Keskipäivän kirjallisuutta

Arska heräsi kello 11 maissa ja havaitsi olevansa keittiön lattialla. Kyljet ja lonkat tuntuivat aika kipeiltä.
- Ehkä kovalla lattialla makaaminen tekee hyvää selälle, mutta ei ainakaan muille ruumiinosille, Arska tuumi. Mahassakin kiersi ja päässä jumputti. Myös muisti oli jossakin karkuteillä. - Kankkunen.

Kuivalla kielellä yhtä kuivaa kitalakea kosketellen
Arska pönki ylös lattialta. Huippauksesta ja pöljästä olosta huolimatta hän pystyi havaitsemaan Kossupullon, joka jökötti lattialla hänen äskeisen makuusijansa pääpuolella.
- Kyllä huolto on toiminut moitteettomasti! välähti kirkas ajatus Arskan muuten niin sameissa aivoissa. Arska otti pullon, mutta lähempi tarkastelu osoitti, että pohjalla oli enää
pari sormenleveyttä tuota kuivaa suomalaista valkoviiniä.

Vaikka alkoholin ajattelu häntä puistattikin, Arska kaatoi suomalaisella sisulla viinantähteet kurkkuunsa. Kyllä tästäkin apua olisi.
- Sillä se lähtee, millä se on tullutkin! Arska ähkäisi ja kävi sitten menestyksekkään torjuntataistelun ylös pyrkivää mahansisällystä vastaan.

Arskan muistikin alkoi palailla pätkittäin. Tämä pullohan oli se, jonka hän oli yöllä käynyt lainaamassa seinänaapuriltaan.
Pera oli tullut avaamaan jo heti viidennen ovikellonsoiton jälkeen. Arska oli selostanut Peralle, että kirjallista luomistyötä vauhdittaakseen hänen nyt oli välttämättä saatava jotakin spirituellia sponsorointia. Ei kai Pera tahtonut
tuhota Saarikoski II:n uraa heti alkuunsa? Unenpöpperöstään
huolimatta Pera oli ihmeen liukkaasti tyrkännyt hänelle sen
Kossupullon. Samalla tämä oli mutissut jotakin baarikoskesta.

- Sainkohan minä mitään aikaan? Arska kyseli itseltään ja koetti palautella muistiin Peralla vierailun jälkeisiä tapahtumia.
Kyllä, kyllä! Jotakin suurenmoista oli silloin pyörinyt Arskan
päässä! Nyt hän ei kuitenkaan millään pystynyt muistamaan, mitä se oli ollut, vaikka hän kuinka pinnisteli. Jokin helvetin hyvä idea se joka tapauksessa oli ollut.

Arska asetti toivonsa siihen, että vastaus löytyisi tietokoneelta. Siellä täytyi olla tekstiä. Hän istuutui keittiön pöydän ääreen. Läppäri oli jäänyt yöllä sammuttamatta; sen hän näki kellanvihreänä palavista virran merkkivaloista. Krapulasta ja jännityksestä vapisevalla etusormella hän näpäytti koneen kosketuslevyä ja sai mustana möllöttäneen näytön kirkkaaksi. Arskan silmien eteen avautui tekstinkäsittelyohjelman valkoinen sivu. Sen ylälaitaan oli
kirjoitettu:
Helvetin hyvä idea.