Minua on askarruttanut eräs asia; nimittäin minulla ei ole juurikaan mitään muistikuvia lapsuudesta, n.8 ikävuodesta alaspäin! ja 8-10 ikävuoden väliltäkin vain muutama... koulussa tapahtunut juttu.
En aiemmin edes tajunnut että siinä on jotain outoa, luulin että kukaan ei muista pienenä lapsena olosta mitään! ´kunnes tässä elämänvarrella olen huomannut että muut ihmiset muistavat omia lapsuusjuttujaan. esim. mieheni, ystäväni jne.
Osaisiko joku sanoa mistä tällainen kertoo???
Olen kyllä käynyt psyk.sairaanhoitajalla juttelemassa asioistani, kun viime vuosina on ollut ahdistusta ja pelkotiloja jne. mutta en ole vielä kysynyt tuosta asiasta.
Lapsuus sitten sikäli kun muistan tuon 10 ikävuoden jälkeen, oli ahdistavaa aikaa. Kotona lähinnä isä huusi ja raivosi, sai raivareita, milloin mistäkin asiasta, vähätteli, mitätöi meitä lapsia. Elimme jonkinlaisessa pelossa ja varuillaan kokoajan, äiti myös. Varsinaista fyysistä väkivaltaa ei ollut kuitenkaan.
Ja maatalossa kun oltiin, työtä tehtiin me lapsetkin, ei ollut koulun jälkeen juuri vapaa-aikaa. ja vastaan ei ollut sanomista. Koskaan ei päästy harrastuksiin (eipä meillä sellaisia ollutkaan, kun ei niistä edes tiedetty)... ja kaikki huvitukset oli syntiä...
siinäpä päällisin puolin tarinani, enkä tiedä liittyykö tuo tuohon muistamattomuuteen.
Mutta mistä tuollainen muistamattomuus voi johtua, onko kenelläkään kokemusta?? asia vaivaa todella...
En aiemmin edes tajunnut että siinä on jotain outoa, luulin että kukaan ei muista pienenä lapsena olosta mitään! ´kunnes tässä elämänvarrella olen huomannut että muut ihmiset muistavat omia lapsuusjuttujaan. esim. mieheni, ystäväni jne.
Osaisiko joku sanoa mistä tällainen kertoo???
Olen kyllä käynyt psyk.sairaanhoitajalla juttelemassa asioistani, kun viime vuosina on ollut ahdistusta ja pelkotiloja jne. mutta en ole vielä kysynyt tuosta asiasta.
Lapsuus sitten sikäli kun muistan tuon 10 ikävuoden jälkeen, oli ahdistavaa aikaa. Kotona lähinnä isä huusi ja raivosi, sai raivareita, milloin mistäkin asiasta, vähätteli, mitätöi meitä lapsia. Elimme jonkinlaisessa pelossa ja varuillaan kokoajan, äiti myös. Varsinaista fyysistä väkivaltaa ei ollut kuitenkaan.
Ja maatalossa kun oltiin, työtä tehtiin me lapsetkin, ei ollut koulun jälkeen juuri vapaa-aikaa. ja vastaan ei ollut sanomista. Koskaan ei päästy harrastuksiin (eipä meillä sellaisia ollutkaan, kun ei niistä edes tiedetty)... ja kaikki huvitukset oli syntiä...
siinäpä päällisin puolin tarinani, enkä tiedä liittyykö tuo tuohon muistamattomuuteen.
Mutta mistä tuollainen muistamattomuus voi johtua, onko kenelläkään kokemusta?? asia vaivaa todella...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jospa lapsuutesi ennen 8 ikävuotta oli huonoa aikaa ja mieli yrittää peitellä sitä tuon muistamattomuuden avulla?
Vain ehdotus, en tiedä paljoa psykologiasta. Saatan olla erittäin väärässä.
Mun vanhimmalla lapsellani (nyt 23 v) on sama juttu, ei muista paljoakaan lapsuudestaan. En tiedä mistä tuo johtuu. Ovat kuitenkin eläneet ihan samoissa puitteissa muutamaa vuotta nuoremman sisarensa kanssa, joka taas muistaa lähes "kaiken", jo ihan vuoden ikäisestä lähtien. Eikä nyt olla vietetty mitään ihan kamalan järkyttävää elämää, luullakseni.
Itsekin muistan omasta lapsuudesta hämmästyttävän paljon ja jo varhaiselta ajalta, hyviä että huonoja asioita.
Mieheni muisti tuntuu taas olevan paljon huonompi.