seuraavaksi, tehdäänkö tästä todellisempaa mitä se on ikinä tähän mennessä ollut? Tai ainakin vähän todellisempaa kuin täälä internetissä...?
Jos niin miten se tehdään. Tahdon sinut, haluan sinut, sinut vain haluan, tule syliini jo. Mutta mitä tehdä? Miten saada tuntea sinut lähellä, koskettaa, löytää hetki kahden... tai jos et haluakaan:/
Kun tässä
tavataan silloin
13856
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
aina aikaa - uskothan?
en enään kaipaisikaan kun olla hänen sylissään. n>m
Jos olet Hän, niin kyllä minä haluan tavata ja nähdä ja olla... Keksi nopein ja helpoin keino.. Olen siinä missä aina olen ollut aina. Minut on helppo lyötää.
moi ja tule mun viereen. Tulen kyllä vastaan,jos tiedän että haluat minut. Älä pelkää minua.Olet ainoa kenet haluan vierelleni.Sitten saat koskettaa minua ja saanhan minäkin koskettaa sinua? saadaan olla kahdestaan niin paljon kuin halutaan.
ehdottomasti.. jotai kivaa tekemistä, että voidaan olla iha lähekkäin ja vierekkäin sun kanssa. :)
ne treffit.
jos/kun nähdään. Ihan pienestäkin se voi lähteä, jos molemmat niin tahtoo.
ei tässä se, etteikö vois tehdä ja sehän olis helppoa. Mutta se, että mulle on tullut jo niin vahvana se tunne, että tämä on mennyttä. Ei minkään tekeminen ole enää mitään vaikeaa, eikä olisi koskaan ollutkaan. Mutta se, että mun luottamus.. niin mikä luottamus, sitä kysyn itseltäni. En tiedä onko minusta siihen, ja vaikka fyysisesti voisin tehdä ja mekaanisesti mitä vain, mutta pelkään sitä, että ne mun tunteet on muuttuneet niin paljon, että mä satuttaisin sua tai itseäni. En luota enää siihen, että voisin hyvällä mielellä ilman jotain pientä kaiverrusta olla mukana. Tiedän, että jaksaisin aikani, mutta entäs kun mulle iskis epäilykset pinnalle, se epäluottamus ja ne huonot ajatukset. Ajaisinko mä silloin asiat nurin, jos ei olis voimia uskoa parempaan. Sitä pelkään. En tiedä tavataanko ja miten tässä menee.
Näin tunnen. Pelko ja epävarmuus vaikuttaa vaan kovasti.
voisin kuvitella erään ajattelevan noin.
Minusta tuo on ihan ymmärrettävää jos aikaa on kulunut eikä ole nähty. Vaikka täällä on helppoa kirjoitella niin väistämättähän se alku olisi haparoivaa ja tunnustelevaa. Tuskin se toinenkaan niin paljoa uskaltaisi odottaa. Minusta voitaisiin aloittaa ihan varovasti, tavata vaan. Ja tietenkin toivoisin, että voitaisiin myös puhua noistakin ajatuksista mitä sulla on. Ehkä se tunne ja varmuus siitä vielä löytyisi, jos se kuitenkin jossain pinnan alla on olemassa.
silloin toista kun voimat on loppu ja pelot iskee... ymmärrän ajatuksen, toivon vaan että hänellä olisi rohkeutta... olla ja tuntea:) kun se kaikki mikä alkoi ei oikeastaan ikinä päässyt kunnolla edes alkamaankaan...
kun epävarmuus ja pelot iskevät. Ymmärrän ajatuksen, mutta toivon, että hänellä (jota ajattelen) on rohkeutta olla ja tuntea:) kun kaikki se mikä joskus alkoi ei vielä kunnolla päässyt alkamaankaan...
foorumi on hankala!
Liikaa suunnittelemalla vaan epäonnistuu, jos tavattaisiin kahden vaikka 'vahingossa' ?