Tänään muistin jostain menneisyydestä renkutuksen tuulikellojen ajasta. Kuin salamana kirkkaalta taivaalta aloin ahmia tietoutta tuulivoiman ihmeellisestä maailmasta. Ja samalla etsin aineistoa Suomen tuulikartoista. Muutaman niistä löysinkin, mutta ilmeisesti tuulten mittaukset ovat vielä osaksi kesken, niin en niitä sitten sen enempiä siteeraa. Vaan, lanseeraan uutena kehitysideanideana Oulujärven alueelle sijoitettavan tuulienergiapuistohankkeen. Myönnän, että kun tuulen määrästä ei ole vielä kovin tarkkaa tutkittua tietoa olemassa niin tämä on kuin soittokunnan kanssa sotaan marssimista.
Mutta koevoimalaitoksen tälle uudelle ja perustettavalle Järvituuli Oy:lle voisi kyllä pystyttää, ennen satojen hehtaarien alalla sijoitettavaa kokonaisuutta. Voimalaitoksen automaatio, mekaniikka ja sähköromut voidaan hankkia osin, ehkä Renforsinrannan tiloissa aiemmin liiketoimintaa harjoittaneen yrityksen tarpeistosta, vesistökaapeleita lukuunottamatta.
Sisä-Suomen vesistöihin ensimmäisenä rakennettavalla tuulivoimapuistohankkeella voitaisiin ennen kaikkea simuloida niitä tilanteita, joissa saariston loma-asutuksen ja veneilijöiden energian tarvetta voidaan yrittää tyydyttää. Tällä voidaan myös luoda uusia työpaikkoja ja osaamista hajautettua energiantuotantoa kaipaavien ihmisten tarpeiden tyydyttämiseksi. Niin suunnittelun, tuotannon kuin markkinoinninkin osa-alueille, mikäli idea saa vaan tuulta siipiensä alle. Mutta tässä projektissa kiusalliseksi osoittautuu ennakkotietojen hankinta asiassa. Ei niinkään teknisen toteutuksen osalta, kuin olemassa olevien olosuhteiden tutkimuksen suhteen. Soveltuvia kohteita tällaiselle pientuulivoimalaitos toiminnalle on myös monissa eri mantereiden isoimmista järvistä.
Tuulienergian hyödyntämisen ja tuottamisen mallimaakuntana oleminen luo sitä positiivista imagoa, joka tarvitaan vetämään puoleensa niitä sijoittajia, jotka haistavat ajan olevan kypsä uudenlaiselle ajattelulle. Autoteollisuuden ja monen muun perinteisen tuotannon alan vedellessä viimeisiään henkitoreissaan. Ennen kuin niiden omistuspohja on muotoutunut taas sellaiseksi, että niiden omistajat pääomansa tuotontarpeeseen voivat julkistaa kauan odotetun uutisen: ”taantuma on ohi” ”ja tuotantoluvut ovat kääntyneet viimeisellä vuosineljänneksellä nousuun monilla eri teollisuuden aloilla. ”
Ymmärrän myös, että tuulivoimalaitosten tuotanto on tehnyt jo pitkään pesäänsä etelärannikon tyhjäksi jääneiden metsäteollisuuden tilojen pariin. Mutta samalla notkeudella kuin tämä eurooppalainen tuulivoimaloiden tuotanto ja kansainvälisten jättiyrityksien tietokoneserveri keskukset ovat sijoittuneet etelän rannikolle. On myös muidenkin lähdettävä merta edemmäs kalaan. Yhtenä kiintoisana vaihtoehtona tuotannon saamiseksi tälläkin osa-alueella tapahtuvaksi voidaan mainita ne synergia edut, joita voidaan saavuttaa, mikäli suhteet maailman suurimpaan talousamahtiin ja uusiutuvan energian tuotantannon asiantuntijaan Kiinaan voidaan saada luottamuksellisiksi. Jo nyt Aasiassa etenkin Kiinassa on ilmennyt tarvetta sille, että sen valtaville markkinoille pitäisi saada uusille innovaatioille Eurooppalaisia valmistajia. Vanhojen asioiden siirtyessä Aasiaan tehtäviksi. Ja tuulivoimassa Kiina on edelläkävijöitä maailmassa.
Loppulainauksena käytän kansakuntien uuden yhteisenmuistin, Wikipedian lausetta, jonka siivittämänä tahdon jättää tämän ajatuksen kritiikille alttiiksi.
”Myös Kainuuta, erityisesti Oulujärven ympäristöä ja Etelä-Lappia on pidetty tuulimyllyseutuina”
Mukavaa kesää kaikille!
Mutta koevoimalaitoksen tälle uudelle ja perustettavalle Järvituuli Oy:lle voisi kyllä pystyttää, ennen satojen hehtaarien alalla sijoitettavaa kokonaisuutta. Voimalaitoksen automaatio, mekaniikka ja sähköromut voidaan hankkia osin, ehkä Renforsinrannan tiloissa aiemmin liiketoimintaa harjoittaneen yrityksen tarpeistosta, vesistökaapeleita lukuunottamatta.
Sisä-Suomen vesistöihin ensimmäisenä rakennettavalla tuulivoimapuistohankkeella voitaisiin ennen kaikkea simuloida niitä tilanteita, joissa saariston loma-asutuksen ja veneilijöiden energian tarvetta voidaan yrittää tyydyttää. Tällä voidaan myös luoda uusia työpaikkoja ja osaamista hajautettua energiantuotantoa kaipaavien ihmisten tarpeiden tyydyttämiseksi. Niin suunnittelun, tuotannon kuin markkinoinninkin osa-alueille, mikäli idea saa vaan tuulta siipiensä alle. Mutta tässä projektissa kiusalliseksi osoittautuu ennakkotietojen hankinta asiassa. Ei niinkään teknisen toteutuksen osalta, kuin olemassa olevien olosuhteiden tutkimuksen suhteen. Soveltuvia kohteita tällaiselle pientuulivoimalaitos toiminnalle on myös monissa eri mantereiden isoimmista järvistä.
Tuulienergian hyödyntämisen ja tuottamisen mallimaakuntana oleminen luo sitä positiivista imagoa, joka tarvitaan vetämään puoleensa niitä sijoittajia, jotka haistavat ajan olevan kypsä uudenlaiselle ajattelulle. Autoteollisuuden ja monen muun perinteisen tuotannon alan vedellessä viimeisiään henkitoreissaan. Ennen kuin niiden omistuspohja on muotoutunut taas sellaiseksi, että niiden omistajat pääomansa tuotontarpeeseen voivat julkistaa kauan odotetun uutisen: ”taantuma on ohi” ”ja tuotantoluvut ovat kääntyneet viimeisellä vuosineljänneksellä nousuun monilla eri teollisuuden aloilla. ”
Ymmärrän myös, että tuulivoimalaitosten tuotanto on tehnyt jo pitkään pesäänsä etelärannikon tyhjäksi jääneiden metsäteollisuuden tilojen pariin. Mutta samalla notkeudella kuin tämä eurooppalainen tuulivoimaloiden tuotanto ja kansainvälisten jättiyrityksien tietokoneserveri keskukset ovat sijoittuneet etelän rannikolle. On myös muidenkin lähdettävä merta edemmäs kalaan. Yhtenä kiintoisana vaihtoehtona tuotannon saamiseksi tälläkin osa-alueella tapahtuvaksi voidaan mainita ne synergia edut, joita voidaan saavuttaa, mikäli suhteet maailman suurimpaan talousamahtiin ja uusiutuvan energian tuotantannon asiantuntijaan Kiinaan voidaan saada luottamuksellisiksi. Jo nyt Aasiassa etenkin Kiinassa on ilmennyt tarvetta sille, että sen valtaville markkinoille pitäisi saada uusille innovaatioille Eurooppalaisia valmistajia. Vanhojen asioiden siirtyessä Aasiaan tehtäviksi. Ja tuulivoimassa Kiina on edelläkävijöitä maailmassa.
Loppulainauksena käytän kansakuntien uuden yhteisenmuistin, Wikipedian lausetta, jonka siivittämänä tahdon jättää tämän ajatuksen kritiikille alttiiksi.
”Myös Kainuuta, erityisesti Oulujärven ympäristöä ja Etelä-Lappia on pidetty tuulimyllyseutuina”
Mukavaa kesää kaikille!
Vastaukset 1
Vanhimmat
...kulkeminen takaa vain sen että Kainuu ei erotu muiden joukosta tässä energiapolitiikassakaan,jos tuulivoimaa rakennetaan totutun mallin mukaan vain rannikko-ja tunturiseudulle.
Tuntureitahan kainuussa ei ole,niin silloin logisin päätelmä olisi valjastaa Kainuun meren rannat,luodot ja ulkosaaristo tuulivoimapuistoiksi.
Tuulivoima sinällään on ajatuksena hieno,ei hyvä asia.
Miksi hieno ?
Hienous löytyy sekä uusiutuvasta,saasteettomasta käyttövoimasta,että nostalgian puolelta vanhan keksinnön perusteella nykyisen insinööritaidon muokkamana tehostetusta funktionaalisesta keksinnöstä joille on rajattomat käyttö-ja hyödyntämismahdollisuudet niissä olosuhteissa joissa muut ratkaisut joudutaan hylkäämään kustannustehottomina,eli tuottamattomina.
Perusidea tuulivoimassa lienee kuitenkin ilmainen käyttövoima ja riippumattomuus jakeluverkostorakenteesta ja toisen määräysvallasta.Vastineeksi edellisille vapauksille tuulivoiman käyttäjä on valmis jättäytymään luonnonvoimien armoille.Ei tuulta -ei sähköä tai liikaa tuulta -ei sähköä.
Tälläinen valinta on askel taaksepäin,mutta se voi olla juuri tarvittava askel parempaan suuntaan.
Kainuuunmeressä piilee myös tutkimaton energiansaantimahdollisuus,joka vastaavankokoisista muista meristä puuttuu.
Merissä tyypillistä on myös veden virtaaminen joka on yhteydessä vuoroveteen ja vuorokausi-sekä vuodenaikakiertoon.Kainuunmeressä näin ei kuitenkaan ole,vaan Kainuunmeren erikoisuus muihin meriin löytyy sen merivirroista,jotka ovat riippumattomia kuun vetovoimasta ja vuorokaudenajoista .Vuosiajankohdan vaihtelut vaikuttavat Kainuunmeren merivirtoihin,mutta vain hyvin vähän.
Mihin tällä pyrin ?
Pyrin kiinnittämään huomion virtaavan veden suomiin mahdollisuuksiin tutkia energiatuotantoa.Putouskorkeus puuttuu,mutta silti veden jatkuva liike antaa riittävän vakaan pohjan rakentaa ilmaisenergialle pohjautuva energiantuotantolaitos joka käyttää kainuulaisen insinöörin visioimaa uusiutuvien energialähteiden hyödyntämismallia,jossa näkyvä osa luontoa ei muutu,vaan laitteisto on piilossa pinnan alla.
Lukija voi päätellä onko idea riitävän kainuulainen,jolla varmistettaisiin nousu maailmankartalle,vai riittääkö idean esittäjän sijoittaminen sellaiseen paikkaan,ettei hän ole enempää vaaraksi itselleen saaati Kainuun imagolle.