Melkein vuoden kestänyt suhde päättyi riitelyyn ja kyyneleihin. Tajusin, että meitä ei oltu tarkoitettu yhteen. Silti en voi hyväksyä tätä. Tuntuu kuin hän olisi kuollut, vaikka hän on elossa, mutta ei enää minun elämässäni. En ole koskaan itkenyt näin paljon kenenkään vuoksi enkä ole koskaan rakastanut ketään niin paljon.
Meissä molemmissa on vikoja, minussa ehkä enemmän. Kaipaan sitä poikaystävää ilman niitä huonoja puolia. Olemme eronneet jo kerran aikasemmin, mutta nyt emme palaa enää yhteen. Suhde on loppu, rakkauteni on silti olemassa. Milloin se kuolee, että voin haudata menneet ja jatkaa elämääni.
Muistelen niitä hyviä hetkiä joita meillä oli. Tuntuu kuin en voisi enää koskaan olla suhteessa. Olen kuullut suhteista, jotka ovat menneet pieleen koska jomikumpi osapuoli on ajatellut exäänsä ja kaivannut häntä. Se mitä minun ja poikaystäväni välillä oli jotain ainutlaatuista. Tuntuu, että en voi koskaan kokea enää samanlaista.
Olen yksin tyhjältä tuntuvassa kodissani. Ystävät muualla ja mikään ei tunnu lievittävän tätä tuskaa. Voin toki ylläpitää vihaa ajattelemalla niitä hirveitä loukkauksia joita exäni minulle latoi ja muistelemalla niitä kertoja kun hän vahingoitti minua. Mutta viha ei helpota ja sen ylläpitäminen koskee. En haluaisi tehdä tätä surutyötä, mutta se on kai välttämätöntä, jotta pääsen yli hänestä ja jotta voin jatkaa elämääni.
Yksin olo pelottaa. Periaatteessa olen tottunut olemaan yksin, mutta sitten kun oli tämä aika jolloin en ollutkaan yksin, niin yhtäkkiä se tuntuu mahdottomalta ajatukselta.
Meinasin sortua aloittamaan suhteen uuden miehen kanssa paikatakseni tätä tuskaa, mutta tajusin etten ole valmis uusiin suhteisiin. Silti kaipaan entistä poikaystävääni, vaikka hän satutti minua paljon. Voi kun suhteemme olisi päättynyt jo silloin kun ensimmäisen kerran erosimme. Olisin varmaan nyt jo toipunut. Inhottavaa, että joudun kärsimään koko kesän taas yksin.
Yritän ajatella positiivisia asioita elämässäni. Mutta ne eivät tunnu tuovan lohtua. Heikko olo, vaikka luulin olevani vahva ihminen.
Miten te olette selvinneet, kun vakava suhteenne on päättynyt?
Meissä molemmissa on vikoja, minussa ehkä enemmän. Kaipaan sitä poikaystävää ilman niitä huonoja puolia. Olemme eronneet jo kerran aikasemmin, mutta nyt emme palaa enää yhteen. Suhde on loppu, rakkauteni on silti olemassa. Milloin se kuolee, että voin haudata menneet ja jatkaa elämääni.
Muistelen niitä hyviä hetkiä joita meillä oli. Tuntuu kuin en voisi enää koskaan olla suhteessa. Olen kuullut suhteista, jotka ovat menneet pieleen koska jomikumpi osapuoli on ajatellut exäänsä ja kaivannut häntä. Se mitä minun ja poikaystäväni välillä oli jotain ainutlaatuista. Tuntuu, että en voi koskaan kokea enää samanlaista.
Olen yksin tyhjältä tuntuvassa kodissani. Ystävät muualla ja mikään ei tunnu lievittävän tätä tuskaa. Voin toki ylläpitää vihaa ajattelemalla niitä hirveitä loukkauksia joita exäni minulle latoi ja muistelemalla niitä kertoja kun hän vahingoitti minua. Mutta viha ei helpota ja sen ylläpitäminen koskee. En haluaisi tehdä tätä surutyötä, mutta se on kai välttämätöntä, jotta pääsen yli hänestä ja jotta voin jatkaa elämääni.
Yksin olo pelottaa. Periaatteessa olen tottunut olemaan yksin, mutta sitten kun oli tämä aika jolloin en ollutkaan yksin, niin yhtäkkiä se tuntuu mahdottomalta ajatukselta.
Meinasin sortua aloittamaan suhteen uuden miehen kanssa paikatakseni tätä tuskaa, mutta tajusin etten ole valmis uusiin suhteisiin. Silti kaipaan entistä poikaystävääni, vaikka hän satutti minua paljon. Voi kun suhteemme olisi päättynyt jo silloin kun ensimmäisen kerran erosimme. Olisin varmaan nyt jo toipunut. Inhottavaa, että joudun kärsimään koko kesän taas yksin.
Yritän ajatella positiivisia asioita elämässäni. Mutta ne eivät tunnu tuovan lohtua. Heikko olo, vaikka luulin olevani vahva ihminen.
Miten te olette selvinneet, kun vakava suhteenne on päättynyt?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oli surullista lukea kyynel silmissä ajatuksiasi . Tiedän miltä se tuntuu,sillä olen itse eron kokenut pari kertaa. Tuntui kuin elämä ei voisi enää jatkua , olen tunteellinen , itkin yksin usein , kunnes aika vähitellen paransi haavat , vaikka suuri arpi jäi tunteisiini.
Näin varmasti käy usein , sillä eihän meitä oikeastaan sido toisiimme mikään .Kun erimielisyyksiä tulee , on liian helppo nostaa kytkintä ja katkaista suhde. Kai se tulee usein riitelyn jälkeen , jolloin pikaistuksissamme voimme loukata toisiamme katkerasti . Niin on käynyt minullekin.
Meillä oli suuri ikäero , mutta pidimme valtavasti toisistamme .Välimatkaa oli 450 km ,mutta viikonkin välein tapasimme toisiamme. Kun hän saapui luokseni , seisoimme eteisessä pitkään vain halaten ja suudellen toisiamme , se oli onnemme kohokohtia .
Mikä sitten eroitti meidät ? Olimme Espanjassa 2 :n viikon matkalla , siellä alkoi erimielisyytemme osaksi mustasukkaisuudesta osaksi liiallisen alkoholin käytöstä .
Tuli ero , kuitenkin tapasimme toisiamme vielä kerran ja palautimme toisillemme antamat lahjat . Aikaa on kulunut siitä paljon ,mutta vieläkin muistan niitä aikoja
silloin tällöin.
Olen huomannut , ettei mitkään uskollisuudet lupaukset kestä kuin hyvin harvoissa tapauksissa . On kai vain totuttava elämään ja unohtamaan .
Minulla on nyt menossa selvittelyn tilanne . Eromme jälkeen pidimme kuitenkin yhteyttä . Nyt olemme lähdössä yhteiselle matkalle Viroon ! Saa nähdä mikä on tilanne ,kun tulemme pois .
Toivon sinulle jaksamista rakas ystävä !
Minullakin oli ikäeroa exäni kanssa. Välillä tuntui, että siitä oli haittaa, mutta muuten mielestäni ikä on vain numeroita. Jossain vaiheessa suhdettamme ajauduimme eriarvoisiksi. Hän rupesi dominoivaksi ja mietin, että se varmaan johtui siitä kun minä olen nuorempi. Minusta oli kuitenkin ihanaa, että hän oli se vanhempi ja miehekkäämpi osapuoli. Hain siihen aikaan itseäni vanhempaa miestä.
Tuntuu heikolta, mutta päätin olla vahva. Nyt sataa vettä kaatamalla, ehkä on aika antaa menneiden huuhtoutua pois sateen ja kyynelten mukana. Vaikka en voi koskaan kokea sitä samaa mitä minulla ja hänellä oli, niin aloin uskoa, että voin ehkä kokea taas jotain ainulaatuista jonkun muun kanssa. Päätin, että en anna menneisyyden pilata tulevaisuutta. Ehkä siellä jossain on joku, joka on tarkoitettu minulle ja voin hänen kanssaan elää loppuun asti.
Vaikka taas tuntuukin siltä, että sen oikean etsiminen on mahdottomuus ja tämä aika jonka joudun olemaan yksin on tuskallista. Minä en ole massan mukana kulkija ja siksi erikoisuuteni saattaa vaikeuttaa sen oikean löytämistä. Mutta silloin tiedän kuka ei ole sopiva, koska sen henkilön on hyväksyttävä minut sellaisena kuin olen. Voin muuttua joiltakin osa-alueilta, mutta itseäni kokonaisuutena en voi muuttaa. Noh vaikka se tuntuu omituiselta ajatella, niin tiedän, että entinen poikaystäväni hyväksyi minut sellaisena kuin olen, joten kaipa maailmasta löytyy ihmisiä joka voisi hyväksyä minut.
Tiedän, etten ole ainoa joka pähkäilee näiden ajatusten kanssa, mutta jokaisen on käytävä oma taistelu loppuun. Yritän nyt tosiaan keskittyä kaikkeen positiiviseen, mitä minulla on. Yritän ottaa ilon irti kaikesta, mistä pystyn, vaikka välillä tuntuu kipeältä. Toivon, että löytäisin hänet, joka on minulle tarkoitettu siellä jossain.
Tilanteeseeni sopii erityisesti A Fine Frenzyn kappale Almost lover:
"Your fingertips across my skin
The palm trees swaying in the wind
Images
You sang me Spanish lullabies
The sweetest sadness in your eyes
Clever trick
Well, I never want to see you unhappy
I thought you'd want the same for me
[Chorus]
Goodbye, my almost lover
Goodbye, my hopeless dream
I'm trying not to think about you
Can't you just let me be?
So long, my luckless romance
My back is turned on you
Should've known you'd bring me heartache
Almost lovers always do"
Hyvää kesää sinulle, toivottavasti matkanne Viroon sujuu hyvin.
Tuli ero , kuitenkin tapasimme toisiamme vielä kerran ja palautimme toisillemme antamat lahjat .
... siis mitä... Olen kokenut tuskallisen eron kuuden vuoden jälkeen... Mutta rakkaudesta annettuja lahjoja en tosiaan haluaisi takaisin. Lahja on lahja, ei laina...
horoon.. kyllä se siitä..
:))