En tiedä kärsinkö masennuksesta vai mistä, mutta jokin tuntuu mättävän psyykkeessäni.
Kuntoilen paljon ja syön hyvin sekä terveellisesti. Ei ongelmia ruokahalun kanssa. Uni myös tulee hyvin eikä yöheräilyä. Ei painonhallintaongelmia eikä haluttomuutta liikkua. Koulut ja muut sujuneet mainiosti. Ylioppilaaksi juuri valmistuin ihan hyvin arvosanoin ja kotona asun toistaiseksi.
Ajoittain tulee kuitenkin näitä muutaman päivän jaksoja jolloin mieli on täysin maassa, itsetuhoisia ajatuksia, armotonta arvottomuuden tunnetta, kyynelten tihrustamista yksinäisyydessä ja miettimistä miten paskasti asiani ovatkaan. Kaikinpuolin tuntuu että on masentunut, mutta fyysinen toimintakyky säilyy silti hyvin eikä noita masennuksen fyysisiä oireita sinänsä ole.
Psyykkinen toimintakyky on sen sijaan melko retuperällä koko ajan. En "pärjää" omille aivoilleni jotka lannistavat ja estävät minua tekemästä asioita. En pääse yli kielteisistä ajatuksista enkä kertakaikkiaan saa tehtyä haluamiani asioita. Perinteistä laiskuutta tämä ei ole. Esim. Menen kauppaan josta minun pitäisi ostaa jotain, mutta ahdistun enkä pysty ostaa mitään ja lähden vain äkkiä pois. Puhumattakaan siitä että pystyisin hakea apua näihin ongelmiin.
Voiko tällaista diagnosoida "viralliseksi" masennukseksi, vai olenko vain saamaton, laiska ja asioistaan sekä tulevaisuudestaan välinpitämätön paska?
Mikähän vaivaa?
Tietämätön...
3233
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No ainakaan et ole "saamaton, laiska ja asioistaan sekä tulevaisuudestaan välinpitämätön paska" kun kerran saat hommat hoidettua ja ylioppilaaksikin olet lukenut (onneksi olkoon)! Oletko nainen vai mies? Ensimmäisenä tuli mieleen tuollaisista toistuvista, lyhyistä, emotionaalisesti epävakaista jaksoista jonkinlainen hormonaalinen ongelma. Kuukautisten aikana joillekkin naisille tulee hyvinkin rankkoja mielialan heittelyjä. Niitäkin voi lääkäri helpottaa huomattavasti. Mutta mitkään menkkav*tutukset eivät kyllä selitä tuota kuvailemaasi jatkuvaa psyykkistä "lamaantumista" josta kerroit. Kyllä tuo vähän masennukselta kuulostaisi. Onko sulla elämässä stressiä? Jos ihminen on liaan kovan paineen alla menestyä voi se johtaa juurikin tuollaiseen "lamaantumiseen" ettei yhtäkkiä saakkaan arkisia asioita tehtyä. Se on puolustusmekanismi ja paranee vasta kun ahdistuksen aiheuttaja poistuu. Ikäkin voi vaikuttaa, sillä ilmeisesti ole vielä nuori. Vähän vaikeaa alkaa sanomaan mistä on kyse. Suosittelen kyllä lääkärillä käymistä. Vika voi olla fyysinen tai sitten psyykkeessä, mutta sen ei kannata antaa pahentua. Masennus on siitä ikävä sairaus, että se ikäänkuin hiipii elämään ihmisen huomaamatta. Tsemppiä ja hyvää kesää. Yritä nauttia kesästä!
Kiitos vastauksesta. Tarkennanpa vähän. Olen mies, joten nuo menkat voi kaiketi jättää laskuista. Onko minulla stressiä? Ei, pikemminkin liian vähän stressiä. Ei oikein ole suurempia tavoitteita elämässä niin olen vaan antanut ainakin noiden opiskeluiden rullata ilman sen kovempia paineita. Tiedä sitten aiheuttaisiko tuollainen tyhjän päällä leijailu jonkinmoisia oireita. Suvussa on muuten ollut masennusta ja sehän on myös geneettistä? Tuosta lääkäristä sen verran, että sinne vastaanotolle hankkiutuminen tuntuu sen verran vaikealta, että en usko sen onnistuvan ihan lähiaikoina. Muutenkin tuota avun hakua miettiessäni päätän aina vain ryhdistäytyä ja ruveta normaaliksi ihmiseksi, mutta ei se ikinä ole onnistunut, ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Hyvää kesää myös sinulle.
Aikuiseksi kasvaminenkin on tosi rankkaa ja varmaan aika yleistä että sun iässä käy läpi vähän kaikkea, mutta kannattaa kuitenkin kysyä ammatti-ihmisen mielipidettä. Paikalliset nuorisovastaanotot ovat matalan kynnyksen paikkoja - eli sinne on helppo mennä/päästä. Käy juttelemassa, niin saat varmaan apua sieltä epätietoisuuteesi.