En tiedä mitä tulee tapahtumaan, aina silloin tällöin tunnen että kaikki ei ole tässä tai ohi meiän välillä.
Kun joskus kauan sitten tavattiin, uusi sivu tai uusi näkökulma avautui elämässäni. Helpotus, onni, unelmiin kurkottaminen, itsensä toteuttaminen, uskominen ...kaikkeen mitä tekee... se auvautui minulle sinun kautta. Toki itselläni ja valinnoillani on tekemistä asian kanssa. Aina kun meinaa usko hyvään, rakkauteen, onnellisuuteen kadota, muistan sinut ja saan siitä voimaa.
Siksi että luotan sinuun ja olen aina rakastanut sinua, vaikket jaakaan elämää kanssani, muttet sen enempää kenenkään muunkaan kanssa.
Mietin "suhteemme" tarkoitusta ja onko kaikki tässä, toivonko vain yhteistä elämää vai aistinko mitä tulevaisuus tuo..?
Olisin täysi jos olisimme "yhtä".. toista ei voi omistaa mutta rakastaa voi...
huh... mistähän nämä syvät tunteet.. Näin sä vaan pulpahdat aina vaan mun mieleen. Olen onnellinen, että tunnen näin. Olen hämmästynyt rakkauden määrästä, ehkä olet ollut minun suurin ja paras opettajani..
Täällä uskallan kirjoittaa näin, mutten uskalla kertoa tätä sulle.. Juoksisit karkuun..? :D
tunnen
rakkauden uudelleen ja uude...
211010
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
mitä kukaan jaksaa tähän kirjoittaa on "lässyn lässyn lää"
noista sun valinnoista miten ne vaikutti sinun elämään ,tunsitko tehneen sillä hetkellä sen oikean valinnan .Ehkä hänkin juoksee karkuun juuri sen vuoksi ,että hän ei tiedä sun tunteista mitään. Kuitenkin sun viestistä huokuu sellainen hyväntuulisuus ja toivo paremmasta.pidä siitä kiinni.
tuosta kyynikosta, sillä on jo ohi nuo ihanuudet!
Ajattelen et elämässä on vain valintoja jolla on seuraukset ja seuraukset pitää kantaa ja elää. Aina voi valita uudelleen. Musta ei ole oikeaa tai väärää valintaa, hyvää tai huonoa, on vain valinta. Sillä hetkellä kun on valinnan tehnyt on toiminut sillä tiedolla (viisaudella) mitä on itsellään ollut, joten mennyttä on turha miettiä olisko pitänyt tehdä toisin. Ihmiset ovat erilaisia, toiset ovat vapaudenkaipuisempia kuin toiset ja haluavat vaeltaa, syvät rakkaudenosoitukset voivat tuntua kahlitsevilta.. Siksi kai en ole uskaltanut kertoa tunteistani tälle ihmiselle. Ehkä suojellakseni itseäni tai en ole kokenut, että olisi "meidän" aika......??
itse olen sellainen että kun ihastunut ,muu maailma katoaa ympäriltä ,menen liian suoraan asiaan ja kerron tunteista toiselle hyvin avoimesti ,kaipa se on lopulta sen mun huonoin puoleni ,pelotan kai sillä sellaisen ihmisen joka jarruttelee ja tarvitsee aikaa ilmaistakseen tunteensa.
kyllä minulla on samat tuntemukset.tiedätkin jo.
sattuu niin harvoin tuo "ilmiö",että se maailma katoaa ympäriltäni,kun ihastun -
ihastun täysillä ,sen kyllä huomaa jokainen , toisen on ehkä syytä jarrutellakin ,
ja vetää minut sieltä pilvilinnoista maankamaralle ,
etten alkaisi kuvittelemaan ja rakentelmaan liian kiireellä tuulentupiani:)
kirjoitus ;´)
kuka tämän kirjoitti? Eli juoksenko karkuun vai en? Mutta jos se olet hän? En taatusti juokse. :)
vannomatta paras, kerroppa jotain meistä..
tiimi kaikkien parisuhde ym. ongelmien ilmentymänä. Hyvällä tämä. :)
Sydän teki pari volttia, sitten ajattelin vähän malttia, liekö teksti mulle osoitettu lain, niin kauniisti kerrottu et kyyneleet silmiini sain, jos sanat kuulla kerran saan, ne saisi mut kaulaasi kapsahtamaan.
helpotus onni ja mitä sä nyt puhuitkaan, ne on sussa itsessäsi. Sä vain näet ne sitten jonkun kautta, tai et näe. Mutta ne ei tule toiselta, ne on sun omia tärkeitä asioita, mitkä on olemassa, mitkä sä itse saat pinnalle, kun on aika.
Ei kukaan tuo niitä sulle, ne syntyy sussa itsessäsi. Ne on sun aarteita.
Mutta et luota vieläkään itseesi. Ehkä tarvit aikaa löytääksesi itsesi ja onnesi itsestäsi. Ei oikeastaan tarvitse tietää, mitä tapahtuu, kunhan elää rehellisesti itselleen ja tunteilleen tapahtuu hyvää jokatapauksessa. Jos ei elä, ei tapahdu.
Kun kääntää katseen itseensä ja aloittaa sieltä, hyvä seuraa aina perässä.
En juoksisi karkuun, mutta en halua nyt olla kanssasi. Luulen, että sinun pitää nyt vain olla itsesi kanssa ja antaa niiden asioiden rauhassa heräillä.
Sun pitää kypsytellä sun omia ajatuksia.
Helpotus ja onni syntyi todellakin minussa, kai peilasin sen sinusta, vaikka se minussa syntyikin, kauan sitten. Ei ole uusia asioita. Jotain ihan muuta uutta on jo pinnassa, en tiedä mitä se on mutta odotan mielenkiinnolla uusia kasvukohtia.. :)
Paljon on mulla ollut sulateltavaa ja niin moni asia on lokasahtanut paikoilleen. Samaa hyvää kun jatkaa, olen eheämpi ja parempi rakastamaan ensin itseäni enemmän sitten sinua..vieläkin enemmän..
Se on kihelmöivä tunne, että tässä elämän pyörteessä, olet jollain tapaa kulkenut mukana koko ajan..mielessäni ja hyvällä tapaa.
Menee muuten naiselta miehelle nää ajatukset...
karkuun vaan puristan syliini niin että tuntuu! (en ole sitä koskaan saanutkaan tehdä) Olet tässä ja nyt. Ja minä ajattelen ja kaipaan sinua, nytkin....
kun lukee näinkin syviä tunteita täältä, että;
Kuka tai ketä on ne miehet joista näin kirjoitetaan...
Muistutus vielä sulle,mulle ja muille että ei tarvita kun sekunti kun kaikki
pyyhkästään pois jos huono tuuri käy ja sen jälkeen ei kerrota enää
muita kun muistokirjoituksia siitä kuka oli ja mitä.
Mutta kyllä minäkin löysin tuosta minulle erittäin tärkeän naisen ja
sehän tässä hetkessä nyt on tärkeintä.
sulle aloittaja että olen sun puolesta onnellinen tuosta miten
sinä ajattelet hänestä, vaikka voin myöntää että mua jopa sattui lukea sinun
ajatuksia, koska löysin niistä niin paljon omaa ajattelutapaa.
Rakkautta sulle.
Kaunis kiitos.
Olen onnellinen siitä, että voin rakastaa häntä, vaikkei omani olekaan.
En tiedä mitä tämä kaikki on...
Sattunut on joskus paljon paljon hänen rakastaminen, mutta opin sitä kautta myös luopumaan ja tulin "vapaaksi" ja rakastan edelleen..
En uskalla aina edes ajatella loppuun mitä toivon, koska kirpaisee se etten ole sen ihmisen kanssa, joka olisi täydellinen, omassa epätäydellisyydesssään.
sinua millään tavalla tässä koska sä teet juuri niinkun sä teet,
mutta mietin mikä sai aikaan sen luottamuksen joskus?
Itse ajattelen näin että kun luottaa todella paljon niin voi kertoa melkein mistä tahansa toiselle sen enempää ajattelematta mitä sanoo.
Paljon täytyy joskus myös sattua että ymmärtää jotain jostakin...
Ja joskus se rakkaudenosoitus saattaa vapauttaa tilanteen, tai en minä tiedä kun olen niin huono neuvomaan muita, tai kun en halua neuvoa.
se luottamus on ehkä toisenlaista kuin parisuhteessa luottaminen.. Luottamus toista kohtaan on sellaista periaatteellista, kun joskus itsellä usko horjuu kaikkeen hyvään ja aina ei jaksa uskoa ja tavoitella sitä mistä unelmoi, niin kun palaa ajatuksissaan tähän ihmiseen, saan siitä voimaa. Hänen valinnat puhuvat sen puolesta että hän on aina itse uskonut hyvään ja kurkotellut enempään. Sillä tavalla luotan aina tähän ihmiseen..Emme ole täysin avoimia toisillemme, mutta se ei ole tämän luottamisen ydin.
Tunnetasolla mennään niin herkille vesille, ettei itseään suuna päänä uskalla "paljastaa".. hmm... miksiköhän..? Varmaan siksi, ettei se ole toiminut tän henkilön kanssa..eikä päätään kannata lyödä seinään montaa kertaa. :)
kaverista sä kirjoitat. Ilmankos nuo tekstit heti jotenkin kolahtikin.
Luultavasti on kyseessä myös hyvin hyvin itsekriittinen ihminen, varsinkin jos
joku/jotkut asiat ei loksahda paikalleen. Mutta kaikki on lopulta niin pienestä kiinni.