olis kiva kuulla jonkun syömishäiriöstä kärsivän mielipidettä asiaan.
Olen ollut aina normaalipainoinen. Siskoni oli lapsena liian laiha ja hän osasi hyvin käyttää laihuuttaan lyömäaseena, ja muistankin ne monet kerrat jolloin hän haukkuin minua läskiksi, vaikken ollut.
Murrosikäisenä aloitin laihduttamisen, eli liikunnan joka päiväksi. Saatoin syödä karkkia, koska teki mieli ja sitten syljin karkit pois, etten olisi lihonnut. Koskaan en oksentanut, tai ahminut muuten. Söin normaalisti koulussa ja kotona.
Aina olen haaveillut olevani laihempi.
Eräänä kesänä lihoin yhtäkkiä 10 kiloa ja painoa tuli pikku hiljaa lisää ja liikaa olikin sitten semmoinen 15 kiloa ja inhosin itseäni...
Sitten päätin laihduttaa ja kovalla tahdonvoimalla laihdutin melkein 20 kiloa normaalipainoiseksi. BMI on jotain 22 eli ihan normaali.
Laihdutin tavallisella ruoalla ja paino ei ole tullut takaisin. Nyt olen kuitenkin alkanut haaveksimaan, että joskos pikkuisen vielä.
Nautin katsella ja tunnustella lantionluitani ja kylkiluitani... Olenkohan menossa huonompaan suuntaan tässä laihdutusasiassa, että voiko sitä jotenkin sokaistua asialle.
Inhoanlihavuutta yleenäs ja lihavat ihmiset ovat mielestäni rumia ja varsinkin esim. uimahalleissa hlveksin heitä. Ja nautin omasta hoikast olemuksestani.
LIhavuus tuo mieleen laisuuden ja selkärangattomuuden.
Myönnän, että olen tyytyväinen itseeni silloin kun minulla ei ole ruokahalua ja painoni laskee helposti.
Ja tavallaan nautin itseni "kiduttamisesta"
Olen ollut aina normaalipainoinen. Siskoni oli lapsena liian laiha ja hän osasi hyvin käyttää laihuuttaan lyömäaseena, ja muistankin ne monet kerrat jolloin hän haukkuin minua läskiksi, vaikken ollut.
Murrosikäisenä aloitin laihduttamisen, eli liikunnan joka päiväksi. Saatoin syödä karkkia, koska teki mieli ja sitten syljin karkit pois, etten olisi lihonnut. Koskaan en oksentanut, tai ahminut muuten. Söin normaalisti koulussa ja kotona.
Aina olen haaveillut olevani laihempi.
Eräänä kesänä lihoin yhtäkkiä 10 kiloa ja painoa tuli pikku hiljaa lisää ja liikaa olikin sitten semmoinen 15 kiloa ja inhosin itseäni...
Sitten päätin laihduttaa ja kovalla tahdonvoimalla laihdutin melkein 20 kiloa normaalipainoiseksi. BMI on jotain 22 eli ihan normaali.
Laihdutin tavallisella ruoalla ja paino ei ole tullut takaisin. Nyt olen kuitenkin alkanut haaveksimaan, että joskos pikkuisen vielä.
Nautin katsella ja tunnustella lantionluitani ja kylkiluitani... Olenkohan menossa huonompaan suuntaan tässä laihdutusasiassa, että voiko sitä jotenkin sokaistua asialle.
Inhoanlihavuutta yleenäs ja lihavat ihmiset ovat mielestäni rumia ja varsinkin esim. uimahalleissa hlveksin heitä. Ja nautin omasta hoikast olemuksestani.
LIhavuus tuo mieleen laisuuden ja selkärangattomuuden.
Myönnän, että olen tyytyväinen itseeni silloin kun minulla ei ole ruokahalua ja painoni laskee helposti.
Ja tavallaan nautin itseni "kiduttamisesta"
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinulla on varaa laihduttaa vielä pari kiloa. Olet normaalipainoinen, kunnes BMI on n. 19. Saattoi olla hieman allekkin, en nyt muista tarkaalleen. Mutta vaihtelee usein eri lähteiden mukaan. Mutta suosittelisin kuitenkin, että et laihduttaisi. Siitä voi tulla elämäntapa, kirous.
Oma BMI on 18.6, eli juuri ja juuri normaalipainoisen rajoissa joidenkin bmi infojen mukaan. Minulla on pakkomielle laihduttamiseen ja lasken aina kalorit tarkkaan. Tahdon laihtua vielä ainakin viisi kiloa eli kunnes bmi on ainakin 17, todennäköisesti minun on pakko jatkaa laihduttamista vielä siitäkin. Rakastan kylkiluideni ja muidenkin luiden hipelöintiä & katsomista. Mutta ne eivät näy, paitsi kun vedän vatsan sisään tai venyttelen. Selkäranka näkyy myös selvästi kun olen kumarassa.
Tahdon laihtua, saada kylkiluuni kunnolla näkyviin
"Olenko sairas?"