Ihan vaan haluaisin sanoa kaikille naisille ja äideille sekä tuleville äideille (sillä tämä on naisten harrastus) että lopettakaa se lasten jatkuva tupustus muille!!!
On se kumma kun ei mene jakeluun kun sanoo, että minä en halua lapsia nyt enkä ikinä! "No kyllä se mieli muuttuu ja kyllä sinä vielä lapsia hankit". Voi vittu mitä polkemista ja paskanjauhantaa. Jos aikuinen (reilusti enemmän kuin 18) sanoo, että ei halua lapsia niin kyllä voisi edes yrittää painaa sen siihen pieneen päähänsä että näin myös on!
Ja toinen samaan asiaan liittyen: Ei tarvitse työntää niitä omia kakaroitaan väkisin syliin ja olettaa, että joku haluaa niin maan perusteellisesti niitä pidellä. En todellakaan halua katsoa, pidellä tai vahtia! Ei voisi vähempää kiinnostaa jotkut lapset, joten koettakaa nyt hyvät mammat jo tajuta, että meita kaikkia ei kiinnosta tappaa elämäänsä, keskustella kaiken aikaa lapsista, raskauksista tai synnytyksistä.
Kyllä olisi pitänyt mennä perille jo pelkällä sanomisellakin.
On se kumma kun ei mene jakeluun kun sanoo, että minä en halua lapsia nyt enkä ikinä! "No kyllä se mieli muuttuu ja kyllä sinä vielä lapsia hankit". Voi vittu mitä polkemista ja paskanjauhantaa. Jos aikuinen (reilusti enemmän kuin 18) sanoo, että ei halua lapsia niin kyllä voisi edes yrittää painaa sen siihen pieneen päähänsä että näin myös on!
Ja toinen samaan asiaan liittyen: Ei tarvitse työntää niitä omia kakaroitaan väkisin syliin ja olettaa, että joku haluaa niin maan perusteellisesti niitä pidellä. En todellakaan halua katsoa, pidellä tai vahtia! Ei voisi vähempää kiinnostaa jotkut lapset, joten koettakaa nyt hyvät mammat jo tajuta, että meita kaikkia ei kiinnosta tappaa elämäänsä, keskustella kaiken aikaa lapsista, raskauksista tai synnytyksistä.
Kyllä olisi pitänyt mennä perille jo pelkällä sanomisellakin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Loppuisi kohdallasi tuollainen jos ilmaisisit tuon mitä kirjoitit näille tuttavillesi. Itse en lapsestani edes puhu jos joku ei kysy. Ja muiden lasten hankinnat ei minulle kuulu, joten en niistäkään edes parhaiden ystävien kanssa keskustele. Olen kanssasi kyllä samaa mieltä, tuo on monen äidin ja isän ongelma.
Eikä se lopu siihen että saat lapsen. Sen jälkeen et laitokselta kotia ehdi kun jo kysytään että, millon on lapselle kaveri tulossa.
Ja kyllä ne minun ystäväni ja sukulaiset jotka ei lasta syliin halua ovat sen ilmoittaneet, enkä ole ollenkaan pahastunut. Ei kaikkia voi kaikki kiinnostaa. Itse en niin välitä kissoista ja en syliin ota vaikka joku tyrkyttää. Sano vain reilusti asia suoraan, jos joku loukkaantuu niin on aika pikkumainen.
Mutta arvaapa olenko sanonut katsekantani ihmisille. Kommentini ja mielipiteeni poljetaan esittämälläni tavalla. Ei niinkuin oteta vakavasti ja ollaan vaan sen oman mielipiteensä kanssa oikeassa. Ilmeisesti minun halutaan tekevän se lapsi eikä siksi kuunnella ollenkaan, että minua ei voisi vähempää kiinnostaa mikään lapsiin liittyvä asia. Siksipä olenkin niin suivaantunut kun minun mielipidettäni ei arvosteta eikä kunnolla oteta huomioon vaan kysellään juurikin noita typeriä.
Olen kanssasi samoilla linjoilla , itsekkin sanoin aina etten lapsia halua, enkä edes pidä vieraiden ihmisten lapsista niinkuin en myöskään kaikista aikuisistakaan pidä. Itse tosin odotan nyt kesävauvaa, että se mun lapsenteko ajatus sitten tosiaan muuttui, mutta en vieläkään alkaisi ihmiselle joka sanoo, ettei lapsia halua niin asiasta jankuttamaan.
Ja vaikka olenkin raskaana ja tätä lasta odotan ja rakastan kuin pientä ihmettä, niin en muiden lapsille jaksa lässyttää ja hehkuttaa niiden ihmeellisyyttä.
Taitaa ainakin itseltä kaikki perhekerhot jäädä väliin....
Itselläni alkoi tuo sama ongelma joitakin vuosia sitten. Sanoin asiasta ja tuntui että kuuroille korville meni. Kun sanominen ei tuntunut auttavan ilmoitin niin vanhemmille, ystäville että sukulaisille että, nyt ne vauva jutut loppuu tai vaihdan seuraa. Toteutin uhkauksen. En soitellut näille jotka lapsista jauhoivat ym. Ei tarvinnut kun pari kuukautta jatkaa kun asia oli mennyt ihan oikeasti perille. Ei tarvi enää kuunnella kuinka pitäs lapsi tehä ym. Joskus ihmiset on vaan todella sokeita omien ajatustensa kanssa.
Me kyllä haluttiin lapsi ja todella sitä yritettiin. Ei nyt vaan jaksettu jokaiselle sitä tilittää että miksi ei vielä ole tullut. Eli elelimme omaa elämäämme ja kävimme lapsettomuus hoidoissa kenellekkään kertomatta. Se oli muutenkin raskasta aikaa ja sitä varjosti vielä jatkuva utelu milloin kenenkin taholta. Ihan puoli tututkin ihmiset tulivat sanomaan että nyt olet jo se ikäinen että lapsia kannattaa alkaa tekemään. Ei tullut mieleenkään ruveta selittämään että kyllähän tässä yritetään mutta kun ei tule. Joskus joku jopa moitti että kylläpä olet jo vanha (27silloin) ja vieläkään et ole raskaana, olis tehnyt mieli tintata siinä tilanteessa.
Tuota olen aina ihmetellyt etteikö ihmiselle oikeesti tule mieleen että ei kaikki saa lasta noin vaan, tahdittomuuden huipentuma. Mitä se kenellekkään kuuluu tekeekö ne Mattija Maija lapsia vai ei?
Terveisin 2 pojan äiti joka ei saa puolestaan rauhaa kyselyiltä että millon kolmas tulee, odotatko jo 3. haistakoot huilun ei niitä lapsia meidän perheeseen ole koskaan noin vaan tullut kyllä ne on ollut lahjoja joita on toivottu kovasti ja odotettu hartaasti
Kovasti asia tuntuu aloittajaa mietityttävän, jos kommentit noin raskaana koet. Itse sain lapseni vasta yli kolmikymppisenä ja siihen asti elin onnellisesti lapsettomana. Ei minulle vauvautelut ja muut vauva-asiat ongelmaksi nousseet, vaikken pätkääkään ollut kiinnostunut kenenkään vauvoista. Oikeastaan en nähnyt mitään syytä jakaa mielenkiintoani lapsikommentteihin, vaan annoin kaikenmaailman vauvahöpinöiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mitä se muille kuuluu milloin minä vauvani teen vai teenkö lainkaan ja toisaalta saihan minulle höpöttää vauvoista, en vain viitsinyt keskittyä. Mutisin vastaukseksi aina jotain ympäripyöreää ja vaihdoin aihetta enkä jaksanut ajatella asiaa sen enempää. Eli suosittelisin, että relaat asian suhteen hieman. Asia ei muille kuulu, joten asiasta utelijoille voit mutista mitä huvittaa tai olla mutisematta. Jos kerran eivät ymmärrä, niin itse pääset vähemmällä, kun et jää jankkaamaan vaan annat asian tavallaan mennä enemmän ohitse. Helpompi muuttaa omaa tyyliä kuin kaikkia maailman törppöjä.
Itse en omaa lastani anna kenenkään syliin, joka ei sitä pyydä. Välillä olenkin miettinyt, luulevatko jotkut lapsettomat kaverini, ettei lastani saa ottaa syliin mutta olen tullut siihen tulokseen, että eivätköhän nuo jossain vaiheessa lapsen syliinsä ota, jos haluavat, kun ovat kuitenkin läheisiä ystäviäni.
Olen itse aina ollut sitä mieltä, että lapsi on täysivaltainen ihminen, jota ei riepotella turhan päiten.
Kyllä lapsi itse osoittaa haluaako jonkun syliin vai ei.
Tutustuttuaan vieraseen hän kommunikoi taidoillaan, ja silloin syliin pyrkiminenkin on mahdollista.
Monet lapset eivät viihdy sylissä. Omanikin olivat aikanaan niin vilkkaita, että paikallaan istuminen aikuisen käsien ympäröimänä ei kestänyt kuin minuutin-pari, sitten oli taas mentävä.
Eri asia väsymys ja paha mieli, mutta siihen kelpaa yleensä vain oman perheen jäsenten syli.
Moni lapseton tuttava yrittää kaapata lapsen syliinsä ohimennen. Siitä ei yleensä seuraa kuin kamalaa huutoa, sillä lapsi kokee sen sieppaukseksi.
Aikani kuunneltuani "hyväntahtoisia" huomautuksia lapsettomuudestani, sain lopulta kestohepulin. Vastasin joka kerran, että lapset ovat minun henkilökohtainen asiani, josta ei ole tarpeen mainita. Minun lapseni eivät kuulu kenellekään muulle. Muutama tällainen tiuskaisu, niin utelut loppuivat siihen.
Jos toinen vielä mukisi jotain leikinlaskusta tai mitäsinänyt! niin sanoin, että raja kulkee tässä minun huumorintajuni kohdalla.
Kerran joku moitti minua ja sanoi, että olin ollut epäkohtelias vanhalle ihmiselle, joka ihan viattomana oli lapsista kysellyt. Sanoin, että jos ei tuohon ikään ole oppinut tahdikkuutta, niin nyt on aika opetella. Sitä suuremmalla syyllä on aika huomauttaa, että toisten henkilökohtaisuuksia ei udella vain jutustelun takia.
Minä olen aina halunnut VAIN yhden lapsen, halusin sitä enemmän kuin mitään muuta.. Kun tämä pieni nyytti sitten syntyi (nyt 6kk ikäinen), alkoi heti kysely, että milloinkas kaveria?? Jokos olette kakkosta ajatelleet?? Pitäähän nyt kaveri olla!! Olen tuttaville ystävällisesti sanonut, että ensinnäkin se on ainoastaan minun ja mieheni asia tuleeko enempää vai ei ja toiseksi en tee lasta toiselle kaveriksi, vaan sen perusteella haluanko sitä todella. Eivät vaan tunnu ymmärtävän (ja kun sekin on tosiasia, että jos tulisi toinen niin alkaisi heti kolmanne kysely..ihmiset eivät tunnu olevan tyytyväisiä mihinkään, ihan kuin yhteiskunnassa olisi joku normi, että väh. 2 lasta pitää olla) ja kohta itsekin varmaan "räjähdän", jos joku näistä samoista henkilöistä vielä tulee asiaa kysymään.. Lisään vielä, että lapseni on minulle tärkeintä mitä maa päällään kantaa ja rakastan häntä yli kaiken ja se riittää minulle. Tehkööt enemmän lapsia ne, jotka niitä haluavat. En minäkään mene kenellekään sanomaan: "Ai vieläkös teille tulee? No eikös tuo yksi nyt olisi riittänyt?"
kauhulla myös tuttaviesi lemmikkeihin?Jos tulee koiransa kanssa vastaan kadulla,vaihdat toiselle puolelle tietä?
Ihmisillä on omat kiinnostuksen kohteensa,ehkä samoja kuin sinulla,ehkä ei.
Erilaisia ihmisiäkin voi jollain tavalla sietää ja yrittää ymmärtääkin,joskus.
Lemmikit ovat ok. Mutta lapset ei, ja se olisi pitänyt mennä jakeluun kun siitä sanotaan. Semmoisia ihmisiä, jotka eivät kunnioita toisten mielipiteitä vaan jatkavat henkilökohtaisten asioiden jankutusta, ei todellakaan tarvitse sietää!! Taidat itse olla niitä hermoille käyviä tuputtelojoita ja urkkijoita kun noin puolustelet heidän nenäkkyyttään ja ymmärtämättömyyttään.
enkä mielipiteitäni.Joskus en vaan ymmärrä sitä,että kissaa tai koiraa pidetään kuin pikkuvauvaa,tule äidille pikku kulta...,mutta omat jälkeläisemme ovat joidenkin mielestä niin vastenmielisiä.
Jotenkin vaan omasta jutustelustasi sai sen käsityksen,että itse et niin kovin suvaitsevalta tunnu.Omat arvostukset on ihan ok mutta toisten mielipiteet ja käytös typerää.
Tässä asiassa onkin kyse siitä ettei ihmiset tajua olla kyselemättä toisilta liian henkilökohtaisia asioita esim. juuri tämä koskas teille tulee pikkuisia, tai väkisin tuomalla lapsen syliin vaikkei sitä ole pyytänyt.
Harvemmin lemmikkien omistajat tuovat syliisi rotikkaa tai kyselevät koskas ajattelit tälläisen koiran hommata....
Se on sitten jo ihan eri asia kun joku lässyttää vauvalleen tai lemmikilleen näitä "äidin pikku kulta"-juttuja , niitä ei jaksa Erkkikään kuunnella, mutta se tuskin kenenkään henk.koht. elämää haittaa.