Kissojen vapaa ulkoilu kielii välinpitämättömyydestä
Kevät on tulollaan, ja kissojen mourunta on jälleen alkanut. Monet kissanomistajat laskevat kissansa vapaaksi leikkaamattominakin. Naapurisopu rikkoontuu, kun kissat mellastavat ulkona ja merkkailevat reviiriensä rajoja. Kollien öiset tappelut näkyvät raivostuneina naapureina, kissan haavoina tai jopa katoamisena. Kesäkissojen hankkimiset aloitetaan ja kesän tullen alkaa löytyä yhä enemmän kuolleita kissoja teidenvarsilta. Vanhat, syvälle juurtuneet asenteet ovat edelleenkin suurin syy kissan vapaanapitoon.
Maalaistalojen isäntien ja emäntien kissanarvostus on usein heikoin. Monesti kuulee sanottavan: "Kyllä ne on aina pärjänny", "Ennenvanhaankin pidettiin navettakissoja", "Mitä nyt yhdestä kissasta". Tällainen vanhoillinen ajattelutapa koituu monen maalaiskatin kohtaloksi sen lähtiessä "hieman tavallista pidemmälle reissulle" tai päätyessä ketun, ilveksen tai huuhkajan ruokalistalle. Hyvin usein myös naapurit päästelevät toistensa kissoja hengiltä. Kissaa on kautta aikojen pidetty yhtenä itsenäisimmistä eläimistä, usein ehkä liiankin itsenäisenä. Syy siihen, miksi taajamissakin kulkee kissoja vapaana, on niiden huolettomuus, itsenäisyys ja viihtyminen seikkailu- ja saalistusmatkoilla. Tämän pidemmälle omistajat eivät sitten ajattelekaan. Tietämättömyys kissaa uhkaavista vaaroista ja kissan aiheuttamista haitoista kostautuu ennemmin tai myöhemmin. Kissa vain yksinkertaisesti katoaa. Hyvällä tuurilla omistaja voi saada selville, mihin kissa katosi tai mikä sen turmioksi koitui.
Kissalla on hirvittävästi vaaroja kuljeksiessaan yksin ulkona. Vapaana kulkevan kissan keskimääräinen elinikä onkin 2-4 vuotta, oli se sitten maaseudulla tai taajamassa. Hyvinhoidettu sisäkissa saavuttaa usein 15-20 vuoden iän. Suurin vapaastikulkevan kissan vaaroista on ihminen. Liikenteen uhriksi joutuu vuosittain suuri määrä kissoja. Yliajetut jätetään yleensä tienposkeen muiden huolehdittaviksi, oli eläin sitten elävä tai kuollut, jos nyt ylipäänsä vaivaudutaan pysähtymään ja katsomaan. Kissanvihaajat ovat toinen vaaranaiheuttaja kissoille. Ihmisillä on tunnetusti mitä hirveimpiä harrastuksia ja joillakin se on kissojen kiduttaminen ja tappaminen, mikä on täysin vastoin lakia, mutta harvoin näitä mielenterveysongelmaisia kiinni saadaan.
Kissojen vapaanapitäjät tulevat harvoin ajatelleeksi Suomen petoeläimiä — varsinkin ilveskanta on alkanut elpyä. Ilveksiä, kettuja sekä kanahaukkoja voi tavata taajamienkin lähistöillä, mutta eritoten maaseudulla. Huuhkajalle kissa on myös mieluinen saalis. Vaikka kissa tällaisen pedon hyökkäyksestä elävänä selviäisikin, olisi se todella huonossa kunnossa, eikä välttämättä pystyisi palaamaan kotiin.
Eläinlääkäreille tulee jatkuvasti kissoja ulkona pahasti loukkaantuneina. Kissat tappelevat keskenään hyvinkin raivoisasti, etenkin leikkaamattomat kollit. Alakynteen jäänyt kissa voi joutua karkotetuksi kotiseuduiltaan, eikä palaa kotiin.
Jos kissa eksyy talvella, se voi paleltua ja nääntyä nälkään. Varastot, tallit, navetat ynnä muut ulkorakennukset ja puut ovat paikkoja, joihin kissa helposti jää loukkuun. Rotanmyrkkyä syömällä tai jäähdytysnestettä juomalla kissa järjestää itselleen nopean eläinlääkärikäynnin, mikäli omistajat sen tajuavat viedä. Sananlaskun mukaan kissalla on yhdeksän henkeä, mutta ulkona olevista vaaroista ei välttämättä selviäisi edes sillä yhdeksällä, saatika sitten yhdellä.
Vapaastikuljeksivista kissoista aiheutuu kaupunki- ja taajama-alueilla suoranaista haittaa naapurustolle, mikä ilmenee yhä leviävänä kissavihana. Paitsi, että kissat ovat haittana naapureille, ne myös verottavat Suomen harvinaisten, luonnonvaraisten eläinten populaatioita joillakin alueilla suuressa määrin. Ruotsalaistutkimuksen mukaan kissat tappavat Suomessa vuosittain yli 6 miljoonaa lintua, mikä näkyy jo varpus- ja fasaanikannoissa. Kissa ei kuulu Suomen luontoon ekosysteemiä horjuttamaan.
Madot ja ulkoloiset ovat ulkona liikkuvien kissojen riesa. Madotus onkin tehtävä ulkoilevalle kissalle vähintään kolmen kuukauden välein. Loisten taltuttama kissa ei ole kaunis näky. Kissojen immuunikadon eli FIV:in saanut kissa kuihtuu pikkuhiljaa, eikä sitä voi parantaa. FIV tarttuu kissasta toiseen samoin kuin ihmisilläkin eli ruumineritteiden, esimerkiksi veren kautta. Kun kissat tappelevat ulkona toistensa kanssa, FIV leviää edelleen uusiin yksilöihin. Kissojen FeLV eli leukoosi on toinen vakava, etenkin ulkokissojen, sairaus. Rokottaminen on välttämätön kissalle kuin kissalle. Kissat rokotetaan kissaruttoa ja -flunssaa vastaan.
Harmittavan monet ulkokissat ovat edelleenkin leikkaamattomia, ja naaraat synnyttävät monia pentueita vuodessa vapaastiulkoilun seurauksena. Leikkamaton naaras on alttiina kohtu- ja nisäkasvaimille sekä -tulehduksille. Sterilointi naaraalla ja kastrointi uroksella kuuluvat jokaisen kissan perusterveydenhoitoon.
Kun rakas kissa katoaa, sen kohtalo vaivaa luultavasti monia omistajia. Useimmat ottavatkin opikseen, kun yhden kissan omaa typeryyttään menettää, mutta toiset toistavat samaa kierrettä aina vain ajatellen katoamisen kuuluvan kissan elämään jossain vaiheessa. Tällaisilta ihmisiltä puuttuu vastuu lemmikistä kokonaan. Tuskin he pientä, noin 3-vuotiasta lasta yksin ulos päästäisivät, mutta kissan kohdalla tilanne on toinen. Koiratkin ovat jo saavuttaneet suuremman arvostuksen. Harvemmin yksinjuoksentelevia koiria näkyy, ja ne muutamatkin ovat yleensä karkulaisia.
Eläinsuojeluyhdistykset ovat pullollaan ulkoa löydetyistä kissoista. Suurin osa näistä on leikkaamattomia, arkoja ja huonokuntoisia. Selviä lemmikkikissojakin yhdistykset saavat haltuunsa, mutta ei niitä kukaan käy kyselemässä. Ellei omistajaa ilmaannu 15 vuorokauden sisällä, kissa yleensä leikataan, rokotetaan ja madotetaan sekä sille aletaan etsiä uutta kotia, mieluiten sisäkissaksi.
Viime syksynä tuli voimaan uusi laki, joka kieltää kissan päästämisen toreille, uimarannoille, lasten leikkipaikoille ja toisten pihoille. Tätä lakia voi noudattaa ainoastaan kissan valvotulla ulkoilulla. Kissaa pitää vapaana noin puolet omistajista. He eivät piittaa laeista, kissan terveydestä, luonnosta eivätkä muista ihmisistä. Kissaihmiset onkin yleisesti nimitetty itsekkäiksi. "Eihän meidän Mirri mitään tee!", sanovat vanhat mummotkin.
Sisäkissojen onnellisuus mietityttää monia. Miten on mahdollista pitää sisällä niin voimakasviettistä eläintä, jota on iankaiken ulkona pidetty? Kissasta kuin kissasta saa sisäkissan, jos sitä on pennusta asti sisällä pidetty. Vanhemmankaan kissan totuttaminen sisälle ei ole vaikeaa, vaikka omistajan kärsivällisyyttä vaatiikin. Miten kissan sitten saa viihtymään sisällä? On omistajan tehtävä järjestää kissalle virikkeitä — erilaisia kiipeily- ja raapimapuita sekä tasoja leikkimistä unohtamatta. Leikkiminen laukaisee kissassa saman mielihyvän tunteen kuin oikeasti saalistaessa. Mikäli kissa pitää ulkonaolemisesta, sille voi rakentaa ulkotarhan virikkeineen tai totuttaa valjasulkoiluun. Ulkoilu ei ole kuitenkaan kissalle välttämättömyys. On vain omistajan laiskuutta päästää kissa ovesta ulos virikkeellistämään itse omaa elämäänsä.
Kotikissojen arvostus on vähitellen nousemassa, ja yhä useampi tekee kissansa kohdalla valinnan kohti sisäkissuutta. Paljon on silti vielä tehtävää, jotta kotikissojen arvostus saataisiin nousemaan rotukissojen tasolle. Yhtä arvokkaita lemmikkejä luulisi kummankin olevan, mutta valitettavasti raha taitaa ratkaista tämänkin asian. Lapset ja nuoret ovat avainasemassa. Heidän suhtautumisensa kissoihin ratkaisee sen, miten lemmikkejä tullaan tulevaisuudessa kohtelemaan.
Kevät on tulollaan, ja kissojen mourunta on jälleen alkanut. Monet kissanomistajat laskevat kissansa vapaaksi leikkaamattominakin. Naapurisopu rikkoontuu, kun kissat mellastavat ulkona ja merkkailevat reviiriensä rajoja. Kollien öiset tappelut näkyvät raivostuneina naapureina, kissan haavoina tai jopa katoamisena. Kesäkissojen hankkimiset aloitetaan ja kesän tullen alkaa löytyä yhä enemmän kuolleita kissoja teidenvarsilta. Vanhat, syvälle juurtuneet asenteet ovat edelleenkin suurin syy kissan vapaanapitoon.
Maalaistalojen isäntien ja emäntien kissanarvostus on usein heikoin. Monesti kuulee sanottavan: "Kyllä ne on aina pärjänny", "Ennenvanhaankin pidettiin navettakissoja", "Mitä nyt yhdestä kissasta". Tällainen vanhoillinen ajattelutapa koituu monen maalaiskatin kohtaloksi sen lähtiessä "hieman tavallista pidemmälle reissulle" tai päätyessä ketun, ilveksen tai huuhkajan ruokalistalle. Hyvin usein myös naapurit päästelevät toistensa kissoja hengiltä. Kissaa on kautta aikojen pidetty yhtenä itsenäisimmistä eläimistä, usein ehkä liiankin itsenäisenä. Syy siihen, miksi taajamissakin kulkee kissoja vapaana, on niiden huolettomuus, itsenäisyys ja viihtyminen seikkailu- ja saalistusmatkoilla. Tämän pidemmälle omistajat eivät sitten ajattelekaan. Tietämättömyys kissaa uhkaavista vaaroista ja kissan aiheuttamista haitoista kostautuu ennemmin tai myöhemmin. Kissa vain yksinkertaisesti katoaa. Hyvällä tuurilla omistaja voi saada selville, mihin kissa katosi tai mikä sen turmioksi koitui.
Kissalla on hirvittävästi vaaroja kuljeksiessaan yksin ulkona. Vapaana kulkevan kissan keskimääräinen elinikä onkin 2-4 vuotta, oli se sitten maaseudulla tai taajamassa. Hyvinhoidettu sisäkissa saavuttaa usein 15-20 vuoden iän. Suurin vapaastikulkevan kissan vaaroista on ihminen. Liikenteen uhriksi joutuu vuosittain suuri määrä kissoja. Yliajetut jätetään yleensä tienposkeen muiden huolehdittaviksi, oli eläin sitten elävä tai kuollut, jos nyt ylipäänsä vaivaudutaan pysähtymään ja katsomaan. Kissanvihaajat ovat toinen vaaranaiheuttaja kissoille. Ihmisillä on tunnetusti mitä hirveimpiä harrastuksia ja joillakin se on kissojen kiduttaminen ja tappaminen, mikä on täysin vastoin lakia, mutta harvoin näitä mielenterveysongelmaisia kiinni saadaan.
Kissojen vapaanapitäjät tulevat harvoin ajatelleeksi Suomen petoeläimiä — varsinkin ilveskanta on alkanut elpyä. Ilveksiä, kettuja sekä kanahaukkoja voi tavata taajamienkin lähistöillä, mutta eritoten maaseudulla. Huuhkajalle kissa on myös mieluinen saalis. Vaikka kissa tällaisen pedon hyökkäyksestä elävänä selviäisikin, olisi se todella huonossa kunnossa, eikä välttämättä pystyisi palaamaan kotiin.
Eläinlääkäreille tulee jatkuvasti kissoja ulkona pahasti loukkaantuneina. Kissat tappelevat keskenään hyvinkin raivoisasti, etenkin leikkaamattomat kollit. Alakynteen jäänyt kissa voi joutua karkotetuksi kotiseuduiltaan, eikä palaa kotiin.
Jos kissa eksyy talvella, se voi paleltua ja nääntyä nälkään. Varastot, tallit, navetat ynnä muut ulkorakennukset ja puut ovat paikkoja, joihin kissa helposti jää loukkuun. Rotanmyrkkyä syömällä tai jäähdytysnestettä juomalla kissa järjestää itselleen nopean eläinlääkärikäynnin, mikäli omistajat sen tajuavat viedä. Sananlaskun mukaan kissalla on yhdeksän henkeä, mutta ulkona olevista vaaroista ei välttämättä selviäisi edes sillä yhdeksällä, saatika sitten yhdellä.
Vapaastikuljeksivista kissoista aiheutuu kaupunki- ja taajama-alueilla suoranaista haittaa naapurustolle, mikä ilmenee yhä leviävänä kissavihana. Paitsi, että kissat ovat haittana naapureille, ne myös verottavat Suomen harvinaisten, luonnonvaraisten eläinten populaatioita joillakin alueilla suuressa määrin. Ruotsalaistutkimuksen mukaan kissat tappavat Suomessa vuosittain yli 6 miljoonaa lintua, mikä näkyy jo varpus- ja fasaanikannoissa. Kissa ei kuulu Suomen luontoon ekosysteemiä horjuttamaan.
Madot ja ulkoloiset ovat ulkona liikkuvien kissojen riesa. Madotus onkin tehtävä ulkoilevalle kissalle vähintään kolmen kuukauden välein. Loisten taltuttama kissa ei ole kaunis näky. Kissojen immuunikadon eli FIV:in saanut kissa kuihtuu pikkuhiljaa, eikä sitä voi parantaa. FIV tarttuu kissasta toiseen samoin kuin ihmisilläkin eli ruumineritteiden, esimerkiksi veren kautta. Kun kissat tappelevat ulkona toistensa kanssa, FIV leviää edelleen uusiin yksilöihin. Kissojen FeLV eli leukoosi on toinen vakava, etenkin ulkokissojen, sairaus. Rokottaminen on välttämätön kissalle kuin kissalle. Kissat rokotetaan kissaruttoa ja -flunssaa vastaan.
Harmittavan monet ulkokissat ovat edelleenkin leikkaamattomia, ja naaraat synnyttävät monia pentueita vuodessa vapaastiulkoilun seurauksena. Leikkamaton naaras on alttiina kohtu- ja nisäkasvaimille sekä -tulehduksille. Sterilointi naaraalla ja kastrointi uroksella kuuluvat jokaisen kissan perusterveydenhoitoon.
Kun rakas kissa katoaa, sen kohtalo vaivaa luultavasti monia omistajia. Useimmat ottavatkin opikseen, kun yhden kissan omaa typeryyttään menettää, mutta toiset toistavat samaa kierrettä aina vain ajatellen katoamisen kuuluvan kissan elämään jossain vaiheessa. Tällaisilta ihmisiltä puuttuu vastuu lemmikistä kokonaan. Tuskin he pientä, noin 3-vuotiasta lasta yksin ulos päästäisivät, mutta kissan kohdalla tilanne on toinen. Koiratkin ovat jo saavuttaneet suuremman arvostuksen. Harvemmin yksinjuoksentelevia koiria näkyy, ja ne muutamatkin ovat yleensä karkulaisia.
Eläinsuojeluyhdistykset ovat pullollaan ulkoa löydetyistä kissoista. Suurin osa näistä on leikkaamattomia, arkoja ja huonokuntoisia. Selviä lemmikkikissojakin yhdistykset saavat haltuunsa, mutta ei niitä kukaan käy kyselemässä. Ellei omistajaa ilmaannu 15 vuorokauden sisällä, kissa yleensä leikataan, rokotetaan ja madotetaan sekä sille aletaan etsiä uutta kotia, mieluiten sisäkissaksi.
Viime syksynä tuli voimaan uusi laki, joka kieltää kissan päästämisen toreille, uimarannoille, lasten leikkipaikoille ja toisten pihoille. Tätä lakia voi noudattaa ainoastaan kissan valvotulla ulkoilulla. Kissaa pitää vapaana noin puolet omistajista. He eivät piittaa laeista, kissan terveydestä, luonnosta eivätkä muista ihmisistä. Kissaihmiset onkin yleisesti nimitetty itsekkäiksi. "Eihän meidän Mirri mitään tee!", sanovat vanhat mummotkin.
Sisäkissojen onnellisuus mietityttää monia. Miten on mahdollista pitää sisällä niin voimakasviettistä eläintä, jota on iankaiken ulkona pidetty? Kissasta kuin kissasta saa sisäkissan, jos sitä on pennusta asti sisällä pidetty. Vanhemmankaan kissan totuttaminen sisälle ei ole vaikeaa, vaikka omistajan kärsivällisyyttä vaatiikin. Miten kissan sitten saa viihtymään sisällä? On omistajan tehtävä järjestää kissalle virikkeitä — erilaisia kiipeily- ja raapimapuita sekä tasoja leikkimistä unohtamatta. Leikkiminen laukaisee kissassa saman mielihyvän tunteen kuin oikeasti saalistaessa. Mikäli kissa pitää ulkonaolemisesta, sille voi rakentaa ulkotarhan virikkeineen tai totuttaa valjasulkoiluun. Ulkoilu ei ole kuitenkaan kissalle välttämättömyys. On vain omistajan laiskuutta päästää kissa ovesta ulos virikkeellistämään itse omaa elämäänsä.
Kotikissojen arvostus on vähitellen nousemassa, ja yhä useampi tekee kissansa kohdalla valinnan kohti sisäkissuutta. Paljon on silti vielä tehtävää, jotta kotikissojen arvostus saataisiin nousemaan rotukissojen tasolle. Yhtä arvokkaita lemmikkejä luulisi kummankin olevan, mutta valitettavasti raha taitaa ratkaista tämänkin asian. Lapset ja nuoret ovat avainasemassa. Heidän suhtautumisensa kissoihin ratkaisee sen, miten lemmikkejä tullaan tulevaisuudessa kohtelemaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
olipas se rimpsu. Onko sinulla itselläsi kissaa?
Itse en jaksanut lukea kuin puoleen väliin. Miksi kukaan ei paasaa sisäkissojen vaaroista mitä huolimattomat ihmiset aiheuttaa...
Kissoja on moneksi. Ja täytyy muistaa ettei nekään ole tyhmiä vaan oppivaisia. Ja muutenkin koko juttu oli aika hirveetä yleistystä...
Miksei kukaan ehdota, että koirat pitäisi pitää vain sisällä? Onhan niitä koiravihaajiakin ja paljon muitakin vaaroja ulkona niille. Tai yhtälailla voitais kaikki ihmisetki pysyä vain sisällä, ulkona kun saattaa sattua vaikka mitä!
mutta kuinkas moni koiranomistaja laskee lemmikkinsä omille teilleen valvomatta?!? Niinpä niin...
monestikohan tämäkin asia on täällä puitu.ja mielipiteitä riittää joka lähtöön..
>>Miksei kukaan ehdota, että koirat pitäisi pitää vain sisällä?
Mä lasken koirankin ulos omille teilleen. Se kun sattuu pysyy pihassa niinkuin se kissakin....
Eikö ihmiset nyt jo tajua, että noit lemmikkejä on monenlaisia, niillä on luonne eroja siinä missä ihmisilläkin. Ei kaikki kissat ole haitaksi ympäristölleen ulkona. Eikä ne kaikki koe ikävää loppua liikkuessaan vapaana, eikä kaikkien naapurit ole kissavihaajia jne.
Kaikki kissat ei kertakaikkiaan suostu liikkumaan hihnassa. Kissa voi myös päästä karkuun valjaista (tai minkä kanssa sitä nyt sitten ulkoiluttaakin), koirakin voi karata hihnasta tai kotoota. Kaikilla ei ole pihaa minne rakentaa kissalle ulkoilutarhaa jne.
Vai luonne-eroja.
Yksikään kissa ei ole niin "erilainen" etteikö tappaisi pikkulintuja ja kuseksisi ympäriinsä, kissa on peto ja aiheuttaa AINA haittaa ympäristölleen.
Eivätkä tietenkään kaikki kuole ulkona ollessaan, mutta eikös yhdenkin tapauksen pitäisi olla jo liikaa? Moinen asenne juuri kertoo, ettei kissastaan oikeasti edes piittaa, saahan niitä "aina uusia".
Omat kissani viihtyvät tuntikausia pienessä ulkotarhassaan, ei kissan ole mikään pakko päästä vapaaksi juoksentelemaan.
Oikein pahaa tekee, kun vieraat kissat tulevat mouruamaan häkin viereen, usein verta valuen tappeluista ja ties mitä tautejakin niillä on.
Ihminen joka laskee lemmikkinsä ulos pärjäämään on kaikkea muuta kuin eläinrakas!
samaa mieltä olen kanssasi, jotta ihminen joka päästää vapaaksi leikkaamattoman kissansa aiheuttaa ympäristölleen, puhumattakaan kissasta itsestään paljon haittaa.
Valitettavasti suurin osa ihmisistä kokee valistuksen, "oman elämänsä rajoittamisena".
Mielestäni paras ratkaisu kissojen ulkoiluttamiseen kaupungissa ja taajamassa, ovat joko valjaat tai tarha. Tietty, jos omistat maatilan kaukana liikenteestä ja kissasi on leikattu, niin miksi kissa ei saisi nauttia vapaudestaan?
Kuitenkin olen sitä mieltä, että tälläistä "valistussaarnaa" tarvittaisiin joka kevät, ehkä joku sen lukijoista ajattelisi asiaa pidemmälle?
Mukavaa kevättä
jos aluksi heti totta puhutaan niin en jaksanut lukea koko juttua loppuun, mutta jo otsikosta tiesin, mikä oli jutun ydin. ja vaikka kuinka paljon tästä samasta asiasta keskusteltaisiinkin niin aina se herättää minussa ristiriitaisia tunteita. ymmärrän sen, että kissoja EI saa pitää taajamissa ja kaupungeissa irti (en listaa maaseutua tähän, koska mielestäni maalla asuvat kissat ovat oma lukunsa kiinnipidon suhteen jos todella tiedetään ettei se jää auton alle). meillä on kissa joka kulkee vapaana (asun penessä taajamassa). aluksi pidin sitä valjaissa narussa (pitkässä sellaisessa) kuistissa kiinni. jossakin vaiheessa kuitenkin päästettiin kissa kokonaan irti. TIEDÄN, että olen toiminut vastuuttomasti, sitä on turha tulla enää minulle sanomaan, mutta onko mahdotonta tehdä siitä enää sisäkissaa? minusta se on mahdotonta, koska tuskin ollaan aamulla saatu silmiä auki, niin tämä huutaa sydäntä särkevästi etuovella, että eikö pääsisi. olen yrittänyt pitää sitä esim kokonaisen päivän sisällä mutta ei. jossain vaiheessa minun on pakko heltyä, koska minulle tulee sellainen olo, että on väärin pitää sitä väkisin sisällä kun se on tottunut jo olemaan vapaana ulkona. meillä on toinenkin kissa, (joka on pelkästään sisäkissa, koska ei todellakaan anna laittaa valjaita päällensä. jos saat työn ja tuskan jälkeen ne sille päälle niin viimeistään siinä vaiheessa kun yrität viedä sen ulos, se tekee tenän. se pelkää yleensä kaikkia ääniä mitkä ulkoa tulee, ja näyttää siltä että se todellakin yrittää hirttäytyä niihin valjaisiin jos joku kävelee esim meidän asunnon ohi), mutta edes se ei anna tarpeeksi mielenkiintoa pysyä sisällä. eikä tämä ulkokissa ole päiväkausia pois kotoa. puolikin tuntia on välillä sille liikaa. auttakee, mitä minä teen.
Jos itse olisin sinun saappaissasi, yrittäisin pikkuhiljaa vähentää ulkoilua ja mahdollisesti rakentaa tilavan ulkotarhan. Kissan totuttamisessa sisäkissaksi tarvitsee kärsivällisyyttä. Toivottavasti kodissasi on paljon erilaisia virikkeitä kissoillesi ja ymmärrät myös leikittämisen tärkeyden. Jos pidät totuttamista heti muutaman päivän jälkeen mahdottomana, sinulla ei ole kärsivällisyyttä. Kun alat vähitellen lyhentää ulkoiluaikaa ja -päiviä, tuottaa se jo tulosta. Eikä pidä luovuttaa, vaikka kissa kuinka kinuaisi ulos! Voisit kokeilla valjaita. Ehkä kissa oppisi, että ainoastaan valjaiden kanssa voi päästä ulos... tai sitten voisit itse mennä ja seurata kissaa sen ollessa ulkona. Kissaa ei saa missään tapauksessa pitää kytkettynä paikoillaan! Se on kielletty laissa, ja kai sen nyt ymmärtää, miltä kissasta tuntuu narun päässä istuskella. Valjaissa ja fleksissä on paljon enemmän liikkumatilaa.
Meillä kissa pääsee ulos vain ja ainoastaan valjaissa, vaikka maalla suurenliikenteen ja katujen läheisyydestä poissa asummekin.
Joten, pitäkää kissanne ja koirat kytkettyinä, pliiss. Eivät ainekaan katoa saati että niitä joku yrittää myrkyttää...
Kesänjatkoja=)
meille ollaan tässä kissale rakentamassa ulkotarhaa:))