miksi minulle pitäisi riittää se, ettei kanssasi tule mistään mitään. Miksi minun pitäisi luottaa tyhjiin odotuksiin, olemattomiin mukalupauksiin, väsyttävään odottamiseen, ainaiseen epäluottamukseesi, ikuiseen jahkaamiseesi, mistä ei jää mitään jäljelle.. Miksi minun pitää olla se, jota ei kukaan saisi rakastaa ja joka ei voisi kenellekään tunteitaan suoda nyt? Miksi minä olen ansainnut sen, etten olisi ansainnut mitään, enkä saisi haluta muuta kuin tyhjää odottamista, sitäkö minä elämältä haluan?
Minäkö olen sen arvoinen, etten ole oikeasti todellakaan minkään arvoinen? Luottaisin sokeasti ja uskoisin mahdotonta mahdolliseksi ja antaisin elämäni valua tyhjiin unelmiin, lopulta huomaisin, etten saanut mitään, en antanut koskaan mitään. Se on arvotonta.
Sitäkö minä muka haluan, miksi minun pitäisi jaksaa sitä, että sinä et osaa päättää, mukahaikailet, mutta se jääkin siihen.
Olenko minä sinulle joku typerä tekosyy, jonka vuoksi voit ajatella muuttavasi elämäsi silloin kun se ei sua huvita, mutta en myöskään mitään muuta merkitse..
Sitäkö minä olen aina haaveillut, sekö on sitä, mitä ihminen saa haluta ja siihen pitäisi tyytyä? Enkö minä aidosti arvosta itseäni muka sen enempää. Sekö on elämää, mitä minä itselleni haluan? Siihenkö minun pitää tyytyä? Aliarvostaa itseäni näin tällä tavalla ikuisesti..
Tiedän vastauksen itsekin. Se on ei. Ei se riitä, en minä jaksa, vaikkei olisi mitään mahdollisuutta odottaa tai saada elämältä enempää, haluan silti kaiken ja ylikin. Ei minun tarvitse sortaa elämääni siten, että roikkuisin jossakin ei missään, mistä ei ole eikä tule minulle mitään. Tyhjät asiat ovat tyhjiä. Ei unelmilla tai mielikuvituksella ole arkielämän kanssa mitään tekemistä. Yhtä hyvin voisin vajota kirjojen ja elokuvien fantasiamaailmaan ja pettää itseäni loputtomasti.
En tahdo sitä. Rakastan, rakastan vähintään itseäni edes hieman enemmän.
Minäkö olen sen arvoinen, etten ole oikeasti todellakaan minkään arvoinen? Luottaisin sokeasti ja uskoisin mahdotonta mahdolliseksi ja antaisin elämäni valua tyhjiin unelmiin, lopulta huomaisin, etten saanut mitään, en antanut koskaan mitään. Se on arvotonta.
Sitäkö minä muka haluan, miksi minun pitäisi jaksaa sitä, että sinä et osaa päättää, mukahaikailet, mutta se jääkin siihen.
Olenko minä sinulle joku typerä tekosyy, jonka vuoksi voit ajatella muuttavasi elämäsi silloin kun se ei sua huvita, mutta en myöskään mitään muuta merkitse..
Sitäkö minä olen aina haaveillut, sekö on sitä, mitä ihminen saa haluta ja siihen pitäisi tyytyä? Enkö minä aidosti arvosta itseäni muka sen enempää. Sekö on elämää, mitä minä itselleni haluan? Siihenkö minun pitää tyytyä? Aliarvostaa itseäni näin tällä tavalla ikuisesti..
Tiedän vastauksen itsekin. Se on ei. Ei se riitä, en minä jaksa, vaikkei olisi mitään mahdollisuutta odottaa tai saada elämältä enempää, haluan silti kaiken ja ylikin. Ei minun tarvitse sortaa elämääni siten, että roikkuisin jossakin ei missään, mistä ei ole eikä tule minulle mitään. Tyhjät asiat ovat tyhjiä. Ei unelmilla tai mielikuvituksella ole arkielämän kanssa mitään tekemistä. Yhtä hyvin voisin vajota kirjojen ja elokuvien fantasiamaailmaan ja pettää itseäni loputtomasti.
En tahdo sitä. Rakastan, rakastan vähintään itseäni edes hieman enemmän.
Vastaukset 9
Vanhimmat
mahdottomaan ja ihmeisiin. Vain se ja ainoastaan se vie minut sinne minne haluankin mennä, perille elämääni.
Unelmat eivät ikinä ole tyhjiä tai tyhmiä, ne ovat kauniita, herkkiä ja aitoja kuvauksia ihmisen mielen todellisuudesta ja tunteiden suuruudesta. Ei sinun tarvitse odottaa, eläthän kokoajan elämääsi, elä sitä täysillä.
joo just. ne vaaleenpunaset unelmat ja lasit saa heittää jorpakkoon. Tunteiden suuruus, no on tosi suuria tunteita, jos ne jää vain tollaseen teinimäiseen etähaikailuun, että revi siitä. Siinä on se romantiikan ja rakkauden ylevyys ja täyttymys sun mieliestä vissiin, mut tosielämässä sä et koskaan näe etkä koe tasan mitään. Ehkä se sulle riittää, mulle ei. Siinä mielessä unelmointi on tyhmää, et se helposti voi estää sen, että näkee todella kuka välittää ja kuka ei. Eli aukaisee ne silmänsä ja alkaa elää sitä elämää ihan oikeasti.
Mä en usko ihmeisiin, uskon tekoihin ja siihen mitä näen. Usein se pieninkin teko tai asia olis ihme, jos se tapahtuis, monesti ei. mun elämää kyllä paremminkin auttaa se, että realistisesti näen asiat, mitkä on todella totta ja mistä voi todella tehdä totta, kuin ne, mitkä ei ole totta ja mistä ei tule totta.
Itseään saisi pettää aina, jos antaisi, mutta ei sekään lopulta kannata.
vastassasi on yhtä kriittinen ja mustavalkoinen ihminen kuin sinä? Empii, empii, tekee, hiipii vähän eteenpäin ja ei teekään sittenkään mitään. Oletko miettinyt että ehkä toisellakin on jotain sanomattomia odotuksia tai ehkä epäonnistuneita kokemuksia aiemmin?Eikö ne vaikuta mitenkään tilanteessa?
Tyhjät asiat ovat tyhjiä tasan niin kauan kuin kumpikaan ei tee mitään!
silloin odottaa kumpikin ,ei vaan toinen,
jos välittää, silloin toimii. jos ei välitä, ei tee mitään. Ei odottamisella ole mitään arvoa.
sitten itse teet ,muuta kuin odotat ,että toinen tekisi sun unelmista totta vain,ilman että sun tarvis tehdä yhtään mitään.
Henk.koht ajattelen näin että sitä saa mitä antaa ja antaa mitä saa. Kaikille ei tarvi antaa eikä myöskään tarvi saada.
en odota. en tahdo. Miksi uhraisin elämäni tyhjiin odotuksiin, turhiin unelmiin.
Ei ole kyse siitä, ettenkö itse voisi mitään tehdä. Olen tehnytkin, ja sen vuoksi olenkin sitä varmempi, ettei tämän näin pidä olla. Ei yksipuolisuudessa ole mitään säilyttämisen arvoista. Kai se on sitä, että tajuaa, että itseäänkin saa hiukan arvostaa. Ei tarvitse alkaa kynnysmatoksi anelemaan turhuuksia, miten helposti se kävisikään, mutta kun kokeilee ja jää tyhjin käsin, ei siinä ole mitään hohdokasta. Turhauttava toisen välinpitämättömyys ei ole asia, mitä kukaan tarvitsee. Jos joku hiukankaan välittäis mun tunteista aidosti, ei tämä olis tällasta, mitä se on ollut. Ja jos mä ymmärtäisin itse olla sortamatta itseäni ja osaisin tunnistaa ne oikeat välittämisen tavat ja ne oikeat ihmiset, jotka musta aidosti välittää. Sitä toivon.
tänne sun tunteita ja toiveita jostain unelmasta ,joka ei sit kai toteutunut ,sä et jaksa odottaa ,,etkä haluaa uskoa enään ainakaan siihen ihmiseen ,
johon olet pettynyt koska hän ei ole pystynyt tai voinut aidosti kertoa mitä hän tuntee ,olet epävarma rakastaako hän sua vain ei.
Olet omasta puolestasi tehnyt kaikkesti ja nyt haluaat luovuttaa ,koska ei ole mitään järkeä haaveilla jostain ,mitä ei ole olemassakaan.!!
Jos hän on sua kohtaan ollut välinpitämätön ,kertoo se siitä ,ettei toinen pysty vastaamaan sun tunteisiin ,
tavalla jota toivoisit ja ehkä hän voisi olla sun ystävä vaan (oletus)mutta et voi hyväksyä häntä ystäväkseen ,koska tunteet estää senkin.
Mitä olisit valmis tekemään unelmasi eteen viellä ,onko jäljellä mitään keinoa ?
Mitä toivoisit toisen tekevän.
Luulen että et ole valmis ottamaan vastaan rakkautta oikeesti ,jos se vaikka toteutusi JUURI NYT ,kirjoitat niin "ympäripyöreästi" ,olet pahoillaan ja pettynyt ,syyllistät häntä jolle viestisi osoitit .
En saa oiken selvää ,mitä haluaat viestilläsi kertoa .
Mitä sun sydän sanoo onko se valmis unohtamaan ja kääntämään uuden puhtaan sivun elämässäsi.
Riittääkö sinulle itselle se tieto, että ei siitä koskaan mitään voinut tullakkaan ,oletko varma toisen tunteista ,oletko koskaan kysynyt suoraan sitä häneltä.
Epäilen että haluaat tehdä niinkuin parhaaksi tunnet ,ja itse rakkaus on sinulle sivu seikka.