täynnä. Kaiken maailman pelaajia, jotka nauttivat siitä, että saat hetken aikaa kuvitella olevasi ihan ok tyyppi-nostavat sinut korkeammalle kuin yksinäsi olet, ja jotka sitten tiputtavat sinut sieltä sekunnin murto-osassa alas. Se joka väittää, ettei k-päisyys tai narsismi ole kasvussa, eivät tiedä nykymaailmasta mitään.
Aidosti kiltit ihmiset alkavat olla katoava luonnonvara. Ystävyys on jotain verkostoitumista varakkaampien välillä. Jos ei ole rahaa tai asemaa niin joudut sitten toimimaan jonakin palvelijana: kuskaamaan jne. Siis ethän sinä siitä mitään tietenkään saa, ei sinua bileisiin kutsuta tai ei sinulle niistä kerrota. Pientä toivoa tottakai pidetään yllä, että sinutkin hyväksyttäisiin ystäväksi, mutta että siinä se. Takaapäin varmaan nauretaan sille "Jussille" kun se on niin idiootti, että suostuu hyväksikäytettäväksi ystävyyden toivossa. Käytetään "apinaa" hyväksi.
Ja kun yhä useamman kerran joudut hyväksikäytettäväksi alkaa luotto mennä ja vaikka kohdalle osuisi oikea helmikin niin ei vain uskalla luottaa. Useinhan ne helmet on juuri niitä, jotka antavat aluksi ensivaikutelman, ettei heitä kiinnosta: ujoutta luullaan ylpeydeksi. Kusipäät taas saavat helposti nalkkiin mielistelyllään kunnes se oikea kuori tulee esiin.
Olen tullut siihen tulokseen, että tämä maailma on aika sairas. Kiltit, herkät ihmiset jäävät yksin ja ne kovat, empatiakyvyttömät ylenevät vaikka mihin asemaan. Heillä on kaikkea ja he eivät arvosta yhtään mitään. Toisinaan toivoisin, että löytäisin sen miehen ja saisin lapsiakin. Mutta haluanko minä lapsia: tällaiseen maailmaan?
Aidosti kiltit ihmiset alkavat olla katoava luonnonvara. Ystävyys on jotain verkostoitumista varakkaampien välillä. Jos ei ole rahaa tai asemaa niin joudut sitten toimimaan jonakin palvelijana: kuskaamaan jne. Siis ethän sinä siitä mitään tietenkään saa, ei sinua bileisiin kutsuta tai ei sinulle niistä kerrota. Pientä toivoa tottakai pidetään yllä, että sinutkin hyväksyttäisiin ystäväksi, mutta että siinä se. Takaapäin varmaan nauretaan sille "Jussille" kun se on niin idiootti, että suostuu hyväksikäytettäväksi ystävyyden toivossa. Käytetään "apinaa" hyväksi.
Ja kun yhä useamman kerran joudut hyväksikäytettäväksi alkaa luotto mennä ja vaikka kohdalle osuisi oikea helmikin niin ei vain uskalla luottaa. Useinhan ne helmet on juuri niitä, jotka antavat aluksi ensivaikutelman, ettei heitä kiinnosta: ujoutta luullaan ylpeydeksi. Kusipäät taas saavat helposti nalkkiin mielistelyllään kunnes se oikea kuori tulee esiin.
Olen tullut siihen tulokseen, että tämä maailma on aika sairas. Kiltit, herkät ihmiset jäävät yksin ja ne kovat, empatiakyvyttömät ylenevät vaikka mihin asemaan. Heillä on kaikkea ja he eivät arvosta yhtään mitään. Toisinaan toivoisin, että löytäisin sen miehen ja saisin lapsiakin. Mutta haluanko minä lapsia: tällaiseen maailmaan?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen kirjoittamasi viestin kanssa täysin samaa mieltä ja nuo ovat myös täysin minunkin ajatuksiani.
Kannattaa vain alistua kohtaloon ja nauttia kärsimyksestä, jonka vahvemmat sinulle armollisesti suovat!
Niin valitettavan totta. Tunteellisille ja kilteille ihmisille ei ole tässä maailmassa tilaa. Olen menettämässä otteen elämääni tämän vuoksi. kun se seuraa niin sukulaisuussuhteissa, työelämässä ja jopa omassa perhe-elämässänikin.
...maailmassa toki riittää, mutta mistä tiedät että tälläinen on jotenkin kasvussa? Eihän sitä voi tietää miten asiat on ennen olleet, itse asiassa tasa-arvoisempaan suuntaanhan maailma on koko ajan menossa, eipä tuo raha tai muu ainakaan minun mielestäni enää niin ratkaisevassa roolissa ole kuin joskus on ollut (kun oli vielä oikeasti säätyjakoja tms).
Itse en vaan ole huomannut että ystäväni olisivat erityisen kiinnostuneita rahoistani tai muutenkaan käyttämään minua hyväkseen. Ehkä olen vaan onnekas, mutta ei kannata kyynistyä. Maailmassa on loppuviimeksi tosi paljon hyvääkin.
Monilla miehillä on samankaltaisia ajatuksia kuin sinulla, ja juuri noita aidosti kilttejä mutta ujoja miehiä on vapaana pilvin pimein, joten voisit ihan hyvin löytää sen miehen ja saada niitä lapsia. Ujojen ihmisten on vaan niin vaikea löytää toisiaan, mikä on harmi.
Itse olen oppinut kantapään kautta vihaamaan ihmisiä, jotka juurikin nostavat ihmisen jalustalle, leikkivät, pelaavat, ohjaavat, manipuloivat ja sitten suurta tyydytystä tuntien iskevät vielä lopullisen kuoloniskun päin näköä. Se sattuu. Sitten ihminen, jolla on edes jonkin sortin arvot, se jää jalkoihin. Ei nykypäivänä ole arvoilla oikeastaan mitään merkitystä. Ihmiset ovat tosiaankin täysiä idiootteja, välitöntä ja aitoa kun saa hakemalla hakea, löytämättä kuitenkaan.
Ja tismalleen niin juurikin täsmälleen oikein! Ystävyys on juurikin tätä nykyä verkostoitumista samanlaisten, varakkaampien, reviiritietoisten ihmisten välillä. Mitään arvoa ei ihmisellä itsellänsä ole ellei ole jotakin työssänsä tai ellei ole muuten vain pätäkkää tai korkeata asemaa vaikkapa perillisenä. Ja sitten jos siihen yhtälöön yritetään tunkea oikeasti arvoja omaavaa ihmistä tunteineen päivineen niin eihän se siihen sovi millään muotoa. Sitä pelätään, yritetään ajaa pois reviiriltä, painetaan alas, näytetään kaapin paikkaa, koska juurikin eihän oikeasti periaatteita omaava ihminen ole ystävyyden arvoinen. Sitten sitä kyräillään keskenänsä, järjestetään tapaamisia, puidaan toisten asioita ja hyvässä lykyssä vielä tuomitaan ILMAN ETTÄ IHMISELLÄ ITSELLÄNSÄ ON ASIAAN MITÄÄN SANANVALTAA. Nauretaan vielä päälle. Ja ollaan yhteiskunnan kermaa. Huh-heijaa vaan.
Ja kyllä kun yhä uudestaan ja uudestaan joudut hyväksikäytetyksi, pilkan kohteeksi ja manipuloitavaksi niin siitä alkaa viha itämään hyvinkin lahjakkaasti. Ja luottamus? Mitä se oikeastaan on? Se on kuulkaa sitä kun avaat sydämesi niin veistä käännetään niissä kipeimmissä kohdissa eli toisin sanoen tämän edellä mainitun vihan kautta sitä ei ikinä luota kehenkään 100%. Tunteilla, empatialla, rakastamisella ym ei sillä oikeasti ole mitään merkitystä! Ei yhtikäs mitään. Se on ikävää todeta ja vieläkin kurjempaa kokea, mutta nuo tunteet johtavat ikävyyksiin lähes tulkoon aina. Kaikki pitää avata, päästä sisimpään asti ja sitä kautta laittaa pieniksi sirpaleiksi, aivan kaikki. Mutta niinhän se menee tietenkin, hajoita ja hallitse.
Ainoa kysymys lienee, että miten hallitsee kun vastaan nousee suunnaton viha? Se mikä on koulutettu sinne, isketty syvälle sitä myöten kun on tallottu, painettu maahan, alistettu. Tiedättekö niin jumalaton ja peruuttamaton viha, että kun on sieluun kerran tarpeeksi syvälle isketty niin periksi ei voi antaa - ikinä. Ei tämmöiselle maailmalle, ei näille ihmisille. Koska ainakin minulla on silti kaikesta huolimatta oma arvomaailmani minkä mukaan tuo ihmistyyppi on pelkkää pohjasakkaa. Ja siellä pysyy.
Maailmassa on muutakin. Se pitää vain löytää. Tai sitten se pitää luoda itse ja pitää huoli, ettei hyväksikäyttäjiä ym ihmisiä ole siinä vaiheessa lähellä, eivät heidänkään lonkeronsa joka paikkaan yllä, koska juurikaan heillä ei ole arvoja eikä periaatteita. He eivät osaa ajatella kuten ihmiset, joilla niitä taas vastaavasti on ja jotka oikeasti niihin nojaavat. Ja siinä on se voima ja mahti minkä edessä pohjasakka joutuu nöyrtymään, ennemmin tai myöhemmin.
Uskokaa ihmiset itseenne.
Ymmärrän että olet tullut rankemman kautta kaltoinkohdelluksi, mutta kannattaako vihata tätä nimittämääsi "pohjasakkaa" kuitenkaan? Vihaamalla ei lopulta tee pahaa kuin itselleen. Sen huomaa sitten viimeistään kun vanhenee ja ei jaksa energiaa hukata turhaan. Kirjoituksesi perusteella vaikutat nuorelta ihmiseltä. On hyvä että olet periksiantamaton ja uskot itseesi. Ethän jää vihaamaan loppuelämäksesi? Se se vasta tuottaa rumia ihmisiä. Luulen että jossakin on joku joka välittää sinusta, kun uskallat luottaa.
H****!!.. Juuri nämä ovat omatkin ajatukseni maailmasta ja ihmisistä..
paljastui, ettet olekaan. Minulla on huonoja kokemuksia naisesta, joka käytti minun hyvyyttäni hyväkseen. En luota enää naisiin, enkä ihmisiin muutenkaan. En jaksa enää pettyä uudestaan. Vihaan ihmisiä, koska suurin osa ihmisistä on tyhmiä ja itsekkäitä. Olen mieluimmin yksin, en halua lapsia tähän paskamaailmaan.