Oisko vinkkejä mitä tehdä mun ranskis-nartulle joka on nyt vuoden ajan käyttäytynyt toisia koiria kohtaan seuraavalla tavalla:
-hihnassa kulkiessa ensin ärähtää toisille (varsinkin nartuille) vaikka sitten antaa haistella ja jopa itse haastaa leikkimään.
-puistossa tai muualla vapaana pitää välillä minun ympärillä alueen johon ei toisilla asiaa ainakaan aluksi, menee kyllä juoksemaan ja leikkimään toisten kanssa ja antaa välillä minun jopa silitellä toisia koiria mutta sitten aivan yht'äkkiä saattaa käydä kimppuun;
viimeksi oli ikävä tilanne kun oli kyseessä 3kk ikäinen pentu.
Pääsiäisen aikaan puistossa oli kolme koiraa ja juoksentelivat yhdessä sopuisasti; olimme lähdössä pois puistosta niin toinen koirista alkoi hakkumaan minulle ja silloin omani hyökkäsi sen kimppuun, tuloksena oli että oma makasi maassa ja sai korvanlehteen haavan joka vaati viisi tikkiä!
-perhetilanteemme on ollut vaikea mieheni yli vuosi sitten tapahtuneen vakavan sairastumisen vuoksi (yhä sairaassa) josta johtuen on muuttunut sekä kotimme että päivärytmimme koska käymme yhdessä Isännän luona päivittäin.
Dee reagoi elämänmuutokseen viime kesänä raapien itsensä niin että mahanalusta oli aivan karvaton.. stressireaktio sanoi eläinlääkäri ja lääkittiin koiran tulehtunut iho.
Meille on tulossa Seropi-vauva kuukauden kuluttua ja pelottaa miten Dee siihen suhtautuu ..
Mietin onko koirani nyt minun 'vahtini' ettei vaan minäkin häviä, vai onko mustasukkainen toisista koirista?
Mikä avuksi? Olisiko tapa-koulutuksesta tms apua?
Tietääkö kukaan Joensuun lähistön koirakerhoista tms?
-hihnassa kulkiessa ensin ärähtää toisille (varsinkin nartuille) vaikka sitten antaa haistella ja jopa itse haastaa leikkimään.
-puistossa tai muualla vapaana pitää välillä minun ympärillä alueen johon ei toisilla asiaa ainakaan aluksi, menee kyllä juoksemaan ja leikkimään toisten kanssa ja antaa välillä minun jopa silitellä toisia koiria mutta sitten aivan yht'äkkiä saattaa käydä kimppuun;
viimeksi oli ikävä tilanne kun oli kyseessä 3kk ikäinen pentu.
Pääsiäisen aikaan puistossa oli kolme koiraa ja juoksentelivat yhdessä sopuisasti; olimme lähdössä pois puistosta niin toinen koirista alkoi hakkumaan minulle ja silloin omani hyökkäsi sen kimppuun, tuloksena oli että oma makasi maassa ja sai korvanlehteen haavan joka vaati viisi tikkiä!
-perhetilanteemme on ollut vaikea mieheni yli vuosi sitten tapahtuneen vakavan sairastumisen vuoksi (yhä sairaassa) josta johtuen on muuttunut sekä kotimme että päivärytmimme koska käymme yhdessä Isännän luona päivittäin.
Dee reagoi elämänmuutokseen viime kesänä raapien itsensä niin että mahanalusta oli aivan karvaton.. stressireaktio sanoi eläinlääkäri ja lääkittiin koiran tulehtunut iho.
Meille on tulossa Seropi-vauva kuukauden kuluttua ja pelottaa miten Dee siihen suhtautuu ..
Mietin onko koirani nyt minun 'vahtini' ettei vaan minäkin häviä, vai onko mustasukkainen toisista koirista?
Mikä avuksi? Olisiko tapa-koulutuksesta tms apua?
Tietääkö kukaan Joensuun lähistön koirakerhoista tms?
Vastaukset 8
Vanhimmat
juuri nyt!?!?!?!? Ehdottomasti kunnon kouluttajalle. Toisen koiran tulo varmasti lisää tämän koiran stressiä entisestään. HETI kouluttajalle, ihan turha tällaisiltä palstoilta hakea näin isoon ongelmaan ratkaisua. Jos et saa ensimmäistä koiraa "kuntoon", se vaikuttaa siihen uuteenkin ja kohta sinulla on kaksi koiraa, joilla ongelmia. Hanki apua heti. OIKEALTA kOULUTTAJALTA!!!!!!!
Uusien sivujen lähetys taitaa pätkiä... Ei tullut aiempi kommenttini näkyviin...
Niin, siinä siis kerroin, että koirien väitetään olevan kykenemättömiä niin inhimillisiin tunnetiloihin, kuin mitä mustasukkaisuus on.
Eli teilläkin lienee kyse enempi siitä ylisuojelevaisuudesta.
Siitähän pitäisi jollain tapaa päästä eroon, itse en niinkään osaa neuvoa, kun ei ole ylisuojelevasta koirasta kokemusta...
koira kykene inhimillisiin tunteisiin, eli se ei kykene olemaan mustasukkainen, mutta olet väärässä tuosta että se olisi ylisuojeleva, nimittäin aloittajan koira on vain ja ainoastaan epävarma, se siis pelkää.
Koirakouluttaja on paras osoite aloittajan tapauksessa, samoiten jättää nyt ne koiravauvat hommaamatta.
...tapaus kyseessä, että perheestänne on koiran luottama auktoriteetti poissa, kun isäntä on sairaana?
Tämä on vain arvaus, kun en teitä tunne, mutta voisi olla näin että koira luotti isännän kykyyn johtaa perhettä turvallisesti, eikä sillä ennen ollut tarvetta reagoida ärähtelemällä mahdollisiin uhkiin. Nyt kun isäntä on poissa perheen arjesta, koira saattaa kokea, että sinä et kykene hoitamaan perheen pään tehtäviä. Koiran on siis itse alettava ottaa vastuu teidän yhteisestä turvallisuudestanne. Tästä syystä se ärhentelee, usein tietysti ilman syytä.
Tuo koiran voimakas fyysinen stressireaktio saattaa antaa viitettä siitä, kuinka vakavana koira tilanteen näkee. Mitä syytä sillä olisi stressata noin kovasti ihan vain siitä, että yksi ihminen on väliaikaisesti poissa, jos se kykenisi luottamaan, että perhe silti toimii ja on turvattu? Koira saattoi nyt hermoilla siitä, että koki turvallisen yhteisönne heilahtaneen tavalla, johon sen piti reagoida ottamalla ohjat käsiinsä.
Varmaan itse hoidat koiraa hyvin etkä tee mitään tieten tahtoen väärin, mutta kommunikointi koiran kanssa saattaa antaa koirallenne väärän mielikuvan asemastasi. Etkö mieluummin viestittäisi olevasi se, joka ottaa vastuun tilanteista ulkopuolisten kanssa, ettei koiran tarvitse? Koirakin olisi onnellisempi voidessaan rentoutua ja uskoa tilanteet sinun käsiisi.
Suhteenne korjaaminen ja asemasi nostaminen koiran silmissä onkin sitten operaatio, jota en yritäkään lähteä tässä neuvomaan. Voisit ottaa yhteyttää koirankouluttajaan tai lukea pari hyvää koiran ja ihmisen kanssakäymistä käsittelevää kirjaa. Seuraavien nimien takaa löytyy kuvaamasi kaltaisia tapauksia ja ratkaisumalleja niihin: Jan Fennell, Victoria Stilwell, Cesar Milan, Pertti Vilander.
Suhteen korjaus ei niinkään ole mitään temppukoulutusta vaan arjessa tapahtuvia viestejä koiralle. Niissä ihminen helposti mokaa, vaikka tarkoittaa hyvää. Koira sitten reagoi kehittämällä yllättäviä ongelmia.
pitää kieltää kokonaan. koirasi yrittää kontroloida sinua ja ajaa muut koirat pois luotasi, eli koirasi määrää ketä silität.. kokeileppa sellaista että sillon kun koirasi yrittää käyttäytyä sopimattomasti tai omistavasti nii työnnät sen poissa luotasi tai vaihtoehtoisesti viet sen arestiin ja tällä teet selväksi että SINÄ määräät ketä milloinkin silität ja kuka luoksesi tulee, ei koirasi.
kokoinen. Luulisin ettei se mitään pelkää ja on kyllä varmasti mustasukkainen vaikka se ei nyt ihan samaa tarkoitakkaan välttämättä kuin ihmisillä. Meillä ainakin tuo puoli-ranskis on tosi mustis jos johonkin toiseen kiinnitetään huomiota "KUN HERRAN JUMALA MINÄKIN OLEN TÄÄLLÄ HALOO!!"i Harjoittele vaikka jonkun toisen ihmisen ja toisen koiran kanssa: Toinen ihminen pitää koiraasi ja syöttää sille jotain hyvää aina kun silittelet ja huomiot toista koiraa. Sillä lailla siitä voi tulla kiva juttu :) Jos koira ei tule toimeen enää muitten koirien kanssa sille ei voi muuta kuin lopettaa puistoilu silloin, kun siellä on sellaisia joitten kanssa ongelmaa voi tulla. Ei kaikkien kanssa ole mikään pakko tosiaankaan tulla toimeen ja koirapuistot yleensäkkin ovat tosi stressaavia paikkoja epävarmalle koiralle. Jos koira on liikaa seurassasi voi ongelma juontaa siitäkin.. Voisit antaa sen vaikka välillä hoitoon vaikka vain pariksi tuntia jsilloin tällöin jollekkin jonka seurasta koira nauttii.
Jos nyt taas kerran lopetettaisiin tuo typerä koirien inhimillistäminen.
Veikkaan, että kyseessä on taas joku ns. höpö-mami.
vaikka vastauksia varmaankin on vaikea antaa kun ei tunne mua eikä koiraani..
En ainakaan myönnä olevani mikään 'höpö-mami' (mitä se sitten tarkoittaakaan), koirani ei nuku vieressäni, kiellän 'turhan' haukkumisen ja torun toisille uhoamisen joka kerran, myös puistosta vein sen heti toruen pois kun alkoi käyttäytyä huonosti ja se on iso rangaistus koska niin harvoin käymme!
Koirani on isosta egostaan huolimatta aika arka ja haukkuukin yleensä vain pelästystään..
mutta mietityttää miksi tuo käytös on alkanut vasta vuosi sitten kun kolme vuotta olen koirani kanssa kulkenut, myöskin puistoissa, eikä aiemmin ole vastaavia kokemuksia ja ainoa muutos on mieheni vakava sairastuminen joka tietysti on masentanut minua ja vienyt huomiotani koirasta (joka muuten oli enemmänkin Isännän lellikki) sekä tietty meidän omat muuttomme.
Hoidossa koirani on silloin tällöin ystävieni luona ja jonkin verran yksin kotosalla, tuttujen koirien kanssa ei ole minkäänlaisia ongelmia ollut eikä ole nykyäänkään.
Kouluttaja on varmaankin tarpeen, valitettavasti heitäkin on joka lähtöön eikä minulla ole kokemusta millä perusteella valita.. ja siksi täällä kirjoitan koska haluan neuvoja ja ehdotuksianne asiaan.
Aurinkoista ja touhukasta kesää teille ja lemmikeillenne!