Poika 1v.2kk, eikä anna minun syöttää. Syö osan itse lusikalla (puolet tippuu pois ennen suuhun päätymistä) ja osan rääppii sormilla heti, kun silmä välttää. On juonut tavallisesta mukista jo nelikuisesta ja osannut myös nostaa mukin huulille itsenäisesti jo useamman kuukauden. Meillä on siis ajauduttu turhan itsenäisiksi turhan aikaisin. Lapsi ei suostu lainkaan syömään jos minä yritän tarjota - paitsi kylässä, kun on liian hämmentynyt kapinoimaan. Tahtoo syödä itse, eikä vaikuta jäävän nälkäiseksi ruokailunsa jälkeen, vaikka minusta näyttää kuin suurin osa annoksesta menisi harakoille. Pelkään lähinnä lapsen tuntevan nälkää.
Minkä ikäisenä teidän vanhemmat lapsenne ovat oppineet syömään lusikalla niin, että suurin osa menee suuhun eikä rinnuksille?
En voi verrata esikoiseeni, koska häntä ei opetettu niin aikaisin pois pullosta tai nokkamukista, eikä totutettu tavalliseen ruokaankaan yhtä nuorena kuin tämä kuopus on tottunut, eikä siksi tullut lykättyä lusikkaakaan kouraan niin aikaisin. 'Pidettiin vauvana' paljon kauemmin. Kuopus sen sijaan on oppinut esimerkistä jo tosi pienenä.
Minkä ikäisenä teidän vanhemmat lapsenne ovat oppineet syömään lusikalla niin, että suurin osa menee suuhun eikä rinnuksille?
En voi verrata esikoiseeni, koska häntä ei opetettu niin aikaisin pois pullosta tai nokkamukista, eikä totutettu tavalliseen ruokaankaan yhtä nuorena kuin tämä kuopus on tottunut, eikä siksi tullut lykättyä lusikkaakaan kouraan niin aikaisin. 'Pidettiin vauvana' paljon kauemmin. Kuopus sen sijaan on oppinut esimerkistä jo tosi pienenä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
jos lapsi on tyytyväinen ruokailun päätyttyä, on hän saanut tarpeekseen. Onhan sinulla isompikin lapsi, joten tiedät, milloin lapsi on kylläinen. Minunkin lapseni ovat tuon ikäisenä ja aikaisemminkin ruvenneet syömään itse.
En nyt osaa varsinaiseen kysymykseesi vastata, kun meillä on yksi vasta 1v 8kk lapsi itsellämmekin... Mutta tuli vain mieleen, että miksi ihmeessä et antaisi syödä poikasi itse, jos kerran into on noin kova? Siinähän se taito pikkuhiljaa kasvaa... Oletko kokeillut, että annat syödä itse, mutta samalla myös sinä tarjoilet ruokaa lusikalla? Ja mitä haittaa siitä on, jos osan ruuasta syö sormin? Kyllähän sekin motoriikkaa kehittää ja väliäkö sillä on, kuinka sen masun täyttää... Meilläkin osa ruuasta tippuu edelleen matkalle ja osa syödään alunperinkin sormin. Mutta maha on kyllä joka kerta täyttynyt. Eiköhän sen huomaa jos lapsi nälkäiseksi jää. Meillä ainakin ollaan nälkäisenä kovin kiukkuisia ;)
Ongelman ydin on juuri tuo, ettei poika anna minun syöttää ollenkaan. Lusikkahan tuolla oli omassa kourassa jo alle vuoden ikäisenä, silloin vielä antoi minun auttaa syömisessä. Nyt ei enää ollenkaan, vaikka lapsi ei selvästikään vielä täysin hallitse ruokailua. On mahdotonta tietää, tuleeko lapsi kylläiseksi vai pitääkö ruokailua vain yhtenä leikkinä eikä kiinnitä huomiota puolitäydeksi jääneeseen vatsaansa siirtyessään jo seuraavaan leikkiin. Jos lapsi antaisi minun työntää yhdenkin lusikallisen suuhunsa aina välillä, mutta kun ei sitäkään. Koska kiukkuaa hampaistaan niin paljon, en voi edes tietää sitä, onko kiukun alkulähteenä myös nälkä. En voi koko ajan olla välipalaakaan antamassa vain "varmuuden vuoksi".
Tämä jakso, kun ruokailu ei täysin onnistu, muttei toisen syöttämänäkään ravinto kelpaa, on todella turhauttava. Kyselin lähinnä lohduttaakseni itseäni sillä, että tämä opetteluvaihe menee pian ohi. Toivottavasti menee. Ei tosiaan ole mitään hajua milloin ruoka alkaa menemään enemmän suuhun kuin lattialle. Yksilöllistähän se on, mutta suuntaa antavien esimerkkien perään tässä huutelin.
Niin, ja pakkohan minun on antaa lapsen syödä itse, kun ei hän anna minun syöttääkään. Ei tämä muuten haittaisikaan, jos en näkisi kuinka vähän sitä ruokaa suuhun asti päätyy.
Miten joku on voinut oppia syömään alta vuoden ikäisenä itse lusikalla? Niin kuin tuolla aiempi kirjoittaja mainitsi. Sosettako ovat purkista pistelleet? Todella isoja yksilöllisiä eroja siis todella on! Ei puhettakaan, että tämä meidän taapero olisi saanut alta vuoden ikäisenä omin käsin muuta suuhunsa kuin tyhjän lusikan. Pelleili lusikalla ja pisti sen välillä suuhunsa. Vasta vuoden iässä alkoi harjoittamaan lusikalla 'kauhomista' ja oppi laittamaan sillä myös ruokaa suuhun asti. Ja kieltäytyi ottamasta vastaan toisen tarjoamaa lusikkaa.
Kokeileppas sitä sormiruokaa muun ruuan ohessa, jos se menisi. Osa lusikalla ja osa sormin mätettävää... Jospa noilla masu täyttyisi. Onneksi noiden pienten motoriikka kehittyy melkoisen nopeasti, kunhan vain pääsevät harjoittelemaan. Joten tuskin tämä ongelmavaihe kovin kauaa kestää...
Tuo on ihan hyvä vinkki ja hoksasin jo eilen laittaa 'salaatin' erilliselle lautaselle, ettei sotkeennu muun ruoan kanssa ja jää siksi syömättä. Lapsi söi ensin tomaatin ja kurkun käsin, sitten vasta siirtyi söhräämään lusikalla toisen lautasen annosta. Näin olen saanut vähän organisoitua tätä ruokailua niin, että näen paremmin sen mitä suuhun varmasti menee ja mitä ei niin varmasti. Keittoja en edes voi laittaa ruoaksi nyt, kun poika ei anna syöttää. Pitää antaa vain helposti lusikassa pysyviä ruokia.
Kun lapsi tulee tapero-ikään haluaa hän tehdä kaiken sen mitä äiti on siihen saakka tehnyt.Ei halua enää äidin syöttävän vaan haluaa itse, vaikkei vielä osaakkaan.Lapsi kertoo sinulle että nyt on aika saada itse harjoitella.Alussa on hankalaa mutta lapsi oppii ihmeen nopeasti, kunhan sen antaa harjoitella. Anna alussa sellaista ruokaa että käsin helposti voi popsia.Päiväkodissa olen usein seurannut lapsia jotka sormin ensin poimii kiinteät palat ja sitten ottaa itse lusikan kun on soosia. Kun antaa taaperon itse kokeilla ja hiljalleen oppia on tämä tosi tyytyväinen ja kiukuttelukin vähenee.
Elämä taaperon kanssa ei ole helppoa mutta taaperon kehityksen kannalta on tosi tärkeää että äiti auttaa ja tukee omatoimisuuteen ei vaan syömisen kohdalla vaan kaikkien taitojen jotka liittyy oman ruumiin tarpeista huolehtimiseen ( pukeminen,WC- hommat, nukahtaminen).
Minusta yleisesti vallitseva ajatus siitä että vanhemmat tietävät paljonko lapsen pitää syödä, on tosi outo. Vanhemman tehtävänä on tarjota lapselle säännöllisesti terveellistä ja monipuolista ruokaa, lapsi itse päättää paljonko syö. Pakottamatta, tuputtamatta, maanittelematta, rankaisematta. Ihan niinkuin täysimetetty vauva osaa syödä juuri sopivasti, myös isompi lapsi osaa syödä juuri sopivasti kunhan taitoa ei pakottamisella ja tuputtamisella pilata.
Lapsen tarvitseva ruokamäärä vaihtelee todella paljon, eikä sitä tarvetta ulospäin näe. Pitää vaan luottaa siihen että kukaan ei ruuan ääreen kuole, kyllä se lapsi ottaa kaiken minkä tarvitsee kunhan vaan tarjolla on.
Meidän kuopus on kiinteiden aloittamisesta alkaen syönyt ihan kaiken itse, mitään ei ole soseutettu eikä syötetty. En siis osaa ajatella että mikään lapsi oppisi syömisen suhteen liian itsenäiseksi liian aikaisin... On ollut tosi hienoa seurata, miten lapsi todellakin tietää mitä tarvitsee. Välillä tosiaan näyttää että juuri mikään ei kelpaa, joskus syödään pelkkää lihaa, sitten (selvästi kasvupyrähdyksen edellä) mätetään hiilihydraatteja hirveästi. Kasvu on ollut koko ajan hyvää ja lapsi tyytyväinen. Nyt 13-kuisena hän on siirtymässä välineillä syömiseen: syö jotain perunamuusia tms lusikassa pysyvää itse lusikalla, tai keihästää leikkelehaarukkaan helppoja paloja. Loput sitten sormin. Sotkua syntyy yllättävän vähän, meillä ehkä se sotkemisvaihe meni jo silloin aloittaessa 6-9 kk:n iässä. Joskus se sotku vaan on siedettävä, eihän niitä välineitä opi ilman harjoittelua käyttämään.
Meillä lapsi alkoi syödä lusikalla kai aika varhain. Siinä vuoden ikäisenä meillä oli juuri kuvailemasi kaltainen tilanne, että lapsi halusi syödä vain itse eikä kelpuuttanut mitään apuja vaikka suurin osa ruoasta päätyi lattialle. Meillä tehtiin niin, että lapsella oli aina se oma projektinsa (ruoka lusikka ja ehkä vielä leivänpalasia) ja sitten kun hän niihin perehtyneenä söi, sujauttelin minä toisesta kupista toisella lusikalla aina välillä ruokaa lapsen suuhun. Näin toimi aika usein mutta vaati tosiaan sen, että lapsella oli omissa hoiteissaan jotain sellaista ruokaa, mitä todella tahtoi syödä. Silloin taas, kun sivustakaan ei saanut antaa ruokaa, niin lapsi söi mitä söi. Välillä enemmän, välillä vähemmän. En ole niin jaksanut stressata, sillä uskon kyllä siihen vanhaan sanontaan ettei terve lapsi täysien puurokuppien äärelle nälkäänsä kuole. Nykyisin ikää on vuosi ja kaksi kuukautta. Syöminen on siistiytynyt paljon, mutta liian lirut ruoat menevät edelleen valtaosin muualle kuin suuhun. Nykyisin taas saa helpommin avustaakin.