Yksin on niin kylmä olla että kietouduin huopaan. Kunpa olisi edes joku joka halaisi että tuntisin edes hetken sitä lämpöä jonka luulin kuuluvan jokaiselle.
Yksin on niin kylmä olla
edes hieman lämpöä?
5381
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei voi muuta kuin käpertyä peittoon ja itkeä. Minäkin luulin, että lämpö kuuluisi jokaiselle, mutta olin väärässä - minulla ei siihen osaa ole.
Kai se menee niin, että saa sen mistä luopuu, kuten eräs tunnettu terapeutti on asian ilmaissut.
Mulla yksinäisyyden tuomaan ahdistus-vithutus-pelko-häpeä-tyhjyys-kylmyys... jne. on auttanut hyvien antidepressanttien ja luontaisen rauhoittavan, eli avena sativan kombinaatio. Suosittelen kokeilemaan avena sativaa, jos on lievää ahdistusta, pelkoa. Se auttaa myös esiintymispelkoon. Se jotenkin turruttaa ja rauhoittaa päätä.
tarve läheisyyteen ja lämpöön.
Kuvastaa nykyajan asenneympäristöä.
Toinen ihminen voidaan korvata lääkkeellä.
samalta foorumilta aivosyöpäsairaiden ihmisten ongelmia... Minäkin olen yksinäinen, ja äidilläni on aivokasvain 97% varmuudella 8 syövän jälkeen... Hän nukkuu viereisessä huoneessa (kukatietää onko viimeinen yö) ja minä asun yksin muutaman kilometrin päässä, hän uskaltaa ottaa unilääkkeensä vain silloin kun minä olen täällä yötä. Sain eilen tietää varmasti, että hänen "ystävänsä" jotka käyvät 1 - 2 kertaa viikossa "auttamassa" häntä, varastavat häneltä hänen syöpälääkkeitä! Olen niin turhautunut ihmisiin, että olen melkein mielummin yksin kuin ns. ystävien kanssa, jotka käyttävät kilttiä hyväkseen. Olisi se niin unelmaa löytää kunnollinen, rehellinen, maalaistyttö ja viettää hänen kanssaan "täydellinen" elämä. Nämä "kaupunkilaiset" ja lähiseudulta kun on ikäväkyllä tullut huomattua että puhuvat ohi suunsa minkä kerkeävät, pettävät sekä käyttävät hyväkseen. Uskokaa tai älkää, en tuhlaisi aikaani tähän jos minun kohdalla asiat eivät pitäisi paikkaansa. Viimeinen virolainen nainen kenen kanssa olin kämppis, jätti vuokrat ja velat pystyyn, hakkasi koiranremmillä kun pumpuli oli loppu, sekä puhuu kaikille entisille ystävilleni ties mitä, ja kyllä tulee kieroja katseita. En koskaan edes huutanut hänelle kun inhoan huutamista.. kun hän aloitti huutamisen niin telkeydyin omaan huoneeseeni ja sanoin että sitten voidaan jutella kun osaat puhua, itseasiassa, tiesittekö, kun aloitatte huutamisen (menette raivotilaan) niin puolet aivotoiminnastanne lakkaa, eli toimitte puolitajuisesti... Ja silloinhan ne viisaat sanat tulevat suusta.
mullakin. Enpä nyt osaa edes kirjoittaa tämän kummempia.