Hei, kullannuput!
Ajattelin kirjoitella tänne, koska haluan päästä ajatukseni julki. Muille en oikein kehtaa asiasta puhua, koska se aiheuttaa itkupotkupaniikin ja kauheat paineet kaikille. Olen ajatellut jo jonkin aikaa, että itsemurha on minun juttuni. En koe olevani hirveän masentunut, koska minulla on ihmisiä elämässäni, hyvä koulutus ja koulutusta vastaava työ. Olen vain todennut, että tämä elämä ei kerta kaikkiaan kiinnosta minua yhtään. Lähden aamulla töihin tekemään asioita, joita tein koko eilisen päivän ja palkaksi saan siitä rahaa, jolla voin ostaa ruokaa, että riittää virtaa mennä taas töihin. Olen mielestäni kokenut kaiken, mitä elämässä on koettavaa enkä odota enää mitään. En koe itsemurha-ajatusta masentavana vaan, päinvastoin, helpottavana. Minulla on siis valta vaikuttaa siihen, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Olen seurannut vierestä, kun ihmiset tekevät ylitöitä jatkuvalla syötöllä ja jäävät lopulta loppuunpalamisen takia pois työelämästä. Palkkana on siis sairaseläke ja yhteiskunnan hyljeksintä mittavasta työpanoksesta. En halua olla osa tällaista yhteiskuntaa. Joku vastaa nyt, että lähde lenkille ja ihmisten ilmoille. Teen näitä asioita jatkuvasti muutenkin, joten se tuskin se asiaa parantaa. Olen siirtynyt sille asteelle, että kartoitan parhaillaan kivuttominta tapaa kuolla, koska en pidä kivusta. Elän sen ajan, kun kiinnostaa ja katson, mitä seuraava päivä tuo tullessaan ja pidän samalla hihassa keinot lopettaa elämäni, jos oikein kyllästyttää. Toivon, että kukaan ei ahdistu tätä lukiessa, koska minua asia ei ahdista yhtään. Elämä ei vaan kiinnosta eikä minulla ole mielenkiintoa parantaa tilannetta, siis toisin sanoen kykyä elää oravanpyörässä merkityksetöntä elämää.
Niin ja masennuslääkkeitä olen syönyt, kun ne kuulemma auttavat tosi paljon. En huomannut mitään vaikutusta enkä ymmärrä, miksi huomaisin. Kyseessä ei ole mikään välittäjäaineongelma vaan motivaation puute. Elämäpillereitä voisin syödä, jos sellaisia olisi. Olen kiitollinen tästä elämästä tähän asti, mutta luulen, että pian teen ympäristöteon, jonka seurauksena maapallolla on taas yksi kuormittaja vähemmän.
Olen tietysti kiitollinen kommenteista, koska tämä on mielestäni aika kummallinen tilanne. Olen aina luullut, että itsemurha on viimeinen ja äärimmäinen keino lopettaa tuska. Minulle se onkin vain positiivissävyinen tapa vaikuttaa asioiden kulkuun.
Ajattelin kirjoitella tänne, koska haluan päästä ajatukseni julki. Muille en oikein kehtaa asiasta puhua, koska se aiheuttaa itkupotkupaniikin ja kauheat paineet kaikille. Olen ajatellut jo jonkin aikaa, että itsemurha on minun juttuni. En koe olevani hirveän masentunut, koska minulla on ihmisiä elämässäni, hyvä koulutus ja koulutusta vastaava työ. Olen vain todennut, että tämä elämä ei kerta kaikkiaan kiinnosta minua yhtään. Lähden aamulla töihin tekemään asioita, joita tein koko eilisen päivän ja palkaksi saan siitä rahaa, jolla voin ostaa ruokaa, että riittää virtaa mennä taas töihin. Olen mielestäni kokenut kaiken, mitä elämässä on koettavaa enkä odota enää mitään. En koe itsemurha-ajatusta masentavana vaan, päinvastoin, helpottavana. Minulla on siis valta vaikuttaa siihen, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Olen seurannut vierestä, kun ihmiset tekevät ylitöitä jatkuvalla syötöllä ja jäävät lopulta loppuunpalamisen takia pois työelämästä. Palkkana on siis sairaseläke ja yhteiskunnan hyljeksintä mittavasta työpanoksesta. En halua olla osa tällaista yhteiskuntaa. Joku vastaa nyt, että lähde lenkille ja ihmisten ilmoille. Teen näitä asioita jatkuvasti muutenkin, joten se tuskin se asiaa parantaa. Olen siirtynyt sille asteelle, että kartoitan parhaillaan kivuttominta tapaa kuolla, koska en pidä kivusta. Elän sen ajan, kun kiinnostaa ja katson, mitä seuraava päivä tuo tullessaan ja pidän samalla hihassa keinot lopettaa elämäni, jos oikein kyllästyttää. Toivon, että kukaan ei ahdistu tätä lukiessa, koska minua asia ei ahdista yhtään. Elämä ei vaan kiinnosta eikä minulla ole mielenkiintoa parantaa tilannetta, siis toisin sanoen kykyä elää oravanpyörässä merkityksetöntä elämää.
Niin ja masennuslääkkeitä olen syönyt, kun ne kuulemma auttavat tosi paljon. En huomannut mitään vaikutusta enkä ymmärrä, miksi huomaisin. Kyseessä ei ole mikään välittäjäaineongelma vaan motivaation puute. Elämäpillereitä voisin syödä, jos sellaisia olisi. Olen kiitollinen tästä elämästä tähän asti, mutta luulen, että pian teen ympäristöteon, jonka seurauksena maapallolla on taas yksi kuormittaja vähemmän.
Olen tietysti kiitollinen kommenteista, koska tämä on mielestäni aika kummallinen tilanne. Olen aina luullut, että itsemurha on viimeinen ja äärimmäinen keino lopettaa tuska. Minulle se onkin vain positiivissävyinen tapa vaikuttaa asioiden kulkuun.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet äärettömän itsekäs ihminen jos sanot, että ympärilläsi on ihmisiä ja sitten menet tappamaan itsesi ajattelematta heitä.
Painin itse vaikean masennuksen diagnoosin ja muiden kanssa eli tiedän suunnilleen mitä päässäsi pyörii. Sitä en vaan tajua, että miksi et mene edes hoitoon rakkaiden läheistesi tähden? et ole todellakaan ajatelllut asiaa loppuun, koska et ole tajunnut minkä surun jätät taaksesi. Se suututtaa minua.
toivon, että jäät tänne meidän kanssa ja voimia.
Tuntui tosi tutulta tuntemuksesi. Minulla on ollut jo pitkään oikeastaan ainoana syynä, miksi jatkan täällä, omat jo aikuiset lapseni. En halua heille sellaista perintöä ja tuskaa jättää. Yksi lapsistani on tehnyt itsemurhan, enkä syytä häntä siitä - syytän itseäni, mutta suru hänen kostalostaan ei jätä koksaan rauhaan.
Olen juuri jänyt sairaseläkkeelle ja väsynyt tähän oravanpyörään. Maailma on niin epäoikeudenmukainen paikka, vaikka teet kaikkesi työsi eteen ja onnistut siinä, niin kateus ja muiden pätemisen tarve vie tuloksesi muiden ansioiksi, ellet sitten itse halua/osaa pitää jatkuvasti kynsin ja hampain puoliasi.
Olen itsekin kokeillut jos jonkinlaista masennuslääkettä ja joutunut huomaamaan ettei niistä ole kuin haitallisa sivuvaikutuksia. On minulla kuitenkin jotain, missä viihdyn. Hankin erämaamökin ja siellä oleminen on ihan siedettävää, kun saa seurustella lintujen kanssa ja seurailla luonnon kiertokulkua.
Kaikki ihmiset ei vaan jaksa tätä oravanpyörää. Eikö tarvitsekkaan. Jos sulla muuten menee elämässä hyvin niin eihän sulla ole mitään ongelmaa. Itsemurha olisi tosiaan kuten edellinen sanoi itsekäs, pelkurimainen ratkaisu. Mikä oikeus sulla on pilata muiden elämä? Häh??
Käy puolivuotta tai vuosi töissä ja säästä rahaa. Jos säästöjä on jo, niin hyvä. Pakkaat repullisen välttämättömiä tavaroita ja lähdet reissuun. Jonnekkin rauhalliseen paikkaan. Suurkaupungit saattaa masentaa lisää, riippuu ihmisestä. Tärkeintä on rikkoa se kehä jota oot polkenut jo liian kauan. Ihminen ei ole kone. Nykyinen meno on sairasta ja luonnotonta. Ota aikaa, näe maailmaa. Mieti, mitä oikeasti haluat elämältäsi. Onko se punanen tupa ja tila-auto ja iso palkka ja perunamaa? Vai onko se jotain muuta, muiden auttamista, sisäisen minäsi löytämistä, itsesi ilmaisua?
Jokainen haluaa jotain. Kukaan ei halua kuolla. Itsemurhan tekijätkin haluavat vain olla onnellisia, mutta eivät usko enää onneen. Mutta onni pitää luoda. Se vaatii rohkeutta.
Jos olet valmis kuolemaan ja kaikki on samantekevää, niin etkä sä ihan yhtä hyvin voisi repäistä vähän? Unohtaa kaikki rajoitteet. Elää täysillä. Voithan hypätä sillalta sen jälkeenkin.
Itse aion tehdä saman parin vuoden sisään. Olen todennut ettei minusta ole elämään tämän yhteiskunnan asettamia odotuksia.
Tästä maailmasta löytyy kyllä ihmisiä jotka eivät palvele tätä kapitalistista roskajärjestelmää. Ei sinun tarvitse mennä töihin! jos ei huvita niin älä mene! Vaihtoehtoja löytyy kyllä, kun niihin vain perehtyy. Saat rahallista tukea, vaikka se ei merkittävää olisikaan. Täysin syömäkelpoista ruokaa löytyy kauppojen takapihoilta, on sitten eri asia jos on niin hienohelma ettei viitsi hakea. Masennuslääkkeet eivät sovi kaikille. Jotkut ihmiset saavat iloa ja onnellisuuta luonnontuotteista, kuten vaikkapa kannabiksesta tai sienistä (tämä ei sitten ollut mikään kehotus alkaa käyttämään, kunhan totesin). Pointti on se että vaohtoehtoja löytyy! Toki valtio ja yhteiskunnan normeja arvostavat ihmiset saattavat paheksua. Mutta tekee hyvää kyseenalaistaa nykyisiä normeja ja miettiä miten ne ovat muodostuneet jne. Miksi tämä yhteiskunta on tällainen? Kenen etuja se oikeasti palvelee? Miksi joitakin vaihtoehtoja pidetään huonoina vaikka ne eivät vahongoita ketään, vaan päinvastoin.
Tekemällä itsemurhan et muuta mitään, sillä kuolet kuitenkin, niin kuin me kaikki, jonakin päivänä. Ehkä synnyt uudestaan tänne jossakin toisessa muodossa tai sitten tämä on ainoa mahdollisuutesi elää ja kokea tätä elämää.
Mietipä vielä tarkkaan ennen kuin tuolle viittaamallesi tielle ryhdyt. On hyvä, että pystyt tekemään itsenäisiä ratkaisuja, ne voivat kuitenkin olla toisenlaisia kuin tuo mitä äsken kirjotit, eli mietihän tarkkaan.
täältäkin. Sinänsä elämä on ihan ok, mutta olen vain täydellisen väsynyt kaikkeen. Mikään ei motivoi tarpeeksi ja vaikka työssä viihdynkin hyvin, niin ei sekään tunnu miltään elämäni tarkoitukselta. Maallemuuttoa ajattelin vielä kokeilla ennen lähtöäni, koska viihdyn yksikseni luonnon keskellä. Kaupungissa asuminen, erityisesti kesäaikaan, on äärimmäisen ahdistavaa.
Olen pikkuhiljaa alkanut valmistella lähtöä muun muassa lopettamalla lähes kaikki entiset ystävyyssuhteet. Ja suunnitelmissa on poistua takavasemmalle niistä jäljellä olevistakin. Vanhemmat ovat vielä elossa ja joutunen odottamaan, että he kuolevat ensin pois. En kuitenkaan haluaisi tuottaa lisää kärsimystä heille.
Asiasta on tosiaan helpompi kirjoittaa näin anonyymisti, sillä useimmat ihmiset eivät ymmärrä tällaista ratkaisua. Ja tuskin koskaan tulevat ymmärtämäänkään. Koska näkemykset ovat täysin eriäviä omistani, on mitään kompromissia mahdotonta saavuttaa. Puhe kääntyy väistämättä näissä tapauksissa itsekkyyteen, pelkuruuteen jne. Kuten tästäkin ketjusta on nähty.
Olkoon sitten itsekkyyttä tai pelkuruutta, mutta jokaisella on oikeus elää tavallaan ja tehdä omat päätöksensä. Vaikka se tarkoittaisi sitä, että toisia saattaa sattua. Ihmisten päätökset satuttavat muita joka päivä, mutta niitähän ei voi verrata kuolemaan niin kauan, kun kuolemaa ei osata nähdä luonnollisena osana ihmisyyttä. Hyväksikäyttö, perheväkivalta jne. ovat paljon pahempia asioita, kuin yksittäisen ihmisen itsekkäistä syistä tehty lopullinen ratkaisu.
Tällä tavalla ei kuitenkaan rikota toisen ihmisen persoonan tai ruumiin koskemattomuutta. Toki ihmisen pitää yrittää elää kaikin keinoin paras mahdollinen elämä. Eikä itsemurha suinkaan ole mikään ideaali ratkaisu kovinkaan monelle. Ketään en moiseen ainakaan kannustaisi. Mutta en aio myöskään tuomita ketään sellaiseen päätynyttä.
Kaikesta huolimatta onnea aloittajan ja muiden kommentoijien elämään. Nauttikaa elämästänne ja siitä, mitä teette.