Puolison arvostus

Vika ei todellakaan ole sinussa, ellet tietysti toimi kumppaniasi kohtaan myös arvostellen ja sanomalla ikäviä kommentteja. Oma käsitykseni on se, että ihiminen, jonka pitää koko ajan nälviä ja alentaa muita, kärsii itse alemmuuden ja huonommuuden tunteesta.

Kehottaisin sinua kertomaan kumppanillesi tunnoistasi. Onnelliseen parisuhteeseen kuuluu mielestäni ennen kaikkea vahva toisen osapuolen kunnioitus ja arvostus. Toista rakastaa juuri sellaisena kuin toinen on.

Mikään ei tunnu niin hyvältä, kun saa tukea, rakkautta, hyväksyntää ja positiivista palautetta omalta rakkaalta. Sellaisen kumppanini ansaitsee jokainen. Ja sellaiseksi kumppaniksi voi tulla kuka tahansa tietoisella pyrkimyksellä ja halulla.

on vaikea arvostaa "vain vähäisiä taitoja" jos itse on alan huippuosaaja. Pidä tämä mielessä. Voisi myös olla vielä vaikeampaa jos parisuhteessa on kaksi saman alan huippua: Syntyy helposti kilpailuasetelma kumpi on parempi...

Mieheni on markkinoinnin ja myynnin superosaaja. Olen joskus toiminut hänen assistenttinaan (ehdottomasti tilapäisesti!) ja se oli rasittavinta mitä tiedän. Mies selosti minulle kaiken niin yksityiskohtaisesti, että tunsin itseni idiootiksi. Jos erehdyksissäni kysyin jotain, hänen vastauksensa kestivät vähintään puoli tuntia alkaen lauseilla "Etkö SINÄ tiedä, että tämä on TUNNETUIN päläpälä -strategia" "KAIKKIHAN tietävät mikä on pölöpölö-käyrä".... Kiitosta ei juuri herunut, mutta asiasta muistuttaakseni kehuin kyllä itse itseäni urakasta äänekkäästi!

Monet tuttavani eivät juuri kysele neuvoja kumppaneiltaan välttyäkseen samalta ilmiöltä. Silti sanoisin, että parisuhteessa tärkeintä on kumppanin arvostus ihmisenä.

Oletko koskaan miettinyt MIKSI odotat kiitosta/arvostusta mieheltäsi tietämyksestäsi? Minulla ei tulisi edes mieleen odottaa kehuja niistä markkinoinnin pienistä tiedonjyväsistä mitä minulla on, vaikka on minullakin niistä tutkinto suorittettuna vuodelta yksi ja kaksi.

aika usein katsoo arvostelevansa sitä jälkeä, eikä sitä naista. Eihä naisessa ole vikaa, mutta tää duunihan on iha perseestä.

Nainen taas katsoo näiden kahden olevan sama asia.

Nyt kun asiaa miettii, niin naiset saattaa olla kyllä ihan samanlaisia. Eli mies on vaikka siivonnut, käynyt kaupassa ja kokannut osaamisensa puitteissa ja huutoa silti tulee.

Eli jos lopputulos on mitä on, niin unohdetaan ajatus sen takaa tai se työmäärä, mitä toinen on sen eteen tehnyt.

Sitten menee parisuhteessakin paremmin, kun mieltää kumppaninsa kehityskelpoiseksi, eikä vialliseksi.

Olemme mieheni kanssa molemmat tavallaan asiakaspalvelussa samalla alalla, vaikka täysin eri tehtävissä, ja kyllä monesti tulee kinaa siitä, kumman tyyli tehdä asiat on oikea. Minun työnkuvani on tarkempaa, hillitympää ja korrektimpaa, kun taas miehelläni rennompaa. Yritämme olla puuttumatta toistemme työhön, mutta mieheni eniten puuttuu minun työhöni, sillä hän on mustasukkainen sen luonteesta, joudun nimittäin olemaan melko paljon miesten kanssa tekemisissä. Onhan hänelläkin työkavereina naisia, mutta se on kuulemma eri asia, sillä hänellä ei ole tapana katsella muita. Ihan kuin minulla sitten olisi..:)

Mille se parisuhde sitten rakentuu, jos ei toisen ihmisen kunnioitukselle? Mielestäni näkemykseni ei ole ollenkaan liian ruusuinen. Olen seurustellut mieheni kanssa 6 vuotta ja naimisissa ollaan oltu niistä 3. Mielestäni parisuhde, jossa toista osapuolta ei kannusteta ja kunnioiteta ei kanna loppujen lopuksi pitkälle. En tarkoita, että siinä aina onnistuisi parhaalla mahdollisella tavalla, tottakai tulee välillä sanottua ikäviä kommentteja jne. mutta yleisesti ottaen mielestäni olisi hyvä pyrkiä toisen ihmisen arvostamiseen ja rakastamiseen sellaisena kuin on.

En ymmärrä naisia/miehiä, jotka jatkuvasti nälvivät puolisoaan toisten seurassa ja selän takana. Mitä sillä oikein voittaa? Ei mitään. Muut ovat vain vaivaantuneita ja puolisosta tuntuu ikävältä. En usko, että kukaan nauttii arvostelusta toisten kuullen. Kahden kesken kriittistä palautetta voi toki ja pitääkin antaa, mutta siinäkin olisi hyvä miettiä miten sen tekee. Mollaako toista ihmisenä vai huomauttaako oikeasta asiasta.