossakin muualla, mutta ei täällä...
Oikeastaan minunkin pitäisi istua kiikkutuolissa ja kutoa sukkia ystäville ja tutuille. Oikea paikkani. Se on selvääkin selvempää.
Sellaisen shokin ja ahaa-elämyksen sain eilen illalla.
Olettehan tekin sopineet luokkakokouksista ja viisastelleet kuinka kaikki ovat tulleet niin vanhan näköisiksi. Kiva, kaikkihan vanhenevat.
Näin niitä eilen illalla TV:ssä, ei luokkakavereita, mutta entisiä työkavereita.
Voi jestas, kuinka vanhoiksi ne olivat tulleet!
Eihän niitä enää tahtonut tuntea muusta kuin nimikyltistä, joka vilahti silloin tällöin.
Äänestä kyllä tunsi ("ääni oli Jaakobin ääni"), mutta muuten...!
No, onhan siitä jo yli 30 vuotta kun heitä viimeksi olen nähnyt.
Olenko itse muuttunut yhtä paljon? Vilkaisin peiliin ja olen aika tyytyväinen, olen lähestulkoon entisen näköinen. Paitsi valokuvissa olen aina eri näköinen, riippuu siitä minkälainen kampaus milloinkin on.
Vilkaisen peiliin uudestaan.
Mitä onkaan tapahunut? Nenä! Herranen aika, se on kasvanut! Minä tiesin sen!
Se on ainoa mikä kasvaa ihmisessä kehityksen loppupuolella, jos on huono säkä.
Ihosolut väsähtävät ja menevät ryppyyn, jäsenet alkaa niksua, liikkumiseen tulee enemmän "slow-motionia", jos niin sanoisin.
Minulla on varmasti ollut samaa epäonnea kuin noilla entisillä työkavereillani. Piirteet eivät enää ole niin jäntevät, ryhti kuitenkin on edelleen hyvä. Mutta muuten olen siirtynyt siihen porukkaan, joka nukahtaa TV:n ääreen, jolla on kipeä lonkka.
Mutta huomata nyt tällaiset asiat - tässä iässä -tuommoisen nenun kanssa!
Siunattu internet! Elämä jatkuu vielä vähän aikaa. Ripaus iättömyyttä, vaikkakin jokunen tippa realismia ilon maljassa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Puheistasi päätellen
olet yhä sama,kuin ennenkin.
Ettaida minua muistaa,
jos niin kovin vanenemme
joutuisasti.
Eihän siitäkään ole
kuin sata vuotta,kun minäkin
kouluni lopetin,eikä ole
kuin muutama harmaa raita
hiuksissa ja naururypyt
syventyneet.
Ei kai me vanheta,ollaan
ikinuoria.
Ei haittaa jos kihti joskus vaivaa.
Vihjaise nyt vähän enemmän...En todella muista. Kirjoittelitko Ellinpoksilla?
vanhuus ei tule yksin, se tulee vaivojen ja ryppyjen kera. Ne ovat väistämättömiä, ei auta ryppyrasvat, ei Mobilatit. Ulkonäkö ei onneksi enää merkitse kaikkea, saa rupsahtaa rauhassa.
Mutta onnea on se, että maailman ihmeet on käden ulottuvilla, napista painaa ja siinä edessä vaikka mitä, valinnan varaa on.
Onneksi vielä muisti pelaa, että osaa hyödyntää tätäkin kapistusta, ja saa olla ystävä avaruuden
kautta tällekin palstalle, jossa tänä aamuna on niin monta kiinnostavaa kirjoitusta, ettei lumitöihin taida joutaa! Kyllä täällä loistaa vanhuus ja viisaus, sen monet aamuiset kirjoitukset ovat todistaneet. Hyvä, mainiot mummot ja vaarit! Lisää samanlaista!
Minulla on ollut kunnia ja ilo kasvaa viimeiset parikymmentä vuotta nuorten naisten parissa. Heitä on nimittäin pitkä liuta lasten lasteni joukossa. Sanonpa, että heidän ansiostaan minusta on tullut aika hyvä ihmiseksi.
Erästä asiaa en kuitenkaan ole lakannut ihmettelemästä. Nimittäin sitä, että olipa ko. neiti minkä ikäinen hyvänsä, hän ei juuri koskaan ole tyytyväinen ulkonäköönsä. Peilin edessä hän saattaa nyrpistää nenäänsä ja todeta: ruma!
Jään miettimään arvostelukykyni heikkoutta, koska mielestäni jokainen heistä on kuin taivaan kiiltokuvaenkeli.
Eeva Kilpi katselee eräässä runossaan vanhentuneita kasvojaan peilistä todeten iän matkaan saattamat tosiasiat. Lopuksi hän huokaa: Onneksi on gerontofiilejä.
Jos joku ei tiedä mikä gerontofiili on, ilmineeraan olion olevan yleensä nuorehkon mieshenkilön, joka himoitsee ikääntynyttä naista.
kun paljastit mikä gerontofiili on.
Olisin luullut sitä joksikin uudeksi piimäsortiksi :) ja minä kun niin tykkään piimästä!
On elämä iltaan ehtinyt
mitähän kivaa tekis nyt
Vois vaikka katsoa kauniit ja rohkeat
tai neuloa töppöset tukevat
Lapsen lapset rahaa tarvitsee
niitä papan kympit ravitsee
Pitää käydä mäkkärillä ja kuvissa
ja jos jonkinlaisessa huvissa
Minullakin olkapäätä särkee
päässä on vielä vähän järkee
mutta tuntuu kyllä vähän
että elämä kohta päättyy tähän
vielä mulla huumori pelaa
ja ajatus vanhoja aikoja kelaa
kaupassakin pitää käydä ostoksilla
ja kivalta tuntuu shaalin villa
Oliskohan juttu silleen
että rauha tulee kaisaan ja villeen
kun ikä ehtooseen päin kallistuu
ja kuntokin vähitellen rapistuu
On tuota huumoria jäljellä vielä
ja askel nousee kauppatiellä
juttuja turistaan kun tavataan
ja joskus olutpullo avataan
ei elämä ketään yllätyksenä vie
on jokaiselle annettu vanhenemisen tie
alkaa oppia hyväksymään ehtoon
ja ilomiellä katsoo vauvan kehtoon
Petterillä on hieno asenne vanhenemiseen. Loppunousu, viimeinen säe on vallan upea.
MdK:lle tuosta gerontofiilistä, että mikä estää maistelemasta tuotakin sorttia piimää? Onhan myös nuoria naisia, joita vanhemmat miehet vetävät puoleensa.
Miehen kyllä on parempi jättää maistelematta nuorta hedelmää. Sitä katsotaan pahalla silmällä. Ymmärtääkseni taas vanhempi nainen voi melko vapaasti opettaa nuorukaista lemmen jalossa taidossa.
Kun omakohtaista kokemusta kummastakaan tapauksesta ei ole, voin olla surkeasti väärässä. (Alvari taas metsään menossa, sanoisi vaimo.)