Mä en usko, että kärsimys jalostaa ihmistä, mutta silti joudun tuskailemaan tämän piinaavan ikävän ja epätietoisuuden kanssa. Vaikka kyllähän mä tiedän, että et oo musta kiinnostunut, ethän sä nyt naisista. Se ei vain nyt tätä ikävää lievitä, sen lievittäis vain sun katse, hymy, halaus... ja ehkäpä aika.
Pitkäänkö vielä
pitää kärsiä?
4632
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
yhtä ihmistä(miestä) kohtaan, mut en usko että hän minua. Eihän me ees tunneta kovin hyvin, mutta olen monien vuosien ajan ollu ihastunu häneen...
tuntuu turhalta. huuhuh.
Toista vuotta mennään jo.Kai sitä pitäisi olla onnellinen , että on tunteita. On kai elettävä asian kanssa tai opeteltava puhumaan tunteidensa kohteelle.Ai ,muuten
Hyvää Yötä Sinulle!
Minä tyydyn "osaani". Tunteita on ja välittämistä eli kohde rakkaudelle. Emme tosin ole sitä oikein myöntäneetkään, ehket koskaan myönnäkkään vaan yrität(mielestäni?) taistella vastaan. Minä en enään - ei se onnistu. En kai koskaan voi tuntea sinua sylissäni- valitettavasti. Siitä huolimatta - minä välitän vaikka miten yksipuolisesti, sinusta ja ihan aidosti ja voimakkaasti.
jos ei kysy suoraan .Oletko kysynnyt häneltä vai tehnyt päätelmiä omassa päässäsi?Saattaisit yllätyä.Rohkeutta sinulle !