Elämässä ei näy tällä hetkellä mitään valosta. Enkä tiedä miten tässä pitäis jatkaa..
Masentaa niin että hyvä ku sängystä pääsee ylös, sekin pakon edessä. Kukaan ei kuitenkaan ota mua tosissaan. Sanotaan vaan että kyllä se siitä. Syömishäiriö tän kaiken paskan keskellä ei todellakaan helpota mun oloa ja koulukiusaamisen arvet vaan seuraa, vaikka niistäkin on jo aikaa. ja viimesin tikki oli keskenmeno.
Mulla ei oo ollu ikinä ketään kelle puhuis. Juurikin sen takia että kukaan ei kuuntele.. Kertonu vanhemmille syömisongelmista ja ne on nähny mun viiltelyn jäljet ja alkoholi ja huumeongelman. Mutta ei, ei auta. Kuulemma vaan pelleilen ja pilaan elämääni. Että musta ei oo mihinkään. Jos kavereille puhun, ne sanoo että angstaan, et oikeesti kaikki on hyvin. Eli oon siis aivan yksin. Nyt pitäs keskittyä tulevaisuuteen. Haluisin opiskeleen, mutta en usko että jaksan, tai usko että edes pääsen. Töitä yrittäny hakee, mutta mihinkään ei huolita. Usko loppunu kaikkeen. Nyt vielä on kasapäin laskuja mitä en saa millään maksettua. Karhukirjeitä tulee suunnasta jos toisesta. Eli kohta oon kaiken hyvän lisäks viä luottotiedoton. Tulevaisuudessa ei vaan kertakaikkiaan näy mitään hyvää. En tie kauan mä jaksan tätä. Kaverit elää onnellista elämää, mulla ei oo mitään.
Päivät menee itkiessä, vihaan itteeni ja elämääni. Mitä täällä on mulle enää. Oon yksin, rahaton, rakkaudeton, elämä vailla mitään. En mä ajatellu et tässä näin kävis. Kuvittelin et elämä tois mulle jotain hyvää, edes vähän, MUTTA EI. Kaikki mitä teen tai yritän menee vituiks. Nytkin oon menossa nukkuun, itkien ja surren..en vaan jaksa..
Masentaa niin että hyvä ku sängystä pääsee ylös, sekin pakon edessä. Kukaan ei kuitenkaan ota mua tosissaan. Sanotaan vaan että kyllä se siitä. Syömishäiriö tän kaiken paskan keskellä ei todellakaan helpota mun oloa ja koulukiusaamisen arvet vaan seuraa, vaikka niistäkin on jo aikaa. ja viimesin tikki oli keskenmeno.
Mulla ei oo ollu ikinä ketään kelle puhuis. Juurikin sen takia että kukaan ei kuuntele.. Kertonu vanhemmille syömisongelmista ja ne on nähny mun viiltelyn jäljet ja alkoholi ja huumeongelman. Mutta ei, ei auta. Kuulemma vaan pelleilen ja pilaan elämääni. Että musta ei oo mihinkään. Jos kavereille puhun, ne sanoo että angstaan, et oikeesti kaikki on hyvin. Eli oon siis aivan yksin. Nyt pitäs keskittyä tulevaisuuteen. Haluisin opiskeleen, mutta en usko että jaksan, tai usko että edes pääsen. Töitä yrittäny hakee, mutta mihinkään ei huolita. Usko loppunu kaikkeen. Nyt vielä on kasapäin laskuja mitä en saa millään maksettua. Karhukirjeitä tulee suunnasta jos toisesta. Eli kohta oon kaiken hyvän lisäks viä luottotiedoton. Tulevaisuudessa ei vaan kertakaikkiaan näy mitään hyvää. En tie kauan mä jaksan tätä. Kaverit elää onnellista elämää, mulla ei oo mitään.
Päivät menee itkiessä, vihaan itteeni ja elämääni. Mitä täällä on mulle enää. Oon yksin, rahaton, rakkaudeton, elämä vailla mitään. En mä ajatellu et tässä näin kävis. Kuvittelin et elämä tois mulle jotain hyvää, edes vähän, MUTTA EI. Kaikki mitä teen tai yritän menee vituiks. Nytkin oon menossa nukkuun, itkien ja surren..en vaan jaksa..
Vastaukset 4
Vanhimmat
puhut kuin minä. mulla ei ole tänään sanoja, mut mä tiedän, olen samassa kuin sinä. olet kyllä pohjemmalla kuin minä. nouse. yritän itse nousta.
sairastan kaksisuuntaista, siksi tiedän, että elämä voittaa. Voi ettei sulla ole ketään, ei ole minullakaan, siksi hengailen täällä netissä kun menee huonosti. uskotko, että ku menet baariin puhumaan niitä näitä, sekin auttaa. siellä on kuule sellaista angstia ^^. mä oon käyttäny paljon tota baariterapiaa vaik viina on pahasta. masennus iskee lujaa krapulassa. se lopetus pitää olla kans hallittu. mä sanoisin et baariterapia ois varmaan sulle ok, ku sulla on jo viinan kätytöö. se on niin ku normaali olo jo. Mua on auttanut kuitenkin. Elämä on saanut ihan uuden mittasuhteet, kun baareissa todella tapaa elämänkohtaloita....
Voimia sullle.
Rönsyilevä kirjoitukseni johtuu siit että itse nyt olen k.ännissä, baariterapian jälkeen.
Hei mutta eikö kannattaisi mennä heti huomenna lähimpään terveyskeskukseen tai johonkin lääkäriasemalle ja sanoa siellä että ei oikeasti jaksa enää , ja pysyä siellä niin kauan kun joku on kuunnellut sun murheet ja antanut asiallisia neuvoja kuinka edetä sun jutussa .
En yhtään väheksy baariterapiaa mutta siinä on vaan koukkuun jäämisvaara ja se on yksi ongelma lisää ... ja sanot kavereillesi että mun on oikeasti paha olla ja tarvitsisin kuuntelijan, pystytkö sä kuuntelee , ellei niin kysy toiselta ystävältäsi, paitsi nekin kannattaa valita keneltä kysyy ..
Ammattiauttaja on siitä hyvä että se tietää miten edetä sun jutussa .
Enpäs tiedä mutta toivon että elämä näyttää Sinulle auringon ja pian , voimaa :)
Oletko käynyt hakemassa ammattiapua? Terapeutilla tai kysymässä masennuslääkkeitä? On positiivista että olet jaksanut edes yrittää hakea töitä. TIedän mitä se on kun ei jaksa yrittää yhtään mitään, kun voimia ei riittäisi edes päivästä selviämiseen.
On tosi kurjaa ettei sua oteta tosissaan. Koita jaksaa uskoa että sulla on oikeus tuntea noin ja sulla on ihan oikeasti ongelmia, ei ole kyse siitä että valittaisit muka turhasta tai olisit kiittämätön tms paskaa. Ammattiauttajat yleensä ottavat kaiken mitä sanot vakavasti eivätkä yritä vähätellä, eli suosittelen kokeilemaan.
Älä myöskään yritä vaatia itteltäs juuri nyt enempää kuin voit. Jos sä hädin tuskin jaksat nousta sängystä etkä illalla saa unta, niin älä syyttele itteäs siitä ettet löydä töitä tai jaksa hakea opiskelemaan. Sun täytyy saada ittes eka vähän parempaan kuntoon, se on tärkeintä että saat edes jonkinlaisen rauhan sisälles.
Tiedän et on tosi kurjaa kun muut ei ymmärrä miten vaikeita asiat on. Kai se on niin että vaan itse tiedät just niin tarkkaan miten vaikeeta on. Aattele niin, että muille on vaikea hyväksyä että jollain on tosi paha olla koska ne tuntee ittensä avuttomaks sen edessä. Ammattiapu voi tässä siks auttaa koska ne terapeutit ei oo henkkoht sussa kiinni ja voi antaa objektiivista perspektiiviä.
Kuulostaa varmaan tosi tyhjältä mutta se on valitettavan totta että itte on paras auttamaan itteesä. KYllä mä uskon että sä haluat auttaa itteäs, et vaan nyt juuri jaksa etkä oikeen tiiä miten.
Jos oireisiinne liittyy syvää väsymystä, joka ei mene nukkumalla ohi, tutustuisin myös seuraaviin sivuihin.
Rakkain terveisin Eklund, Tsemppiä sinne!
www.homeasunto.suntuubi.com