Ongelmani on seuraavanlainen. Minulla on 4-vuotias poika joka on luonani 4pv/2viikkoa. Pienimmästäkin syystä poika sanoo "Minä en ole enää sun kaveri" ja"minä en enään koskaan piirrä sulle mitään". Muutamia esimerkkejä tilanteista:
-sanon:"syö ruuat pois"
-sanon:"en osta"
-sellainenkin tilanne että kannan poikaa keittiötä kohti ja lasken maahan ennen kuin olemme perillä.
Olen tähän mennessä tuntenut vähäistä huvittuneisuutta näistä jutuista, mutta tätä on jatkunut kuitenkin jo useamman kuukauden. Kysymyksessä on mielestäni "valtataistelu". Tulemme muuten hyvin toimeen ja nämä tilanteet laukeavat melko nopeasti. Sitten ollaan taas kavereita.
Pitäisikö yrittää selvittää tilanne heti kun "minä en ole enää sun kaveri"-toteamus tulee vai antaa vain olla ja odotella että asia unohtuu?
-sanon:"syö ruuat pois"
-sanon:"en osta"
-sellainenkin tilanne että kannan poikaa keittiötä kohti ja lasken maahan ennen kuin olemme perillä.
Olen tähän mennessä tuntenut vähäistä huvittuneisuutta näistä jutuista, mutta tätä on jatkunut kuitenkin jo useamman kuukauden. Kysymyksessä on mielestäni "valtataistelu". Tulemme muuten hyvin toimeen ja nämä tilanteet laukeavat melko nopeasti. Sitten ollaan taas kavereita.
Pitäisikö yrittää selvittää tilanne heti kun "minä en ole enää sun kaveri"-toteamus tulee vai antaa vain olla ja odotella että asia unohtuu?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lapsi intti aikansa, mutta kun aina sanoin, että silti olen sun kaveri, tai et silti mä tykkään susta. Inttäminen päättyi yleensä nauramiseen, kun lapsi huomasi, että siitä tykätään oli mikä oli
ettet säkään ole sen kaveri, mutta onneks olen sun isä, halusit tai et, niin kyllä se siitä, ja uhmaikä sillä on, mutta muista kuitenkin että sinä olet se aikuinen.