.. Aioneita sitten niitä ruukkuja teit.
Joskus kauan sitten asuimme yhdessä, veden äärellä.
Oli pikkuruinen maatilkku, josta saatiin vihanneksia, vedestä kalaa. Elämä oli niukkaa, mutta onnellista. Vahva tunneside ylsi omalta osaltani siksi tänne asti.Tavallaan sen jälkeen tuleva todellisuus vei minut silloin tolaltaan.Tuntui, että kaikki mahdollisuudet olivat jälleen tavatessamme jo valmiiksi amputoitu.Uin sameassa vedessä ja lensin päin lasiseinää yhä uudelleen.Kului neljä vuodenaikaa.
Mietin kyllä sitäkin, olenko tehnyt joskus aikoinaan sellaista, etten tällä kertaa 'ansainnut' yhdessäoloa kanssasi.
Muistini ei halua yltää siihen asiaan, mikä vaivaa.
Niin kuitenkin oli, että sitten viimein kohdatessamme sinulla oli jo rakastettu.
Aikaa on kulunut, mutta tunteeni ei ole kulunut tai muuttunut. Se on ollut aina.
En välitä, vaikka sinä mies olisit tänään köyhä,viiden lapsen yksinhuoltaja.En välitä, vaikka hiuksesi olisivat harventuneet
.Silmäsi kuitenkin muistan,.Ne olen muistanut aina.
Epätoivoinen ole en. Sisinpäni vaan ei ole tyytynyt niihin ihmisiin, jotka olisivat halunneet minut elämäänsä. Olen joutunut siksi jättämään seurustellessani"syyttä" ihmisiä.
Ollakseni itselleni rehellinen ja tietysti myös sille toiselle.
Kuvasi on ollut kuitenkin aina mieleni pohjalla. Vaikka se saattaakin tuntua sinusta käsittämättömälle.
Pakkomielteinen ihminen kuitenkaan en ole ja muutkin riippuvaisuuteni perin vähäiset.
Itse koen kuitenkin yhteiselon voimaksi.Molempien osapuolten vain on annettava toiselle ajoittaista tilaa yksinoloon.Merkeillä on siinä merkitystä.
Se, mitä elämääsi kuuluu mahdollisen parisuhteen osalta on minulle arvoitus.Tuntuisi jotenkin tunkeilevalta kysyä sitä.
Jos kysyisin, vastaisitko? Toivon, ettet ole minulle vihainen tästä kaipauksestani..
Voihan olla, että paluu kaivattusi luo on ollut mahdollista ja olet onnellinen ja tasapainossa.Siitä tietysti olisin haikean iloinen minäkin.
Tämä nyt sitten on miehelle,joka koki tuon otsikon heti omakseen.Ja vielä lisävarmistukseksi nippelitietoa:
Sinulla on etunimessäsi ja sukunimessäsi kaksi vokaalia ja kolme konsonanttia.Etunimessä 5 kirjainta.Ne silmäsi ovat vihreät metsän lailla. Hiuksesi ruskeat kuin puun kuori.
Tässä kaikki tunnistukseen tarvittava tieto. Olennaisin tunniste on tunne siitä, että tunnet minut pitkältä matkalta.
Jossain suurimmissa kaupungeissa-vaikkapa Helsingissä-olisi vaikea kuvitella sinun asuvan. Niinpä olet valinnut toisin..
Toivoisin sinulta vastausta, vaikken tuota asuinpaikkaa enempää tahdo nyt valottaakkaan.Otsikko kuitenkin kertoo yhdestä minuutesi osasesta.
Joskus kauan sitten asuimme yhdessä, veden äärellä.
Oli pikkuruinen maatilkku, josta saatiin vihanneksia, vedestä kalaa. Elämä oli niukkaa, mutta onnellista. Vahva tunneside ylsi omalta osaltani siksi tänne asti.Tavallaan sen jälkeen tuleva todellisuus vei minut silloin tolaltaan.Tuntui, että kaikki mahdollisuudet olivat jälleen tavatessamme jo valmiiksi amputoitu.Uin sameassa vedessä ja lensin päin lasiseinää yhä uudelleen.Kului neljä vuodenaikaa.
Mietin kyllä sitäkin, olenko tehnyt joskus aikoinaan sellaista, etten tällä kertaa 'ansainnut' yhdessäoloa kanssasi.
Muistini ei halua yltää siihen asiaan, mikä vaivaa.
Niin kuitenkin oli, että sitten viimein kohdatessamme sinulla oli jo rakastettu.
Aikaa on kulunut, mutta tunteeni ei ole kulunut tai muuttunut. Se on ollut aina.
En välitä, vaikka sinä mies olisit tänään köyhä,viiden lapsen yksinhuoltaja.En välitä, vaikka hiuksesi olisivat harventuneet
.Silmäsi kuitenkin muistan,.Ne olen muistanut aina.
Epätoivoinen ole en. Sisinpäni vaan ei ole tyytynyt niihin ihmisiin, jotka olisivat halunneet minut elämäänsä. Olen joutunut siksi jättämään seurustellessani"syyttä" ihmisiä.
Ollakseni itselleni rehellinen ja tietysti myös sille toiselle.
Kuvasi on ollut kuitenkin aina mieleni pohjalla. Vaikka se saattaakin tuntua sinusta käsittämättömälle.
Pakkomielteinen ihminen kuitenkaan en ole ja muutkin riippuvaisuuteni perin vähäiset.
Itse koen kuitenkin yhteiselon voimaksi.Molempien osapuolten vain on annettava toiselle ajoittaista tilaa yksinoloon.Merkeillä on siinä merkitystä.
Se, mitä elämääsi kuuluu mahdollisen parisuhteen osalta on minulle arvoitus.Tuntuisi jotenkin tunkeilevalta kysyä sitä.
Jos kysyisin, vastaisitko? Toivon, ettet ole minulle vihainen tästä kaipauksestani..
Voihan olla, että paluu kaivattusi luo on ollut mahdollista ja olet onnellinen ja tasapainossa.Siitä tietysti olisin haikean iloinen minäkin.
Tämä nyt sitten on miehelle,joka koki tuon otsikon heti omakseen.Ja vielä lisävarmistukseksi nippelitietoa:
Sinulla on etunimessäsi ja sukunimessäsi kaksi vokaalia ja kolme konsonanttia.Etunimessä 5 kirjainta.Ne silmäsi ovat vihreät metsän lailla. Hiuksesi ruskeat kuin puun kuori.
Tässä kaikki tunnistukseen tarvittava tieto. Olennaisin tunniste on tunne siitä, että tunnet minut pitkältä matkalta.
Jossain suurimmissa kaupungeissa-vaikkapa Helsingissä-olisi vaikea kuvitella sinun asuvan. Niinpä olet valinnut toisin..
Toivoisin sinulta vastausta, vaikken tuota asuinpaikkaa enempää tahdo nyt valottaakkaan.Otsikko kuitenkin kertoo yhdestä minuutesi osasesta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kuuluu sinulle ja parisuhdetilanne on sen mukainen.:) I love you.
parisielujen vaelluksesta läpi ikuisuuksien etsien ja hakien toisiaan ja kohdatakseen nykyajassa. Ottakaa toisenne, te kuulutte yhteen.