Löysin tällaisen tekstin aiheeseen liittyen. Toista puolikasta sitä vaan haetaan.
Muinoin ajateltiin, että ensimmäisellä ihmisellä oli kahdet kasvot. Hän oli sekä mies että nainen. Kreikkalaiset taas pitivät ihmisen sielua pyöreänä, sellaisena, jossa on kaksi puolta, mies ja nainen. Siksi sielu on aina toista puolikastaan vailla, ja paria etsiessään etsii itse asiassa omaa kadoksiin joutunutta puoltaan.
Ihmisellä ei ole vain ikävä toista ihmistä, vaan myös puuttuvaa osaa itsestään. Siksi vakka valitsee kannen. Pitkä parisuhde on hyvä elämän ja rakastamisen koulu, koska siinä ehtii turvallisesti tutustua toisen lisäksi myös itseensä.
Mutta miten juuri meistä tuli pari? Tarvitsinko ujouttasi oman välittömyyteni vastapainoksi? Tarvitsitko sinä minun puheliaisuuttani omaan hiljaisuuteesi?
Monien valintojen maailmassa vaihtoehtoja on suorastaan liikaa. On niitä, joiden kanssa tuntee yhteyttä samanlaisuuden takia, ja niitä, jotka kiehtovat erilaisuudellaan. Parhaassa yhdistelmässä on näitä molempia.
Kumppaniin kohdistuvat odotukset ovat suuret. Samassa paketissa pitäisi saada uskollinen puoliso ja riehakas rakastaja, urallaan etenijä ja koti-ihminen, edustuspuoliso ja lastenkasvattaja. Kun vielä erehtyy uskomaan täydellisen onnen harhaan, moni suhde kariutuu jo kohta alettuaan.
Viisaat sanovat, ettei rakastuminen ole niin sokeaa kuin miltä näyttää. Vaikka jossakin vaiheessa alkaisi tuntua siltä, että on valinnut väärän ihmisen, eteen tulevat ongelmat ovat mahdollisuuksia käsitellä asioita, jotka itsessä tai omassa elämässä odottavat selvittämistään. Etäisen isän jättämää ikävää opetellaan sietämään etäisen miehen kanssa, ja hallitsevan äidin ikeen alta pyristellään hallitsevan naisen kumppanina.
Vaikka rakastuminen ei ole koskaan virhe, ihastumisesta on vielä matkaa yhteiseen elämään. Tunteiden lisäksi kumppaninvalinnassa kannattaa käyttää myös järkeä ja tahtoa.
Jos kerran pariskunnat täydentävät toisiaan, miksi täydennysosaa on joskus niin vaikea sietää?
Muinoin ajateltiin, että ensimmäisellä ihmisellä oli kahdet kasvot. Hän oli sekä mies että nainen. Kreikkalaiset taas pitivät ihmisen sielua pyöreänä, sellaisena, jossa on kaksi puolta, mies ja nainen. Siksi sielu on aina toista puolikastaan vailla, ja paria etsiessään etsii itse asiassa omaa kadoksiin joutunutta puoltaan.
Ihmisellä ei ole vain ikävä toista ihmistä, vaan myös puuttuvaa osaa itsestään. Siksi vakka valitsee kannen. Pitkä parisuhde on hyvä elämän ja rakastamisen koulu, koska siinä ehtii turvallisesti tutustua toisen lisäksi myös itseensä.
Mutta miten juuri meistä tuli pari? Tarvitsinko ujouttasi oman välittömyyteni vastapainoksi? Tarvitsitko sinä minun puheliaisuuttani omaan hiljaisuuteesi?
Monien valintojen maailmassa vaihtoehtoja on suorastaan liikaa. On niitä, joiden kanssa tuntee yhteyttä samanlaisuuden takia, ja niitä, jotka kiehtovat erilaisuudellaan. Parhaassa yhdistelmässä on näitä molempia.
Kumppaniin kohdistuvat odotukset ovat suuret. Samassa paketissa pitäisi saada uskollinen puoliso ja riehakas rakastaja, urallaan etenijä ja koti-ihminen, edustuspuoliso ja lastenkasvattaja. Kun vielä erehtyy uskomaan täydellisen onnen harhaan, moni suhde kariutuu jo kohta alettuaan.
Viisaat sanovat, ettei rakastuminen ole niin sokeaa kuin miltä näyttää. Vaikka jossakin vaiheessa alkaisi tuntua siltä, että on valinnut väärän ihmisen, eteen tulevat ongelmat ovat mahdollisuuksia käsitellä asioita, jotka itsessä tai omassa elämässä odottavat selvittämistään. Etäisen isän jättämää ikävää opetellaan sietämään etäisen miehen kanssa, ja hallitsevan äidin ikeen alta pyristellään hallitsevan naisen kumppanina.
Vaikka rakastuminen ei ole koskaan virhe, ihastumisesta on vielä matkaa yhteiseen elämään. Tunteiden lisäksi kumppaninvalinnassa kannattaa käyttää myös järkeä ja tahtoa.
Jos kerran pariskunnat täydentävät toisiaan, miksi täydennysosaa on joskus niin vaikea sietää?
Vastaukset 1
Vanhimmat
se että me vietämme vuosia äärien kumppaneiden kanssa parannellen omia haavojamme?