Väite romanilotista on todella kaukaa - ja hakemalla haettu, sellaista yhteiskunnallista osallistumista romanien keskuudesta ei ole ollut, joka perinteellisesti on kuulunut aina yläluokkien harrastuksiin kuten lottajärjestö, ja on myös hyvä muistaa, se tapa millä nämä isänmaaliset suorittivat tuota heille uskottua tehtäväänsä, silloin kun kysymyksessä oli ulkomailta tulleen vaate ja tarvikeavun jakaminen kaikkein hädänalaisimmille, ja näissä toimissa peittelemättä paljastui näiden henkilöiden todellisen luonne ja taipumukset, sillä niin kuin hyvin tiedetään, nämä yhteiskunnan tukipylväät kahmivat kaiken parhaan noista avustuspaketeista itselleen.
Sotilaat viettävät poikkeuksellisissa olosuhteista ja juoksuhaudoissaan vain tietyn ja rajoitetun ajan elämästään, kovin paljon liioittelematta voidaan sanoa, että romanit, mustalaiset, ovat viettänee satoja vuosia poikkeuksellisissa olosuhteissa ja ovat rauhan aikoinakin pakotettu elämään sananmukaisesti ja kirjainmielisesti juoksuhaudoissa.
Sotaan osallistumista ja sotamiehenä olemista ei pidä pitää kaikkien osalta itse arvoisena sankaruutena, sillä jos väkeen otto olisi ollut aina vapaaehtoista, sotaväet olisivat kaikesta isänmaalisesta paatoksesta huolimatta jääneet kovin vajaaväkisiksi.
Sillä aikaan kun täällä yritetään pönkittään nationalista isämaalisuutta ( joka todellisuudessa ei enää voi olla muualla kuin yksityisessä maaomistuksessa) niin romanit keskellä Eurooppaa elävät niissä poikkeuksellisissa olosuhteissa, jotka vastaavat sota-ajan juoksuhautoja.
Tässä on pikkaisen kuvausta noista elinoloista: Paul Polanskyn raportista.
Kosovossa on kaksi kuoleman leireiksi kutsuttua UN ylläpitämää romanileiriä. Jos näissä leireissä asustavat lapset eivät kuole kuuteen ikävuoteen mennessä, saavat he kuitenkin iänikuisen aivovamman. Leirit sijaitsevat nimitän Euroopan suurimman lyijykaivoksen läheisyydessä ja sen 100 miljoonan tonnisen jätemaan päällä.
77 kuolemantapausta näissä leireissä on kiistatta todettu lyijymyrkytyksen aiheuttamiksi ja asiaan tutkinut puolueeton laboration Sicagossa on löytänyt näiden leirien lapsista suurimmat lyijypitoisuudet mitä koskaan on ihmisissä mitattu.
Leireissä vierailleiden saksalaisien lääkärien ja asiantuntijoiden mukaan kaikki leirin lapset sairastavat lyijy-myrkytyksestä johtuvaa aivovammaa.
Lokakuussa 1999, otti UNHCR hoitaakseen kodittomat romanit siirtämällä nämä nopeasti kyhätyin leireihin suoraan myrkyllisen jätemaan päälle, jonka se väitti olevan ainoa käytettävissä oleva maa-alue. Kun romani aktivistit protestoivat tätä asuin aluetta vastaan, ilmoitti UN allekirjoittaneensa sopimuksen tuon alueen käytöstä vain tilapäiseen olemiseen joka ei kestäisi 45 päivää kauempaa, johon mennessä romanit saavat omat asuntonsa korjattua ja voisivat muuttaa takaisin koteihinsa.
Huolimatta niistä lukuisista vetoomuksista joita romaniaktivisti tekivät pohjois- Mitrovicassa sijaitsevien leirien asuinolojen korjaamiseksi UN menetteli aivan päinvastaisesti; kaikki humanitaarinen apu romaneille lopetettiin ja ilmoitettiin, että romanien oli aika alkaa tulla toimeen omillaan.
Ziitkovac;n leiristä katkaistiin vedensaanti kuukauden ajaksi, koska leiriä hallinnoivan kirkon yhteis- työntekijöiden mukaan romanit käyttivät aivan liian paljon vettä. Tämän toimenpiteen seurauksena leirin asukkaiden oli käveltävä kahdesti päivässä noutamassa käyttövetensä neljän kilometrin päästä.
Kesää 2004 mennessä teki WHO erikoistarkastuksen alueen lyijypitoisuuksista, sen jälkeen kun 4 vuotia alueella asunut tyttölapsi oli menestynyt lyijy-myrkytykseen. Tyttö ei ollut ensimmäinen joka kuoli tähän samaan tautiin, 28 nuorta aikuista ja lasta oli tähän mennessä menehtynyt samanlaisiin oireisiin. Mutta Janita tyttö oli ensimmäinen jota oli hoidettu ryijymyrkytys tapauksena ja enne tytön menehtymistä WHO,n ottamat verinäytteet leirin asukaista osoittivat, että erityisesti lapsien – jotka ovat kaikkein suojeluskyvyttömämpiä lyijymyrkytystä vastaan – veren lyijypitoisuudet olivat vaarallisen korkealla.
Lokakuussa 2004 Maailman terveysjärjestö suositteli leiriasukkaiden väliötäntä myrkkyalueelta evakuointia. Siitäkin huolimatta että alueelta oli evakuoitu UN; toimesta, tuhansittain serbi ja albanväestöä, jätettiin romani entisille saastuneille leirialueilleen. Ainoa toimi mitä romanien kohdalta seurasi oli UN;n virkailijoiden kuukautiset neuvottelut, missä asioita tarkasteltiin ja samalla pompoteltiin vastuuta kysymyksessä olevat päätöksestä. Vaikka näihin neuvotelluin osallistuneet punaisen ristin edustajat vaativat kuoleman leirien evakuoimista 24 tunnin sisällä, asialle ei silti tehty mitään. Yhtään sen suuntaista päätöstä ei saatu aikaiseksi.
Sotilaat viettävät poikkeuksellisissa olosuhteista ja juoksuhaudoissaan vain tietyn ja rajoitetun ajan elämästään, kovin paljon liioittelematta voidaan sanoa, että romanit, mustalaiset, ovat viettänee satoja vuosia poikkeuksellisissa olosuhteissa ja ovat rauhan aikoinakin pakotettu elämään sananmukaisesti ja kirjainmielisesti juoksuhaudoissa.
Sotaan osallistumista ja sotamiehenä olemista ei pidä pitää kaikkien osalta itse arvoisena sankaruutena, sillä jos väkeen otto olisi ollut aina vapaaehtoista, sotaväet olisivat kaikesta isänmaalisesta paatoksesta huolimatta jääneet kovin vajaaväkisiksi.
Sillä aikaan kun täällä yritetään pönkittään nationalista isämaalisuutta ( joka todellisuudessa ei enää voi olla muualla kuin yksityisessä maaomistuksessa) niin romanit keskellä Eurooppaa elävät niissä poikkeuksellisissa olosuhteissa, jotka vastaavat sota-ajan juoksuhautoja.
Tässä on pikkaisen kuvausta noista elinoloista: Paul Polanskyn raportista.
Kosovossa on kaksi kuoleman leireiksi kutsuttua UN ylläpitämää romanileiriä. Jos näissä leireissä asustavat lapset eivät kuole kuuteen ikävuoteen mennessä, saavat he kuitenkin iänikuisen aivovamman. Leirit sijaitsevat nimitän Euroopan suurimman lyijykaivoksen läheisyydessä ja sen 100 miljoonan tonnisen jätemaan päällä.
77 kuolemantapausta näissä leireissä on kiistatta todettu lyijymyrkytyksen aiheuttamiksi ja asiaan tutkinut puolueeton laboration Sicagossa on löytänyt näiden leirien lapsista suurimmat lyijypitoisuudet mitä koskaan on ihmisissä mitattu.
Leireissä vierailleiden saksalaisien lääkärien ja asiantuntijoiden mukaan kaikki leirin lapset sairastavat lyijy-myrkytyksestä johtuvaa aivovammaa.
Lokakuussa 1999, otti UNHCR hoitaakseen kodittomat romanit siirtämällä nämä nopeasti kyhätyin leireihin suoraan myrkyllisen jätemaan päälle, jonka se väitti olevan ainoa käytettävissä oleva maa-alue. Kun romani aktivistit protestoivat tätä asuin aluetta vastaan, ilmoitti UN allekirjoittaneensa sopimuksen tuon alueen käytöstä vain tilapäiseen olemiseen joka ei kestäisi 45 päivää kauempaa, johon mennessä romanit saavat omat asuntonsa korjattua ja voisivat muuttaa takaisin koteihinsa.
Huolimatta niistä lukuisista vetoomuksista joita romaniaktivisti tekivät pohjois- Mitrovicassa sijaitsevien leirien asuinolojen korjaamiseksi UN menetteli aivan päinvastaisesti; kaikki humanitaarinen apu romaneille lopetettiin ja ilmoitettiin, että romanien oli aika alkaa tulla toimeen omillaan.
Ziitkovac;n leiristä katkaistiin vedensaanti kuukauden ajaksi, koska leiriä hallinnoivan kirkon yhteis- työntekijöiden mukaan romanit käyttivät aivan liian paljon vettä. Tämän toimenpiteen seurauksena leirin asukkaiden oli käveltävä kahdesti päivässä noutamassa käyttövetensä neljän kilometrin päästä.
Kesää 2004 mennessä teki WHO erikoistarkastuksen alueen lyijypitoisuuksista, sen jälkeen kun 4 vuotia alueella asunut tyttölapsi oli menestynyt lyijy-myrkytykseen. Tyttö ei ollut ensimmäinen joka kuoli tähän samaan tautiin, 28 nuorta aikuista ja lasta oli tähän mennessä menehtynyt samanlaisiin oireisiin. Mutta Janita tyttö oli ensimmäinen jota oli hoidettu ryijymyrkytys tapauksena ja enne tytön menehtymistä WHO,n ottamat verinäytteet leirin asukaista osoittivat, että erityisesti lapsien – jotka ovat kaikkein suojeluskyvyttömämpiä lyijymyrkytystä vastaan – veren lyijypitoisuudet olivat vaarallisen korkealla.
Lokakuussa 2004 Maailman terveysjärjestö suositteli leiriasukkaiden väliötäntä myrkkyalueelta evakuointia. Siitäkin huolimatta että alueelta oli evakuoitu UN; toimesta, tuhansittain serbi ja albanväestöä, jätettiin romani entisille saastuneille leirialueilleen. Ainoa toimi mitä romanien kohdalta seurasi oli UN;n virkailijoiden kuukautiset neuvottelut, missä asioita tarkasteltiin ja samalla pompoteltiin vastuuta kysymyksessä olevat päätöksestä. Vaikka näihin neuvotelluin osallistuneet punaisen ristin edustajat vaativat kuoleman leirien evakuoimista 24 tunnin sisällä, asialle ei silti tehty mitään. Yhtään sen suuntaista päätöstä ei saatu aikaiseksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En ota kantaa, Lotta Svärdin arvomaailmaan tai tekemisiin. Ei tässä haeta nationalismiä mutta, kun olin pieni 1950 luvulla, meidän sotainvalidit ja staveteeranit olivat arkista päivää. Se vaan että, tällä osastolla, kun aina pilkataan romaneita, niin jopa meidän sotaveteraanit, pilkattiin. Ovat ainoat, jota kunnioitan, kun puhutaan sodista, muuten olen täysin pasifisti, joka on ollut vähän aikaa, Kosovon sodassa, Etyijn ihmisoikeustarkkailijana. Paul Polansky, kuulu minun hyviin ystäviin, joten meillä olisi paljon Kauheita/hauskoja/vakavia asiaa, kerrottavana. Olen juuri tullut Unkarista ja Romaniasta ja olen ollut tekemisissä, koko Euroopan romaneiden kanssa ja myös muun maailman. Euroopan maista Malta on ainoa paikka missä en ole ollut. Siis 30v kokemus, meidän ryhmän ongelmien parissa. Hienoa että, sinä otat nämä asiat esille, mitä tapahtuu KeskiEuroopassa, tänäpäivänä. Alkuosasta, en ehkä ymmärtänyt, pointin, oliko siinä, pieni pilkka vai ei mutta pääosa, tärkeää tekstiä.
Pienenä kurioisiteettinä, haluan mainita ruotsinkielisistä rannikkoromaneista, johon kuulun itsekin. Valitettavasti minun ikäluokka, on viimeinen sukupolvi joka on oppinut puhumaan ruotsia, jo pinenä. Nykyään se opitaan Ruotsista. Meidän Hjördis, kuului lottiin. Hän oli puettu, "tavallisiin" vaatteisiin, niinkuin moni muu, silloin ja vieläkin.
Jos olet kiinnostonut soita 041 4745 162
Niin käykää katsomassa yle arkistosta, romano midits ohjelma: raila halmetojan haastattelu, otsikolla _romanit muistelivat sodissa kaatuneita. Siinä eräs romanivanhus, haastatteluhetkellä 82vuotias pikkulotta kertoo oman tarinansa ja tiedän, että tämä vanhus on ainakin vielä elossa oleva henkilö ja taatusti kertomansa tarina on totta. niin että siinä on teille ihmetyksen aihetta
sinun Lada autolle Jukoslaviassa, miksi se keitti vedet ylös?
Tervehdys reporteri!
En tiedä tarkoitatko minun Ladani mutta jos niin, työni hoidin, minun mielestäni hyvin ja sen näkee, jos menee, vaikka Jyväskylään, tapamaan Kosovon romaneita, jotka ei eläisi jos olisivat joutuneet jämään. Tietysti, oli ihmisiä, ketkä eivät pitäneet siitä että, joku todella haluaa, ihmismäisellä tavalla auttaa romaneita. Oli kiistoja ja erimielisyyksiä mutta, pitkän taistelun jälkeen, sain edes osan asioista, ulkomaalaisille/kansanvälisille virkailijoille, selväksi, mistä on kysymys. Tapasin viimekuussa, kansainvälisiä virkailijoita/mediaa ja siellä, sain jälleen kerran, tunnustusta.
On eräs tosiasia, Lada Nivasta, jota muistan aina. Silloin kun albaanit alkoivat riehua Makedoiniassa, minun piti tavata Suomen suurlähettilästä, seuraavana päivänä Makedoiniassa. Minä poika, vuokrasin Ladan, otin kyytiin kaksi amerikkalaista reporteria ja meidän piti käydä Kosovossa ja tulla takaisin seuraavana päivänä mutta, silloin suljettiin koko Kosovon/Makedonian raja. Me koitettiin päästä, mistä vaan yli mutta, ei. Parin päivän jälkeen, naiset alkoivat tulla hysteeriseksi. Koitin junaa ja vaikka mitä. Lopulta vein heidät Kosovon Amerikan sotilaskohteseen, Bon Steel:in ja sanoin: laittakaa helikoopterilla Makedoniaan. Minun kaveri Kosovon romani Hisen ja minä, miettittiin, mennäänkö Albanian kautta, joka tarkoittaa 500 km huonoa tietä, puhumattakaan rosvoista. Mentiin ensin Prisreniin ja sieltä, ylitettiin Albaniaan. Pimeessä huomasimme että vastaavalla puolella oli kaksi ruumisautoa. Kysyimme,mistä he tulevat. He sanoivat että, maantierosvot olivat tappaneet, taas ihmisiä. Siis käännyimme takaisin. Monen mutkan jälkeen, Lada jäi Kosovoon Hisenin kanssa ja minä sain puhuttua itseni tavaralennolla, Brysseliin. Sillä matkalla, piti olla hermot kurissa ja pysyä rauhallisena. Minä annoin nimen autolle, Lada Lydmila, joka kiehui yli ja sotilaat auttoi ym Tästä jutusta voi lukea Observer Amerika lehdessä, hakusanalla Helge Valama (luultavasti) olen itse lukenut sen.
Lada Lydmilan kuniotuksen vuoksi, tämä pieni kertomus.
Siunattua päivänjatkoa kaikille
PS Sain Hisenille tulkin paikan Bon Steelista (albaniaa, serbiaa,saksaa, romanikieltä ja tietysti englantia