Ketä varten elät ja olet?
Kuka sinusta pitää huolta kun tulet vanhaksi ja tarvitset mahdollisesti apua?
Itselläni ei ole ketään,nuoremmat sukulaiseni pashat piittaa mitä minulle kuuluu,kunhan vaan olen heidän apunaan tarvittaessa.
Olenkin pikkuhiljaa päättänyt että katsotaan sitten myöhemmin,kuinka naamat venähtää.
Mullakun kuitenkin on kaikki periaatteessa hyvin!
Kuka sinusta pitää huolta kun tulet vanhaksi ja tarvitset mahdollisesti apua?
Itselläni ei ole ketään,nuoremmat sukulaiseni pashat piittaa mitä minulle kuuluu,kunhan vaan olen heidän apunaan tarvittaessa.
Olenkin pikkuhiljaa päättänyt että katsotaan sitten myöhemmin,kuinka naamat venähtää.
Mullakun kuitenkin on kaikki periaatteessa hyvin!
Vastaukset 16
Vanhimmat
kuka sinua tarvitsee?
Minua tarvitsee eniten koira, jota saan lenkittää aamuin illoin ja tietenkin eukko tarvitsee minua ainakin sänkyhommiin ja muihin askareisiin kaveriksi.
Työnantaja tarvitsee minua, tekemään hänelle rahaa.
Tytärkin tarvitsee minua, auton korjaukseen ja remppareiskaksi.
Taloyhtiökin tarvitsee minua, hallituksen puheenjohtajaksi ja pienten remonttien tekijäksi.
Ketä varten elät ja olet?
Elän itseäni ja perhettä varten.
Kuka sinusta pitää huolta kun tulet vanhaksi ja tarvitset mahdollisesti apua?
Sitä minä en rupea etukäteen murehtimaan, tässä elellään päivä kerallaan ja otetaan vastaan kaikki mitä elämä tuo tullessaan.
hoitaa sitten...ei ole enää kohta Annelia eikä Irmaa eikä Veeraa meitä hoitamassa...
Tatianakin ja Weeruska...ei vettä saada kun eivät osaa suomea
Ovat jo töissä Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa hoitamassa vanhuksia, on täällä myös Annelikin töissä. Ei huoltä häivää , tytöt nättejä ja pyyhkivät takapuolen lempeästi.
Lapset alkaa pärjäillä omillaan ja on aika suunnata voimavaroja muuhunkin. Nyt juuri elän itselleni ja nautin kun voin mennä ja tulla niinkuin haluan (siis konsertit, matkat ym). Lisäksi satsaan vapaaehtoistyöhön ja piittaan muista. Jos terveyttä riittää niin ei väliä huoltajista, osallistun niin kauan kuin voin ja se on sen ajan murhe, olenko edes hengissä :) Nyt kuuntelen lemppari musiikkia ja elän tätä päivää. Sinulle jaan tämän musiikin ja tunteen, ole hyvä;)
http://www.youtube.com/watch?v=NwNuQulK6N0&feature=related
elän, elettävä on kun on kerran tänne lupaani kysymättä viskattu.
Ja, kukako tarvitsee, voi kuule heitä on monta, ensinnäkin mies, ja neljä sellaista onnellisempaa ihmistä, - näin jokapäivä, omani pärjäävät ilman minua.
Vanhuudesta en tiedä, kai se luoja huolen pitää.
Taidan olla pelkkä pelinappula tässä ihmeellisessä elämänpelissä. Kai sitä johonkin vaikuttaa, vaikkei itse mihinkään tunnusta vaikuttavan. Kuitenkin jos ei minua olisi, niin tätäkää kirjoitusta ei tältä koneelta tähän syntyisi. Lukijoilta menee ne muutamat sekunnit vilkaistessa tekstiä, eivät sillä aikaa jouda muuhun pahan tekoon.
-
Toivottavasti sitten on vielä mahdollisuus mennä jonnekkin passattavaksi, kun ei itse enää kykene itseään passaamaan. Onhan tietysti pieni mahdollisuus päästä kokonaan pois näistä maallisista murheista, ennen kuin ne ajat ovat kirjaimellisesti käsissä. Joten toivossa tässä elellään, että saisi kuolla terveenä pois.
minut on tänne metsään viskattu?
Biologinen sattuma suuressa sopassa. Ei tarkoitusta ja siksi ei myöskään mitään itsestäänselviä rasitteita. Ei velkoja elämälle eikä elämä minulle velkaa.
Kuka minua tarvitsee:
omat lapseni, puhelin soi kun on jotain menossa, kun tarvitaan lapsenvahtia, valtakunnansovittelijaa, tukea ja neuvoja.
Toisten lapset työssäni: opetusta, neuvoja, tukea, lohdutusta, hoitoa ja opastusta.
Työtoverini: jos en olisi paikalla poissaoloni huomattaisiin. Ammattitaitoni ja osallistumiseni työn suunnitteluun ja pedagogisiin ratkaisuihin eri tilanteissa on ollut arvostettua.
Vanhemmat koulussa: jos emme olisi paikalla he joutuisivat olemaan kotona omia lapsiaan hoitamassa.
Internetissä ne foorumit joihin osallistun moderaattorina: autan vapaaehtoistyönä näiden yhteisöiden ylläpitoa ja toimintaa.
Yhteiskunta ja elinkeinoelämä hyödyntää minua monella tavoin.
Olen siis tärkeä ja hyödyllinen ihminen monella eri tasolla.
Kuka minua sitten hoitaa kun tulen vanhaksi enkä pysty enää huolehtimaan itsestäni:
aika näyttää, tarvitsenko yhteiskunnan palveluja tai en. En pelkää lainkaan heitteille jättämistä: lapseni tulevat hoitamaan asian kiitettävästi.
Ja samantekevää kuka minua passaa ja palvelee kun voimani ehtyvät; mieluimmin joku joka pitää työstään ja jolle vanhusten kunnioittaminen kuuluu kulttuuriin.
on työtön, eikä edes puhelin soi. Ainut lapsenikin omillaan ja ns. ystävätkin lopettivat yhteydenpidon työttömyyteni myötä. Jos minä heille soitan, ei ehditä juttelemaan kun heillä kiire johonkin. Joten ei taida kukaan tarvita, mutta ihan piruuttani kituutan eteenpäin. Muutamat ns. ystävistä kuitenkin kateellisia kun minulla nyt aikaa mennä ja tulla miten mielin.
rakaalta sisaren tytöltä viestin kuinka tärkeä olen heidän perheelleen.
Mutta en todellakaan ajattele että heidän velvollisuutensa olisi pitää minusta huolta vanhetessani.
Elän nyt enkä hukkaa tätä päivää miettimällä vanhuuttani, silloinhan jäisi paras hetki elämättä, joka on juuri nyt.
että lapset ottavat vastuulleen minun hoitoni jos olen siihen itse kykenemätön. Ei siis fyysisesti vaan hakemalla minulle hoitopaikan joka sopii tilanteeseeni ja terveydentilaani, hoitamalla juoksevat asiani tai jos ei itsellä ole aikaa hankkimalla henkilön joka ne hoitaa puolestani, siis kaikki järjestelykysymykset. Samoin kuin me teemme nyt pahasti dementioidun äitimme eteen. Ei siis jättää vanhusta heitteille tai virkavallan, naapureiden, yhteiskunnan hoivaan miten sattuu, sehän on moraalisesti täysin väärin.
ei ole omia lapsia, lähimmät on sisaren.
Enkä oikein usko että minuakaan jätetään heitteille kun tai jos se aika tulee.
Mutta velvollisuutta heillä ei ole minua kohtaan, sen takia en heidän tukenaan ole.
on mielenkiintoinen käsite. Jos kysyisin lapsiltani ottaisivatko he huolen minusta kun en enää pystyisi siihen itse he sanoisivat kuorossa Shady Pines, Mumsy! Tai jyrkänteen reunalle! Olen kuitenkin 100% varma siitä että he ottaisivat täyden vastuun, ei sen takia että he kokisivat sen taakaksi tai pakoksi vaan siksi että se olis maailman luonnoillisin asia heille. (Huom. lapsillani on osittain ei-skandinaavinen tausta).
Itse haluaisin mieluimmin vanheta isossa talossa yksin uskollisen palvelijani ja ystäväni kanssa juuri samoin kuin Rebeca Buendia García Marquezin novellissa. Vaellellen huoneesta toiseen ja joka huoneessa asuisi joku kummitus entisiltä ajoilta. Palvelijattareni toisi minulle iltateen vuoteeseen ja unipillerin ja kertoisi minulle satuja entisiltä ajoilta kun molemmat olimme nuoria ja ikauniita. Sama satu kävisi joka ilta koska en kuitenkaan muistaisi sitä huomenna. Sitten hän jättäisi laulun tyynyni alle ja laventelintuoksun taakseen ja sammuttaisi yövaloni.
Todennäköisesti päädyn vanhustetaloon Björklingessä ja minua hoitaa pari kiireistä ja stressattua siirtolaistyttöä. Ihan ok. Tai sitten minusta ei koskaan tulekaan vanhaa vaan saan elää ja kuolla torpassani korvessa, koko maailma näppäimilläni....
ajatus vanhenemisesta :)
Mietin miten itse haluaisin vanheta, luulen että tulen äitiini siinä etten kaipaa paljon ihmisiä ympärilleni. Ajatukseni tulee varmasti olemaan yhtä hidas kun hänellä koska en nytkään pidä siitä että koko ajan pitää puhua ja olla äänessä.
Äitini ei jaksanut seurustella ihmisten kanssa pitkään enää viimeisinä vuosinaan.
Ihmiset vaatii aina niin totaalista kuuntelemista kun selittävät asioitaan.
Silloin tuo ajatus menneistä haamuista voisi olla paikoillaan , vasitenkin jos ovat hyviä ettei tule painajaisia sieltä.
Oikeasti minun elämäni on monta kertaa heittänyt kuparkeikkaa ihan yks kaks, siksi en paljon vaivaa päätäni tälläisillä asioilla.
Tänään olen tässä ja näin ajatellen, huomenna voi olla että elämä onkin ihan erilainen. Huominen on veijari, ja se on tuonut elämääni joskus uskomattomia tilanteita.
Unelmistani suurimpia on toteutunut ja kaikki mitä ajattelin siihen asti meni uusiksi. Siitä on jo vuosia yli kymmenen mutta tiedän että voi olla mahdollista vieläkin heittää kaikki päälaelleen.
Siksi yritän elää tätä hetkeä, toki voi tapahtua jotain pahaakin mutta en kutsu sellaista luokseni ajattelemalla pahaa.
on hieno *vire. Tulee mieleen Bo Carpelanin Kesän muisto tai
Federico Carsia Lorcan yhdessä runossa on sama tunnelma.
Elämä on arvoitus, unelmat ja haaveet kantavat, valkean ratsun lailla.
Tuon runon ratsu matkasi kohti unelmaa kunnes kuolema yllätti.
(Hesarissa nuoren miehen kuolinilmoituksessa, hieno valinta)
Meni ohi aiheen, mutta monet asiat ovat jonkin koetun tunteen ja oivalluksen sisällä mielessämme.
käsikirjoitus, ihanan ja utuisen.
Upeasti sanailtu!
kiittää.....elämältä kaiken sain.Elettävä se on annettu elämä,eikö niin ?
Mää tunne itteni tosi tarpeelliseks viäl mones asias:
"Apuna" ukolle,
ilona miniäl,ku tykkään heijän "passaamisest"
"auttavat appivanhemmat" lämmitti syränt,ku vävypoika kiitteli jostai.
Mammaaki tarvitaa kuskaamaa harkkareihi ym.
mammaa rakastettaa kuuhu asti ja sit "tilataa" lettui taiks lihapullii.
mamma rapsuttaa uneen.
mamma keksii jännii satui.
Sitku mää ole vanha ni mää mene vuarotelle asumaa viikoks jokase lapse tykö.Luppaa kysymättä.Niil meni nokan pää iha valkoseks ku kerra oli juttuu,ettem mää sit muuta vanhainkottii jne.
Muutetaa tiätty,jos elon päivii saaraa.
Emmää sitä viäl miäti,mut tärkiä mää ole,joka ikine päivä,jonkul,enempi taik vähempi :)