Suomi on diabeteksen surullinen
kärkimaa. Tämän lisäksi suomalaiset huijaavat tilastoja laskentaperusteilla. Euroopassa
olet jo diabeetikko, jos lukema 5,5 tai suurempi. Suomessa raja on 7,0-7,5. Jos nämä rajatapaukset
lasketaan mukaan on tilanne erittäin paha. Rajatapausihmiset tuntevat monesti olonsa huonosti ja
hypoglykemia iskee nopeasti. Ei haeta tai saada lääkitystä, tilannetta vain tarkkaillaan,
vaikka ihminen saataisi nopeasti kuntoon lääkityksellä ja tiukalla ruokavaliolla.
Alkoholismistakaan ei voida saada tarkkoja tilastoja. Ainoastaan myyntitilastot, kasvavat kuin diabeteskin.
Diabetes nyt on vain valitettavasti suomalaisten yleisin kansantauti. Syy lienee geeneissä.
Kun elää olevinaan normaalia elämää luullen olevansa hyvässä kunnossa, on tästä vakavia terveydellisiä haittoja. Mainitsin jo hypoglykemian, joka sitten nopeasti johtaa ylipainoon. Syödään
varmuuden vuoksi varastoon kohtausksen pelossa aivan tarpeettomasti.
On tavallista vaikkapa miesryhmän ollessa jotakin matsia pelaamassa, mennä ottamaan ”parit huurteiset”matsin jälkeen. Taikka rankassa työssä, jossa ei ehdi
työn aikana edes syödä. Tokaistaan kaverille: ”mennään duunin jälkeen ottaamaan ”parit
huurteiset”.
Syykin on selvä, joukossa on aina näitä varhaisdiabeetikoita, joiden veri vaatii
sokeria, ja nopeasti.
Mistäpäs sitä nopeammin saisi kuin oluesta. Ja olo muuttuu suorastaan taivaalliseksi. Tilanne jatkuu ja pahenee vähitellen. ”Matsikaljat” lisääntyvät, eikä aikaakaan, kun ”matsikaljoilla” meneekin jo koko ilta. Siitähän seuraa sitten krapula. Seuraava päivä on tuskien taivalta, kunnes saa taas ”huurteisen”.
Siinähän meillä on uunituore alkoholisti. Menee pari vuotta ja alkaa diabetes voimistua, ja on pakko hakeutua lääkärille. Lääkäri toteaa pienen koputtelun ja steäänien jälkeen OK, käskee vain ottaa aspiriinia ja lepäillä pari päivää.
Taas menee vähän lisää aikaa, ja on ensimmäisen krapularyypyn aika aamulla. Ja ihan samasta
syystä, sokerit ihan liian alhaalla. Eikä ihminen missään vaiheessa tiedä olevansa aika sairas ilman hoitoa elävä diabeetikko. Mutta jotkut sinnittelevät työnsä väkisinkin hoitaen ryhdikkäinä ihmisinä voimatta itselleenkään myöntää olevansa alkoholisti.
Toisin menetellen, etenkin kun tämä suomalaisten geenivirhe sokerille on olemassa ja tiedossa. Meillä olisikin rehellinen diabeetikko, ottaa säännöllisesti pillerinsä, syö vähemmän hiihydraatteja, laihtuu ja voi muutenkin hyvin, eikä aina lähdekään ”matsikaljoille”, kun ei ole
oikein tarvettakaan.
Sitten kaveri jolla ryyppyputki on jo alkamassa, joutuu entistä huonompaan kuntoon.
Alkoholi on pahentanut diabeteksen ja yleiskuntokin on huono. On pakko hakeutua lääkäriin,
joka toteaa sitten tutkimusten avulla alkoholismin ja diabeteksen. Ilman veritutkimuksia ei alkoholismi selviä, koska kaikki alkoholistithan ovat mielestään kohtuukäyttäjiä ja valehtelevat
aina alkoholin käytön määrässä.
Lääkäri kirjaa papereihinsa: ” alkoholismista johtuva diabetes” ???
Sitten vasta alkaa hoito. Jos ihminen on vielä aivoiltaan kunnossa, hän toteuttaa hoidot ja lopulta
sinnikkyydellä pääsee siihen. Kaikki eivät, sortuvat pian uudestaan. Jokainenhan vastaa itse terveydestään, ei hänestä joku ”oma lääkäri” ole kiinnostunut, hänhän tekee vain työtään.
Tässä välissä on pakko miettiä, kumpi oli ensin, muna vai kana?
Tähän kaikkeen on kulunut aikaa 10-30 v. Kaikki tämä on pois elämän parhaista
vuosista. Kaikki omalta itseltä ja työnantajaltakin pois. Ihminen on elänyt sairaana puolet elämästään. Yleensä 30-60 vuotiaat miehet ja jotkut naisisetkin. Naisilla syyt alkoholismiin ovat kaiketi hieman toisenlaisia. Samat geenivirheet
kuitenkin naisissakin vaikuttavat.
Missäs nyt sitten on vika?
Vastaus on hyvin selkeä, terveysministeriössä ja heidän määräämistään ohjearvoista, jotka Suomessa ovat 2 pykälää liian korkeat eli 7,5.
Sitten puuttuu kotrolloitu seuranta. Nythän ainakin miehet saattavat elää 20 vuottakin ilman lääkärissäkäyntiä, eikä silloinkaan mitata verensokeria. Naisille tehdään joskus mammografioita, mutta järjestelmällinen diabetesseula puuttuu. Ei tuo pari kertaa vuodessa tehtävä pisto paljon kenenkään aikaa vie. Ja heti, kun vähänkin poikkeamaa tulee, lisätutkimuksiin ja yleensä myös lääkitykseen.
Siinä se!
Terveysministeriön antamia ohjearvoja on vaikea ymmärtää. Saadanhan tällä tilastot paljon
kauniimmiksi, kuin mitä todellisuus on.
Kaiketi syynä on perisuomalainen kunnianhimo: ”me olemme maailman parhaita urheilijoita
ja terveimpiä maailmassa”. Sitten ikuinen valitus valtion antamista määrärahoista.
Rahaa kyllä löytyy kunhan hallitukselle tarkkaan selvitetään miten huono tilanne oikein on.
Virkamiesten laiskuutta tämä on.
Mikä voisi olla tärkeämpää kuin ihmisten terveys?
ps.
Voidaan tietysti spekuloida ajatuksella, että kaikki alkoholin käyttö on alkoholismia ja aivan turhaa. Eihän mikään ihmisessä alkoholia tarvitse. Jos jonkun psyyke sitä tarvitsee, kannattaa käyttää muita hoitoja.
kv3052 Mijas C
kärkimaa. Tämän lisäksi suomalaiset huijaavat tilastoja laskentaperusteilla. Euroopassa
olet jo diabeetikko, jos lukema 5,5 tai suurempi. Suomessa raja on 7,0-7,5. Jos nämä rajatapaukset
lasketaan mukaan on tilanne erittäin paha. Rajatapausihmiset tuntevat monesti olonsa huonosti ja
hypoglykemia iskee nopeasti. Ei haeta tai saada lääkitystä, tilannetta vain tarkkaillaan,
vaikka ihminen saataisi nopeasti kuntoon lääkityksellä ja tiukalla ruokavaliolla.
Alkoholismistakaan ei voida saada tarkkoja tilastoja. Ainoastaan myyntitilastot, kasvavat kuin diabeteskin.
Diabetes nyt on vain valitettavasti suomalaisten yleisin kansantauti. Syy lienee geeneissä.
Kun elää olevinaan normaalia elämää luullen olevansa hyvässä kunnossa, on tästä vakavia terveydellisiä haittoja. Mainitsin jo hypoglykemian, joka sitten nopeasti johtaa ylipainoon. Syödään
varmuuden vuoksi varastoon kohtausksen pelossa aivan tarpeettomasti.
On tavallista vaikkapa miesryhmän ollessa jotakin matsia pelaamassa, mennä ottamaan ”parit huurteiset”matsin jälkeen. Taikka rankassa työssä, jossa ei ehdi
työn aikana edes syödä. Tokaistaan kaverille: ”mennään duunin jälkeen ottaamaan ”parit
huurteiset”.
Syykin on selvä, joukossa on aina näitä varhaisdiabeetikoita, joiden veri vaatii
sokeria, ja nopeasti.
Mistäpäs sitä nopeammin saisi kuin oluesta. Ja olo muuttuu suorastaan taivaalliseksi. Tilanne jatkuu ja pahenee vähitellen. ”Matsikaljat” lisääntyvät, eikä aikaakaan, kun ”matsikaljoilla” meneekin jo koko ilta. Siitähän seuraa sitten krapula. Seuraava päivä on tuskien taivalta, kunnes saa taas ”huurteisen”.
Siinähän meillä on uunituore alkoholisti. Menee pari vuotta ja alkaa diabetes voimistua, ja on pakko hakeutua lääkärille. Lääkäri toteaa pienen koputtelun ja steäänien jälkeen OK, käskee vain ottaa aspiriinia ja lepäillä pari päivää.
Taas menee vähän lisää aikaa, ja on ensimmäisen krapularyypyn aika aamulla. Ja ihan samasta
syystä, sokerit ihan liian alhaalla. Eikä ihminen missään vaiheessa tiedä olevansa aika sairas ilman hoitoa elävä diabeetikko. Mutta jotkut sinnittelevät työnsä väkisinkin hoitaen ryhdikkäinä ihmisinä voimatta itselleenkään myöntää olevansa alkoholisti.
Toisin menetellen, etenkin kun tämä suomalaisten geenivirhe sokerille on olemassa ja tiedossa. Meillä olisikin rehellinen diabeetikko, ottaa säännöllisesti pillerinsä, syö vähemmän hiihydraatteja, laihtuu ja voi muutenkin hyvin, eikä aina lähdekään ”matsikaljoille”, kun ei ole
oikein tarvettakaan.
Sitten kaveri jolla ryyppyputki on jo alkamassa, joutuu entistä huonompaan kuntoon.
Alkoholi on pahentanut diabeteksen ja yleiskuntokin on huono. On pakko hakeutua lääkäriin,
joka toteaa sitten tutkimusten avulla alkoholismin ja diabeteksen. Ilman veritutkimuksia ei alkoholismi selviä, koska kaikki alkoholistithan ovat mielestään kohtuukäyttäjiä ja valehtelevat
aina alkoholin käytön määrässä.
Lääkäri kirjaa papereihinsa: ” alkoholismista johtuva diabetes” ???
Sitten vasta alkaa hoito. Jos ihminen on vielä aivoiltaan kunnossa, hän toteuttaa hoidot ja lopulta
sinnikkyydellä pääsee siihen. Kaikki eivät, sortuvat pian uudestaan. Jokainenhan vastaa itse terveydestään, ei hänestä joku ”oma lääkäri” ole kiinnostunut, hänhän tekee vain työtään.
Tässä välissä on pakko miettiä, kumpi oli ensin, muna vai kana?
Tähän kaikkeen on kulunut aikaa 10-30 v. Kaikki tämä on pois elämän parhaista
vuosista. Kaikki omalta itseltä ja työnantajaltakin pois. Ihminen on elänyt sairaana puolet elämästään. Yleensä 30-60 vuotiaat miehet ja jotkut naisisetkin. Naisilla syyt alkoholismiin ovat kaiketi hieman toisenlaisia. Samat geenivirheet
kuitenkin naisissakin vaikuttavat.
Missäs nyt sitten on vika?
Vastaus on hyvin selkeä, terveysministeriössä ja heidän määräämistään ohjearvoista, jotka Suomessa ovat 2 pykälää liian korkeat eli 7,5.
Sitten puuttuu kotrolloitu seuranta. Nythän ainakin miehet saattavat elää 20 vuottakin ilman lääkärissäkäyntiä, eikä silloinkaan mitata verensokeria. Naisille tehdään joskus mammografioita, mutta järjestelmällinen diabetesseula puuttuu. Ei tuo pari kertaa vuodessa tehtävä pisto paljon kenenkään aikaa vie. Ja heti, kun vähänkin poikkeamaa tulee, lisätutkimuksiin ja yleensä myös lääkitykseen.
Siinä se!
Terveysministeriön antamia ohjearvoja on vaikea ymmärtää. Saadanhan tällä tilastot paljon
kauniimmiksi, kuin mitä todellisuus on.
Kaiketi syynä on perisuomalainen kunnianhimo: ”me olemme maailman parhaita urheilijoita
ja terveimpiä maailmassa”. Sitten ikuinen valitus valtion antamista määrärahoista.
Rahaa kyllä löytyy kunhan hallitukselle tarkkaan selvitetään miten huono tilanne oikein on.
Virkamiesten laiskuutta tämä on.
Mikä voisi olla tärkeämpää kuin ihmisten terveys?
ps.
Voidaan tietysti spekuloida ajatuksella, että kaikki alkoholin käyttö on alkoholismia ja aivan turhaa. Eihän mikään ihmisessä alkoholia tarvitse. Jos jonkun psyyke sitä tarvitsee, kannattaa käyttää muita hoitoja.
kv3052 Mijas C
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.