Korpikainuun marssi

televisiota, joten katsoin you tubelta kyseisen mainoksen ja jos se on samanmoinen televisiossa, niin en kyllä koe sitä millään tavalla kainuuta tai kainuulaisia loukkaavana, vaikka en kuitenkaan tule äänestämämään ainakaan keskustan ehdokasta...

Keskustapuolue hätäpäissään manaa esiin vainajat kumpujen yöstä ja hoitaa kehitysalueiden asiat päin persettä.

Härskiä on ottaa mainontaan mukaan Kekkonen ja Kianto ja Nälkämaan laulu, jota myös Kainuun marssiksi kutsutaan. Se on eniten laulettuja maakuntalauluja, jonka tilasi vuonna 1911 Ilmari Kiannolta Kajaanin maanviljelysseura seuran omaksi lauluksi, ja sen sävellystyö tilattiin Oskar Merikannolta.
Seuran sihteeri katsoi, että sanoja oli liikaa ja sovitteli säveltäjän kanssa
säkeet nykyiseen järjestykseen.


Kuulkaa korpeimme kuiskintaa,
jylhien järvien loiskintaa!
Meidänpä mainetta mainivat nuot
koskien ärjyt ja surkeat suot!
Meidänpä vapautta vaarat on nää!
Meidän on laulua lahtien päät!
Meille myös kevätkin keijunsa toi,
rastas ja metso täälläkin soi.


Taival lie hankala - olkoon vaan!
Luonto lie kitsas - siis kilpaillaan!
Kolkasssa synkeän syntymämaan
pirttimme piilköhöt paikoillaan!
Vainojen virmat, oi vaietkaa!
Rapparit, ryöstäjät, kaijotkaa!
Miekkaa ei tarvis - tarmoa vaan
puolesta hengen, heimon ja maan.


Nosta jo rintaasi maausko uus,
taannuta taika ja vanhoillisuus!
Maamies, muista, miss' onnesi on,
riihesi rikkaus riippumaton!
Kainuhun kansa, ah arpasi lyö!
Missä on ryhtisi, kunniatyö?
Meidän on uudesta luotava maa,
raukat vaan menköhöt merten taa!


Ilmari Kianto 1911, sävel Oskar Merikanto



Alkuperäiset sanat (vuodelta 1911):

Ankara, ankara täällä on työ
pitkä on talvi ja valju on yö -
Miehiset miehet ja naiset, hei:
meillä ei vaikerrus kuulu, ei!

Taival lie hankala - olkoon vaan!
Luonto lie kitsas - siis kilpaillaan!
Kolkassa synkeän syntymämaan
pirttimme piilköhöt paikoillaan.

Wainojen virmat - oi vaietkaat!
Rapparit, ryöstäjät - kaijotkaat!
Miekkaa ei tarvis, tarmoa vaan
puolesta hengen ja heimon ja maan!

Hammasta purren ja parkumus pois!
Wierasko voimamme korvata vois?
Tänne ne sortuis' tuskahan työn,
tuiskujen helmaan ja yrmyihin yön.

Kuulkaa korpeimme kuiskintaa,
jylhien järvien loiskintaa!
Meidänpä mainetta mainivat nuot
koskien ärjyt ja surkeat suot!

Meidänpä vapautta vaarat on nää!
Meidän on laulua lahtien pää!
Meille myös kevätkin keijunsa toi:
rastas ja metso täälläkin soi.

Meidänpä karhuja kaikuvi maa,
suksemme suihkivat tanhutten taa,
Meidän on kaikki, jos meidän on työ:
Nälkälän rahvas, äl' aarteitas' myö!

Kosta sun kolhusi, koeteltu mies!
Irroita itse sun kohtalos' ies!
Näytä nyrkkiä maailmalle,
keksi keinosi orjuudelle (alk.orjuuttajalle)!

Nosta rintaasi uskonto uus'!
Taannuta taika ja vanhoillisuus!
Maamies: muista miss' onnesi on,
riihesi rikkaus riippumaton!

Kainuhun kansa, ah arpasi lyö!
Missä on ryhtisi, kunniatyö?
Meidän on uudesta luotava maa!
Raukat vain menköhöt merten taa!