Minä en jaksa enää.
Kolme vuotta on mennyt. Ensiksi sain insuliinia. Piikitä ennenkuin syöt. PIhmiset tuijotti. Piikitä illalla toista. Ota pillereitä. Insuliini ei auttanut, tai sitten romahdutti verensokerin hyvin alas ja tärisin. Heräsin yöllä ja luulin kuolevani. Tärisin vessan lattialla ja toivoin että kaikki olisi loppu.
En näe kunnolla enää. Silmäpohjakuvauksen mukaan silmissä ei ole vikaa, vielä. Mutta korkea verensokeri... hain kouluun ja alalle jossa tarvitsen tarkkaa näköä. En tiedä mitä muutakaan tehdä. En osaa muuta.
Virtsassa oli proteiinia. Ilkeä lääkäri sanoi että kuolet vielä siihen. Ajan päästä aloin uskoa ihmisiä, ei siihen heti kuole ja asian voi vielä korjata. Mutta kuinka kauan?
Kävin isossa sairaalassa. Lääkäri ihmetteli miksi käytän insuliinia jos se ei toimi. Olin vihainen. Hyvin vihainen. Kolme vuotta ja nyt vasta ehdotetaan pillereitä?
Lääkäri lupaa minulle; jos lääkkeet toimivat ja saavat haimani liikkeelle (minulla kuulemma toimii haima vielä ihan kuin diabetestä ei muka olisi...) niin voin syödä vaikka 5 perunaa ja verensokeri ei liikahda kuin ehkä pykälän. Uskoin häntä ja toivoin.
Söin lääkkeitä (100 mg Januvia) kaksi kuukautta. Paastosokerini on 8-9.0. Näen huonosti. Verensokeri nousee söin mitä tahansa. Ei se yli 14 nouse, mikä on jo pieni voitto. Mutta en voi olla miettimättä munuaisiani ja kuinka ne hiljaa tuhoutuu. Mietin silmiäni. Miksi kaikki on sumeaa? Miten voin kouluttautua graafikoksi kun en näe?
Huomenna pitäisi mennä laboratorioon... ei siinä mitään, mutta lääkäriin en pääse. Lääkäriasemalla ilmoitettiin kylmästi että ensimmäinen vapaa aika on SYYSKUUSSA. Menen siis diabeteshoitajalle... joka kuitenkin joutuu lähettämään lääkäriin.
Saankohan niitä toisia pillereitä? Toimiikohan ne?
En halua enää piikkejä... en tiedä voinko enää tehdä sitä... koska pillereiden ansiosta olen tuntenut itseni normaaliksi. Ensi kertaa moneen vuoteen.
Minä en liiku paljoa... painan 120kg ja olen 166 cm pitkä. Täytän kesällä 25. Syön suklaata, syön leivoksia. Syön niitä liikaa verrattuna siihen että olen diabeetikko. Mutta ruokaa en syö "väärin". Tosin diabeteksen mukana tuli tunne siitä että kaikki ruoka on vaarallista. Kaikki tappaa. Kaikkesta nousee verensokeri. Salaattikin tappaa. Minulle tulee huono olo ihan normaalista ruasta. En kuitenkaan oksenna, älä pelkää. Mutta tosiaan, en liiku paljoa.
Minä TIEDÄN että minun pitäisi liikkua jotta lääkkeet auttaisivat paremmin. Kai. Ajattelin ostaa kuntopyörän. En halua liikkua ulkona. Olen aina ollut lihava. Miten vanhalle koiralle opetetaan uusia temppuja?
Minä en halua olla syömättä suklaata. Se on totuus. Minä en halua ihmeellisille dieeteille jotka saa minut tuntemaan oloni epänormaaliksi.
Luen sivuja joilla puhutaan eläinrasvoista ja hiilihydraateista ja siitä että insuliini itsessään tappaa minut. Se on hämmentävää, koska lääkäri ja hoitaja eivät niitä tukisi. Tiedän että he eivät voi. Mitä jos he kuitenkin ovat väärässä? ...tai oikeassa. Mutta en minä ymmärrä niistä mitään. Haluan luottaa lääketieteeseen, en kirjoja myyvään tyyppiin internetissä.
Mikä helvetti on edes eläinrasva? S-marketissa naurettaisiin jos kysyisin mitä voin ostaa ja mitä en. En minä tajua. Enkä haluakaan.
Haluan olla normaali. Haluan syödä perunoita. Ei minulla olisi rahaakaan kalliisiin dieetteihin. Ja kuten sanoin, haluaisin vain olla normaali.
Menen huomenna laboratorioon, sitten hoitajalle ja rukoilen että he auttaisivat minua. En kuitenkaan tiedä paljon osaan auttaa itseäni.
Diabetes ei koskaan parane. Se ei mene pois. Mietin vain lääkärin sanoja ihmepillereistä. Voisin syödä niitä vaikka 10 päivässä kunhan olisin taas normaali. Haluan työntää sairauden taka-alalle.
Haluan että kuolema tulee salakavalasti. Haluan siis juosta niin kauan kun jaksan ja pysähdyn sitten kun törmään seinään.
Tällä hetkellä tuntuu vain että ei jaksaisi enää. Miksi odottaa? Minulla on mielenterveysongelmia eikä diabetes auta siihen yhtään. En usko että oikeasti olen sellainen että hyppäänpä nyt tuosta ikkunasta.
Mutta tällä hetkellä tosiaan vaan tuntuu pitkään aikaan hyvin epätoivoiselta.
Tunnen itseni. Toivon ja yritän viimeiseen asti. Siksi olen vielä elossa ongelmieni kanssa. Toivon vain että diabetes ei voita minua koska jos se aikoo voittaa... lopetan pelin kesken.
Jos luit tämän niin kiitos. Ei tässä mitään muuta. Jos haluat sanoa jotain, sano. Luen sen. Tosin todennäköisesti se vain suututtaa tai surettaa minua.
:(
Kolme vuotta on mennyt. Ensiksi sain insuliinia. Piikitä ennenkuin syöt. PIhmiset tuijotti. Piikitä illalla toista. Ota pillereitä. Insuliini ei auttanut, tai sitten romahdutti verensokerin hyvin alas ja tärisin. Heräsin yöllä ja luulin kuolevani. Tärisin vessan lattialla ja toivoin että kaikki olisi loppu.
En näe kunnolla enää. Silmäpohjakuvauksen mukaan silmissä ei ole vikaa, vielä. Mutta korkea verensokeri... hain kouluun ja alalle jossa tarvitsen tarkkaa näköä. En tiedä mitä muutakaan tehdä. En osaa muuta.
Virtsassa oli proteiinia. Ilkeä lääkäri sanoi että kuolet vielä siihen. Ajan päästä aloin uskoa ihmisiä, ei siihen heti kuole ja asian voi vielä korjata. Mutta kuinka kauan?
Kävin isossa sairaalassa. Lääkäri ihmetteli miksi käytän insuliinia jos se ei toimi. Olin vihainen. Hyvin vihainen. Kolme vuotta ja nyt vasta ehdotetaan pillereitä?
Lääkäri lupaa minulle; jos lääkkeet toimivat ja saavat haimani liikkeelle (minulla kuulemma toimii haima vielä ihan kuin diabetestä ei muka olisi...) niin voin syödä vaikka 5 perunaa ja verensokeri ei liikahda kuin ehkä pykälän. Uskoin häntä ja toivoin.
Söin lääkkeitä (100 mg Januvia) kaksi kuukautta. Paastosokerini on 8-9.0. Näen huonosti. Verensokeri nousee söin mitä tahansa. Ei se yli 14 nouse, mikä on jo pieni voitto. Mutta en voi olla miettimättä munuaisiani ja kuinka ne hiljaa tuhoutuu. Mietin silmiäni. Miksi kaikki on sumeaa? Miten voin kouluttautua graafikoksi kun en näe?
Huomenna pitäisi mennä laboratorioon... ei siinä mitään, mutta lääkäriin en pääse. Lääkäriasemalla ilmoitettiin kylmästi että ensimmäinen vapaa aika on SYYSKUUSSA. Menen siis diabeteshoitajalle... joka kuitenkin joutuu lähettämään lääkäriin.
Saankohan niitä toisia pillereitä? Toimiikohan ne?
En halua enää piikkejä... en tiedä voinko enää tehdä sitä... koska pillereiden ansiosta olen tuntenut itseni normaaliksi. Ensi kertaa moneen vuoteen.
Minä en liiku paljoa... painan 120kg ja olen 166 cm pitkä. Täytän kesällä 25. Syön suklaata, syön leivoksia. Syön niitä liikaa verrattuna siihen että olen diabeetikko. Mutta ruokaa en syö "väärin". Tosin diabeteksen mukana tuli tunne siitä että kaikki ruoka on vaarallista. Kaikki tappaa. Kaikkesta nousee verensokeri. Salaattikin tappaa. Minulle tulee huono olo ihan normaalista ruasta. En kuitenkaan oksenna, älä pelkää. Mutta tosiaan, en liiku paljoa.
Minä TIEDÄN että minun pitäisi liikkua jotta lääkkeet auttaisivat paremmin. Kai. Ajattelin ostaa kuntopyörän. En halua liikkua ulkona. Olen aina ollut lihava. Miten vanhalle koiralle opetetaan uusia temppuja?
Minä en halua olla syömättä suklaata. Se on totuus. Minä en halua ihmeellisille dieeteille jotka saa minut tuntemaan oloni epänormaaliksi.
Luen sivuja joilla puhutaan eläinrasvoista ja hiilihydraateista ja siitä että insuliini itsessään tappaa minut. Se on hämmentävää, koska lääkäri ja hoitaja eivät niitä tukisi. Tiedän että he eivät voi. Mitä jos he kuitenkin ovat väärässä? ...tai oikeassa. Mutta en minä ymmärrä niistä mitään. Haluan luottaa lääketieteeseen, en kirjoja myyvään tyyppiin internetissä.
Mikä helvetti on edes eläinrasva? S-marketissa naurettaisiin jos kysyisin mitä voin ostaa ja mitä en. En minä tajua. Enkä haluakaan.
Haluan olla normaali. Haluan syödä perunoita. Ei minulla olisi rahaakaan kalliisiin dieetteihin. Ja kuten sanoin, haluaisin vain olla normaali.
Menen huomenna laboratorioon, sitten hoitajalle ja rukoilen että he auttaisivat minua. En kuitenkaan tiedä paljon osaan auttaa itseäni.
Diabetes ei koskaan parane. Se ei mene pois. Mietin vain lääkärin sanoja ihmepillereistä. Voisin syödä niitä vaikka 10 päivässä kunhan olisin taas normaali. Haluan työntää sairauden taka-alalle.
Haluan että kuolema tulee salakavalasti. Haluan siis juosta niin kauan kun jaksan ja pysähdyn sitten kun törmään seinään.
Tällä hetkellä tuntuu vain että ei jaksaisi enää. Miksi odottaa? Minulla on mielenterveysongelmia eikä diabetes auta siihen yhtään. En usko että oikeasti olen sellainen että hyppäänpä nyt tuosta ikkunasta.
Mutta tällä hetkellä tosiaan vaan tuntuu pitkään aikaan hyvin epätoivoiselta.
Tunnen itseni. Toivon ja yritän viimeiseen asti. Siksi olen vielä elossa ongelmieni kanssa. Toivon vain että diabetes ei voita minua koska jos se aikoo voittaa... lopetan pelin kesken.
Jos luit tämän niin kiitos. Ei tässä mitään muuta. Jos haluat sanoa jotain, sano. Luen sen. Tosin todennäköisesti se vain suututtaa tai surettaa minua.
:(
Vastaukset 12
Vanhimmat
niin kauan kuin on elämää. Älä nyt anna periksi. Kun kerran tilanne on toi mikä on, niin eikö kannttaisi kokeilla Vhh -dieettiä. Kokeile vaikka 1kk, tai 1 vkoa ensin.
Januvia aiheuttaa haimasyöpää, et tiedosta sekin riski.
todellakin vähähiilarista dieettia,tutustu karppaus.info sivustoon ja hae kirjastosta Antti Heikkilän kirjoja.Hämmästyt,kun verensokeri alkaa laskea ja silti voit syödä hyvää ja terveellistä ruokaa näkemättä nälkää,eikä enää tee mieli epäterveellisiä herkkuja,myös painosi putoaa.
Suomessa on diabeteksen hoito liikaa insuliinin ja pillereiden varassa.Entisaikaan diabeetikolle oli ohje,että hiilihydraatteja vain 70 g/päivässä,niin verensokeri ei nouse.Eikä tällä vähähiilarisella tule nuita äkillisiä verensokerin laskuja.
> Ihmiset tuijotti.
Siihen tottuu. Ihmiset tuijottavat edelleen minuakin kymmenen vuoden pistelyn jälkeen mutta tuijottakoot.
> Insuliini ei auttanut, tai sitten romahdutti verensokerin hyvin alas ja tärisin.
Tätähän se pistosten kanssa on. Käsittääkseni sulla on kakkostyypin diabetes, joten onneksi sinun pitäis käsittääkseni selvitä ilmankin melko hyvin.
> Ei se yli 14 nouse, mikä on jo pieni voitto.
Ilmeisesti haima on vielä kunnossa, massaa alkaa olla vaan liikaan sen voimille.
> painan 120kg ja olen 166 cm pitkä.
Tämä lienee hyvin pitkälti syy koko diabetekseen. Ihmisen haimaa tai oikein muitakaan sisäelimiä ei ole mitoitettu 120 kilon massalle. Veikkaisin että verensokerit normalisoituu viimeistään jossain 80 kilon tietämissä, liikunnan määrästä riippuen.
> Tosin diabeteksen mukana tuli tunne siitä että kaikki ruoka on vaarallista.
Suurin osa ruuasta ei ole vaarallista. Ihminen on suorastaan luotu syömään ruokaa.
> Ajattelin ostaa kuntopyörän. En halua liikkua ulkona.
Ihan hyvä idea. Suurin askel lienee kuitenkin sen kuntoilun aloittaminen ja pitkäjänteinen jatkaminen.
> Olen aina ollut lihava. Miten vanhalle koiralle opetetaan uusia temppuja?
Tässä tapauksessa kuolemanpelon avulla?
> Minä en halua olla syömättä suklaata. Se on totuus.
Saapihan sitä syödä. Varsinkin jos määrässä on joku tolkku.
> Minä en halua ihmeellisille dieeteille
Ei kannata. Mitä ihmeellisempi niin sitä huonommin yleensä toimii. Jos ois keksitty joku helppo keino laihduttaa, niin kaikki ois käyttäny sitä jo vuosisadat.
> Luen sivuja joilla puhutaan eläinrasvoista ja hiilihydraateista ja siitä että
> insuliini itsessään tappaa minut.
No huhhei, internet on aika epäluotettava paikka. Miksi ihmeessä elimistö erittäisi jotain insuliinia jos se olis tappavaa? Monilta näiltä vähähiilihydraatti-fundamentalisteilta jää kokonaan huomioimatta, että ihminen tarvitsee insuliinia muuhunkin kuin hiilihydraattien hajoittamiseen. Terve ihminenhän menee ilman hiilihydraatteja ketoosiin (mihin nämä pyrkivätkin) mutta diabeetikko joutuu ketoasidoosiin joka on aika tuhti myrkytystila. Lisäksi ihmisen elimistö on nimenomaan suunniteltu syömään (muun muassa) hiilihydraatteja. Ihminen ei ole peto, eikä saa jostain proteiineista ja rasvasta kaikkea tarvitsemaansa kuten vaikka kissa.
> Haluan luottaa lääketieteeseen, en kirjoja myyvään tyyppiin internetissä.
Näin kannattaa jatkaakin. Monilla ihmekikkojen markkinoijilla on ketunhäntä kainalossa vaikkeivät suoranaisesti rahaa pyytäisikään.
> Haluan olla normaali. Haluan syödä perunoita.
Perunat on hyviä ja terveellisiä!
> Diabetes ei koskaan parane. Se ei mene pois.
Jos sulla on kakkostyypin diabetes niin se paranee monesti painonpudotuksella ja liikunnalla. Painonpudotus ei tarkoita mitään ihmekikkailua ja nälkäkuuria vaan elintapojen muutosta. Ihminen on elintapojensa näköinen ja jos muutat omasi 80 kiloisen elintavoiksi niin paino seuraa kyllä aikanaan perässä. Mutta se ei tapahdu mitään 2 kiloa viikossa tahtia, niinku ihmedieeteillä. Eikä liikunta tarkoita kuutta tuntia punttisalilla tai maratoonin juoksemista veri silmistä tirskuen, vaan aluks vaikka yhden bussipysäkkivälin kävelemistä.
> Haluan että kuolema tulee salakavalasti.
Mulla on fiilis että yllättäen se kuitenkin tulee.
Mitään ihmelääkettä sulle tuskin on olemassa. Ei tuohon auttane hiilihydraattien rajoittaminen, jeesus, reikihoito eikä hämähäkkimies, vaikka monille noille varmasti tällä palstalla kannatusta riittää. Mutta hyvä uutinen on, että jos paino putoaa syystä tahikka toisesta, niin terveys parantunee selkeästi. Näkö palautunee myös jos verensokerit tasoittuu.
Pienet muutokset on kaikkein tärkeimpiä. Niissä on helpompi onnistua ja niistä tulee hyvä mieli. Isot elämäntaparemontit harvoin onnistuu ja sitten tulee vain masennus.
"Terve ihminenhän menee ilman hiilihydraatteja ketoosiin (mihin nämä pyrkivätkin) mutta diabeetikko joutuu ketoasidoosiin joka on aika tuhti myrkytystila. Lisäksi ihmisen elimistö on nimenomaan suunniteltu syömään (muun muassa) hiilihydraatteja. "
Tuo ei oikein pidä paikkaansa. Kakkostyypin diabeetkkikko ei mene ilman hiilihydraattejakaan ketosasidoosiin. Haiman insuliinituotanto takaa tämän.
Ykköstyypin diabeetikko voi mennä ketoosin kautta ketoasidoosiin, jos insuliinia ei annostella oikein. Moni ykköstyypin diabeetikko on VHH:lla ja ilman ketoasidoosia. Tunnetuin ehkä on tri Richard K. Bernstein, joka on yli 30 vuotta nauttinut suositustensa mukaisesti 30 g hiilihydraatteja vuorokaudessa.
"> Diabetes ei koskaan parane. Se ei mene pois.
Jos sulla on kakkostyypin diabetes niin se paranee monesti painonpudotuksella ja liikunnalla."
Olisi tosiaan hyvä asia, jos kakkostyypin diabetes paranisi. Valitettavasti näin ei ole, vaikka mitä tekisi. Oireettomaksi sen voi saada ruokavaliolla, liikunnalla, painonpudotuksella ja lääkityksellä. Pullahtaa kuin veden alle painettu pallo pintaan heti, jos löysää.
"> painan 120kg ja olen 166 cm pitkä.
Tämä lienee hyvin pitkälti syy koko diabetekseen. Ihmisen haimaa tai oikein muitakaan sisäelimiä ei ole mitoitettu 120 kilon massalle. Veikkaisin että verensokerit normalisoituu viimeistään jossain 80 kilon tietämissä, liikunnan määrästä riippuen."
Omasta kokemuksestani tiedän ettei vielä tuollakaan BMI-arvolla saa verensokereita normaaliksi. Ainakin minulla oli vielä tuolla lukemilla verensokerit koholla ja pillerilääkitys täytyi pitää ennallaan. Nyt on taas lipsahtanut väärälle puolelle kolmeakymppiä.
"Mitään ihmelääkettä sulle tuskin on olemassa. Ei tuohon auttane hiilihydraattien rajoittaminen, jeesus, reikihoito eikä hämähäkkimies, vaikka monille noille varmasti tällä palstalla kannatusta riittää.
Jos joku on ihmekuuri, ja taatusti ei sopiva, niin se on tämän päivän ravintosuositusten mukainen ravinto diabeetikolle.
Se sisältää noin 60% hiilihydraatteja = sokeria. Lääkeitä seurauksiin löytyy mutta kaikilla lääkkeillä on myös sivuvaikutuksia.
Nämä ravintosuositukset perustuvat suurelta osalta myyttiin rasvan vaarallisuudesta. Rasvan vaarallisuudesta ei löydy minkäänlaista tieteeseen nojaavaa todistusta.
Vähennetään hiilihydraatteja=vähennetään sokeria = vähennetään tai parhaassa tapauksessa lopetetaan lääkitys kokonaan.
Hiilihydraatti on 99% polttoainetta kropalle. Se pieni osa mikä tarvitaan välttämättä aivoille ja muutamille pikkusoluille ei ole VHH ravinnolla mikään ongelma.
Ainoa jolla on hyötyä tämän päivän ravintosuosituksista on lääketeollisuus. Jostain poimittu ansio diabeetikoilta 10miljoonaa dollaria tunti seitsemän päivää viikossa. Saattaa jopa olla vanhempi tieto mutta hinnat eivät minun tietääkseni ole laskeneet.
terveisin
"> painan 120kg ja olen 166 cm pitkä.
Tämä lienee hyvin pitkälti syy koko diabetekseen. Ihmisen haimaa tai oikein muitakaan sisäelimiä ei ole mitoitettu 120 kilon massalle"
Sen kummemmin minä kuin Perttikään ei olla mitään luojan erikoistuotteita.
Diabetes, ei lääkitystä mutta hyvää ruokaa jota syömällä vastoin vanhoja väitteitä myös laihtuu. Hiilihydraatit roskakoriin.
terveisin
Kiitos kun vastasitte. Ei ole enää niin paha mieli kun eilen yöllä. Erityisesti kiitos sinulle Veino, en tiedä mutta jokin siinä vetosi. Kai se oli niin rehellistä tekstiä.
Tosin hämmennyin hieman joistain vastauksista... tai oikeastaan nämä VHH dieetin kannattajat enemmän hämmentää. Mutta kai sitä voi katsella ja kysellä. Ajattelin jopa kysyä omalta diabeteshoitajaltani (jolle mystisesti sain ajan jopa niin aikaisin kun kesäkuun puoleenväliin) mitä mieltä hän on. Uskon että hän ei taaskaan voi sanoa niin tai näin, mutta mistä sen tietää.
Yksi vastaus oli aika... miten tiedät että Januvia aiheuttaa haimasyöpää? Mietin sitä koko päivän tänään. Aika kurjaa. Mietin sitä huomennakin. Varmaan mietin yölläkin, ja aamulla kun pilleri tulee taas ottaa. Miksi minulle haluttaisiin aiheuttaa syöpää? :( Kerro vastaus siihen.
Ei sitten muuta. Kiitos kuitenkin, kuten sanoin, jotenkin ei ole enää niin paha mieli tänään... kai se auttoi kun sai purkaa ajatuksiaan ja pelkojaan.
http://www.sciencedaily.com/releases/2009/04/090430161238.htm
Eli: Uudet diabeteslääkkeet ovat vaarallisia. Mm. Januvia aiheuttaa haimatulehdusta ja siten lisäävät oleellisesti haimasyöpäriskiä.
Ok, ehkä hieman liioittelin.:"aiheuttaa, kun oikeasti pitäisi siis sanoa "lisää...-riskiä" Mutta yhtä kaikki, ole varovainen sen kanssa, ihmisen elimistö ei kestä sitä lääkettä. Uusia lääkkeitä ei ole testattu, sinä olet koekaniini.
Minulla sellaiset kokemukset diabeteshoitajista ja lääkäreistä, että jos mainitse sanan VHH, ja jos vielä sanot että aijot aloittaa ko. dieetin, niin ole varovainen, haukkuvat sinut siihen paikkaan. Mutta sen voin sinulle sanoa "he eivät tiedä mitä he tekevät" Ota sinä vastuu itsestäsi, älä anna lääkäreiden tai diabetshoitajien määrätä sinun elämääsi, se on sinun!
Olen itse sairastanut diabetestä lähes 20v ja nyt pärjään ilman lääkkeitä. Katso edellinen viestiketju.
Tsemppiä!
Ah, okei... no, toivottavasti en nyt saa 4kk aikana jona syön Januviaa sitä tulehdusta tai muutakaan (ei ollut sarkastinen vastaus vaikka siltä kuullosti). Lääke joudutaan kuitenkin vaihtamaan koska se ei toimi.
olen ottanut tätä viime kesästä lähtien mutta epäröin vähän... Olen aikanaan ollut VHH-dieetillä ja se vaikutti ihan hyvin sokeriin. Oletko siis saanut sokerit kokonaan kuriin sillä?
Yst. terv.
Jukka Espoosta
Voimia viestin kirjoittajalle.
Elämä on kovaa, mutta mä ite olen sitä mieltä, että periksi ei pidä antaa! Pitää aina kattoa, että mitä elämällä seuraavaksi on tarjota. Hyvässä ja pahassa. Olen kai liian utelias.