Sopiva ikäero?

Jos voimia riittää niin mikäs siinä! Tuttavaperheessä on melkein tasan vuoden ikäero lapsilla, ja siinähän ne vaippa-ajat sitten meni samalla kerralla. Tietty on rankkaa kun molemmat ovat tavallaan vauvoja, mutta jos parisuhde toimii hyvin ym. niin kyllä siitä selviää. Ja heti kun vuosi, pari menee eteenpäin niin tosiaan ovat hyvät leikkikaverit! Miettikää lähinnä oma jaksaminen tarkkaan. Onko hoitoapua saatavilla ym.

Se on ihan sama, mikä ikäero. Meillä on iso, yli 4v, toisen ja kolmannen väliin tulee n. 3,5v. Lähipiirissä on lyhyitä ja tosi pitkiä (8v) ikäeroja. Kokemuksia riittää.

Lapset leikkivät keskenään, oli ikäero iso tai pieni. Lapset myös riitelevät keskenään, oli ero iso tai pieni.

Jos eka vauva on "helppo", voisi varmaan tehdä toisen perään. Mutta jos tuloksena on n. kolmen vuoden yhteen putkeen valvominen, täytyy miettiä omaa jaksamistaan.

Joskus tulee noita omia katsellessaan mietittyä, että olishan niillä pienempikin ikäero voinut olla, mutta kun elämä heittelee. Meillä oli esikoisen 2v-päivän jälkeen muutto toiselle puolelle maata ja uudet työpaikat, ne myöhäistivät toisen alulle panoa.

Ja tätä kolmatta tulossa olevaa on puolestaan myöhäistänyt se toisen älytön itsepäisyys, tuli monta kertaa puuskahdettua: ei koskaan enää...

Sinä tiedät parhaiten, mikä teille sopii. Meille kyllä terveydenhoitaja sanoi viisasti, kun tämä nykyinen kuopus oli n. 9-10kk, ja mulla hirveä vauvakuume: ÄLÄ NYT TYHMÄ OLE, SULLA ON TÄSSÄ VAUVA; ANNA SEN OLLA VAUVA, EHDIT TEHDÄ VIELÄ SEN KOLMANNENKIN.

ikäeroa ekalla ja tokalla 2 vuotta ja sit tulla paukahti iltatähti, ikäeroa 12 vuotta. pahapari olikin hyväpari lapsina. vanhempi oli tosi helppo, siskoa kun imetin niin hän laittoi videot pyörimään ja istui viereen. ei tehnyt pahaa niinkuin jotkut muut mukulat vastaavassa tilanteessa. pikkulapsina heistä oli seuraa toisillensa, nyt eri porukoissa. nyt talossa kaksi murkkua ja 2 vuotias riiviö. voi luoja.