Moi. Olen just 18v täyttänyt tyttö onglemieni kanssa. Mulla 1v 4kk ikänen poika jonka isän kanssa olen siis edelleen ydessä.
En kyllä tiedä miksi hänen kanssa edes olen, nimittäin hän käyttäytyy kännipäissään väkivaltaisesti minua kohtaan ja uhkailee tappaa meidät koko perheen joku kerta.
Olen monta kertaa joutut soittamaan poliisit meille kotiin, kun mies on alkanut riehumaan. Lastensuojelu on puuttunut tilanteeseen, ja mua pelottaa että poika otetaan huostaan. Vihaan ja raskastan miestäni, mutta en uskalla jättää häntä. Vihaan sitä, että hänen takiaan lapsemme ollaan ehkä ottamassa huostaan, olen omasta mielestäni ollut aina pojalle hyvä äiti ja kaikin puolin olen pitänyt hänestä huolen ja yrittänyt tajota parastani.
Ainoa ratkaisu on varmaan jättää mies jotta lapsen tarvallisuus takautuisi, eikä häntä otettaisi huostaan. Mutta ongelma on se, etten uskalla, koska mieheni on uhannut tappaa ensin minut ja pojan ja sitten itsensä jos jätän hänet. Hän on myös sanonut, että häneltä meidän on turha yrittää piiloutua, koska hän kuulemma etsisi meidän vaikka kiven kolosta tai mistä vaan. Pelkään miestä yli kaiken, en voi nukkua yöisin kunnolla, koska pelkään, että mies tekisi pojallemme jotain pahaa. Rakastan lastani enemmän kuin elämää ja teen mitä vain hänen vuokseen, en todellakaan halua että häntä viedään multa pois. Olen kertonut lastensuojelulle nämä asiat, ja he ovat mulle sanoneet, että paras ratkaisu olisi erota miehestä, enne kuin mitään todella pahaa pääsee käymään. Mutta kun se on niin helpommin sanottu kuin tehty! Ei muuten ongelmaa, mutta kun pelkään vaan niin paljon.
On tässä toinenkin ongelma olemassa. Olen raskaana 14. viikolla, enkä ole kertonut siitä miehelleni, koska en uskalla sitäkään. Hän on sanonut, ettei halua enää yhtäkään muksua taloon pilaamaan normaalia arkea, ja että minun tulisi pitää siitä helvetin hyvä huoli, ettei niitä enää tule, ja jos tulee niin luoja tietää mitä tapahtuu. Nämä ovat siis hänen sanojaan.
Kun odotin poikaani, mies pahoinpiteli minua silloikin. Kuristi, niin että nosti kurkusta seinälle sillälailla että multa lähti taju (monesti), hakkasi, potki, kaikkea mahdollista fyysistä ja henkistä väkivaltaa (jota on siis vieläkin). Hän myös pari kertaa löi mahaani. Saan aina kuulla kuinka huono äiti ja kumppani olen, ja mies on toivonut pojan kuolemaa, kuin myös minunkin.
Kun mies tulee töistä kotiin, ja jos en ole pessyt jotain hänen tiettyä paitaa tai sukkia, saan tupaani. Jos en ole saanut ruokaa valmiiksi ja muita kotitöitä, saan vielä pahemmin turpaani. Mies on kännipäissään vahingoittanut myös poikaamme. Hän on roikuttanut poikaa seitsemmännen kerroksen parvekkeelta ja uhannut pudottaa. Nostanut pojan rinnan kohdalta pidellen seinää vasten, ja uhannut stumpata röökiä pojan kasvoille jos se ei lopeta itkua.
Tämä on yhtä helvettiä koko elämä, ehkä näe mitään poispääsyä.
En kyllä tiedä miksi hänen kanssa edes olen, nimittäin hän käyttäytyy kännipäissään väkivaltaisesti minua kohtaan ja uhkailee tappaa meidät koko perheen joku kerta.
Olen monta kertaa joutut soittamaan poliisit meille kotiin, kun mies on alkanut riehumaan. Lastensuojelu on puuttunut tilanteeseen, ja mua pelottaa että poika otetaan huostaan. Vihaan ja raskastan miestäni, mutta en uskalla jättää häntä. Vihaan sitä, että hänen takiaan lapsemme ollaan ehkä ottamassa huostaan, olen omasta mielestäni ollut aina pojalle hyvä äiti ja kaikin puolin olen pitänyt hänestä huolen ja yrittänyt tajota parastani.
Ainoa ratkaisu on varmaan jättää mies jotta lapsen tarvallisuus takautuisi, eikä häntä otettaisi huostaan. Mutta ongelma on se, etten uskalla, koska mieheni on uhannut tappaa ensin minut ja pojan ja sitten itsensä jos jätän hänet. Hän on myös sanonut, että häneltä meidän on turha yrittää piiloutua, koska hän kuulemma etsisi meidän vaikka kiven kolosta tai mistä vaan. Pelkään miestä yli kaiken, en voi nukkua yöisin kunnolla, koska pelkään, että mies tekisi pojallemme jotain pahaa. Rakastan lastani enemmän kuin elämää ja teen mitä vain hänen vuokseen, en todellakaan halua että häntä viedään multa pois. Olen kertonut lastensuojelulle nämä asiat, ja he ovat mulle sanoneet, että paras ratkaisu olisi erota miehestä, enne kuin mitään todella pahaa pääsee käymään. Mutta kun se on niin helpommin sanottu kuin tehty! Ei muuten ongelmaa, mutta kun pelkään vaan niin paljon.
On tässä toinenkin ongelma olemassa. Olen raskaana 14. viikolla, enkä ole kertonut siitä miehelleni, koska en uskalla sitäkään. Hän on sanonut, ettei halua enää yhtäkään muksua taloon pilaamaan normaalia arkea, ja että minun tulisi pitää siitä helvetin hyvä huoli, ettei niitä enää tule, ja jos tulee niin luoja tietää mitä tapahtuu. Nämä ovat siis hänen sanojaan.
Kun odotin poikaani, mies pahoinpiteli minua silloikin. Kuristi, niin että nosti kurkusta seinälle sillälailla että multa lähti taju (monesti), hakkasi, potki, kaikkea mahdollista fyysistä ja henkistä väkivaltaa (jota on siis vieläkin). Hän myös pari kertaa löi mahaani. Saan aina kuulla kuinka huono äiti ja kumppani olen, ja mies on toivonut pojan kuolemaa, kuin myös minunkin.
Kun mies tulee töistä kotiin, ja jos en ole pessyt jotain hänen tiettyä paitaa tai sukkia, saan tupaani. Jos en ole saanut ruokaa valmiiksi ja muita kotitöitä, saan vielä pahemmin turpaani. Mies on kännipäissään vahingoittanut myös poikaamme. Hän on roikuttanut poikaa seitsemmännen kerroksen parvekkeelta ja uhannut pudottaa. Nostanut pojan rinnan kohdalta pidellen seinää vasten, ja uhannut stumpata röökiä pojan kasvoille jos se ei lopeta itkua.
Tämä on yhtä helvettiä koko elämä, ehkä näe mitään poispääsyä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei tule muuta mieleen kuin,että lähdet vain.
Siis sillä aikaa vaikka kun miehes on töissä ja pakkaat tavarat ja lähdet.
Muutat paikkakunnaltas pois jonnekkin tosi kauas.
Hankit tietty ensin asunnon!
Hae lähestymiskielto ja vaiha puhelinnumero.
En tiedä saatko minkäänlaista turvaa mistää sen enempää,mutta ei se
ole hyväksi lapsellesi ja itsellesi olla tuollaisen miehen kanssa.
Joku päivä miehesi voi tappaa lapsenne ja sitten myöhemmin vain mietit
miksi et lähtenyt.
Hanki oleskelupaikka sinulle ja lapselle turvakodista. Hanki salainen puhelinnumero, käännä postisi, suojaa kaikki yhteystietosi - tietenkin mieheltä salaa. Kun mies on poissa, pakkaa kaikki mitä vain mukaasi saat ja lähtekää. Hanki lähestymiskielto ja tee rikosilmoitus pahoinpitelyistä, mikäli yhtään näyttöä on (ja onkin, jos poliisi on aiemminkin puuttunut peliin). Hae yksinhuoltajuutta. Kenenkään ei pidä elää pelossa, kaikki kyllä järjestyy kun vaan jaksat hakea apua!
Olet miettinyt samoja asioita mistä kirjoititte, mutta kaikkea on vähän hankalaa toteuttaa. Mies seuraa tietokoneen sivuhistoriaa, yrittää kaivella ihan kaikki sivustot millä käyn, etten vaan tekisi mitään hänen selän takana. Puhelintani hän seuraa joka ikinen päivä (soitetut puhelut, viestit yms.), eli mun täytyy joka päivä peittää kaikki jäljet normaali asioista. Mies on poistanut puhelimestani jokaisen ystäväni ja tuttuni numerot, en saa käydä kavereilla kylässä, en kaupassa ilman häntä, en yhtään missään jos ei hän ole mukana. Ainoat numerot mitä hän on puhelimeen jättänyt on hänen oma ja äitini numero.
Eilen mies tuli kotiin klo. 23 aikaan, oli ollut kuulemma töiden jälkeen kavereidensa seurassa. Näin hän siis itse omaaloitteisesti minulle kertoi (minä en saa kysyä häneltä miten päivä on mennyt tai missä hän on ollut, koska se on hänen mielestään kyttäämistä, ja jos erehdyn kysymään, voitte varmaan arvata mitä siitä seuraa). Mies oli eilen käynyt ostamassa pojalle sellaisen pukusetin, jossa on paita ja housut. Kun hän sitten otti pojan syliinsä laittaakseen ne sille päälle, poika alkoi itkeä ihan hysteeristi, vaikutti siltä kun se pikkunen olis mennyt ihan paniikkiin. Samantien kun se itku alkoi, mies menetti hermonsa, paiskasi lapsen mulle syliin, niin että sitä aivan varmasti sattui. Hän heitti olohuoneen pöydältä kaikki tavarat mua ja poikaa kohti, lautasia lenteli seinille yms. muita irtotavaroita meni rikki. Sitten hän rauhottui, mutta tuli vielä olohuoneeseen missä olin poikani kanssa, katsoi mua ihan hirveellä ilmeellä ja huusi näin että, "sä oot näköjään aika vitun hyvä manipuloimaan lapsiakin", ja löi mua naamaan (poika oli siis kokoajan mulla sylissä, ja pelkäsin että mies siinä tilanteessa tekee sille jotain). Tämän jälkeen se oli hetken hiljaa, mutta sitte taas huus että "painu vittuun ton kakaras kans mun silmistä, äläkä vittu näytä naamaas enää tänään".
Siinä oli nyt jotain esimerkkiä meidän perhe-elämästä. Tollasta se on siis lähes joka päivä, joskus lievmpää ja joskus pahempaa. Musta tuntuu, että joka päivä on vaan pelottavampi kuin edellinen. Haluaisin lähteä vaikka nyt heti, mutta pelkään niin paljon, jos mies saa meidän kiinni ja tekee meille jotain. Apuaaaa....
hankikkaa nopeasti asunto toiselta paikkakunnalta ja salanen osote/numero ja nekin vaan lähimmille omaisille.Alottakaa alusta, mukaan vain vaatteita ja lapselle muutamat lelut.Paljon voimia teille!
T:20v kaksosten äiti
Moi!
Oletko koneella juuri nyt, jos olet yritän auttaa sinua.
Tuo käytös oikeuttaa sen, että passitat miehesi nyt heti putkaan. Eli siis, kun se seuraavaksi alkaa räyhätä pakenet miestäsi esim. vessaan, ja otat puhelimesi sinne mukaan ja tietysti poikasi syliisi... sieltä lukkojen takaa soitat poliisit paikalle ja kerrot nopeasti osoitteesi ja mitä tapahtuu: mies uhkailee ja käyttäytyy väkivaltaisesti teitä kohtaan. Sanot tarvitset nyt heti apua. Ne vie miehen putkaan ja sen jälkeen; kun mies on putkassa voit lähteä: soitat heti äidillesi
Millaiset välit on sinulla äitiisi? Tietääkö hän edes miehestäsi mitä mies tekee joka pv. Jos ei niin kerro välittömästi, jos vielä haluat pysyä hengissä!
Itselläni on kokemusta juuri samanlaisesta miehestä, ja pakenin miestäni useamman kerran, kunnes lopulta tajusin henkemme vuoksi paeta ja olla vastaamatta puhelimeen ja päästämättä häntä pakopaikkaamme (joka oli siis äitini koti) ja poliisit turvasi selustaa sen verran, että ei onnistunut tappaamaan! Älä ainakaan avaa ovea kun olette paenneet vaikka mies käskisi, ja joka kerta kun tulee oven taakse, soitat poliisit jos mies ei sieltä pois lähde vaan jää oven taakse uhkailemaan tms.
Jos et uskalla soittaa poliiseja teen sen puolestasi.
Sanoi,että et halua luovuttaa poikaasi huostaan! Jos et eroa, vaihtoehdoiksi taitaa jäädä enää tuo; tai se pahin että miehesi tekee sulle erittäin pahaa/ teille kaikille. Sitä en suosittele, kuten en halunnut itsellenikään ja poikani vuoksi pelkästään jo minäkin irtauduin tuollaisesta samanalaisesta parisuhteesta, siitä nyt 4v jo aikaa, mies jaksoi uskoa, että palaamme ja jatkoi kiusaamista ja häiriköimistä pitkän aikaa mutta pysyin lujana. Hakkaamista en enää jaksanut ENKÄ PELKOA, joka oli helvetillistä kuten sinullakin nyt on.
Pako on ainoa keino lähteä, ja se kannattaa tehdä niin, että pyydät jonkun apuun, eli äitisi jos äiti on vaihtoehtona. Jos ei, teet niin että lähdet jonkun ystävän luokse, tai tutun luokse, tai sukulaisen luokse vaikka sitten ilman leluja, tärkeintä on että pääsette pakenemaan. Pakkaat kassiin lapsen tarvikkeet, mitä on pakollista; vaipat ruoat,vaatetta yms.
Jos et pysty noin lähtemään niin soitat sitten poliisit ja he valvoo tilannetta ja pidättää miehen kunnes olet saanut tavarat kasaan ja lähdettyä asunnostanne ulos lapsenne kanssa. Mies ei voi tehdä sinulle/pojallenne yhtään mitään poliisin ollessa läsnä!!! Paras ja tehokkain keino on tämä, tiedän kokemuksesta!!! TÄMÄ TOIMII SIIS TILANTEESSA MISSÄ HYVÄNSÄ; keino jolla mies EI pysty estämään poislähtöäsi.
Mies on tällä hetkellä oman äitinsä luona käymässä (ollut kyllä jo pari tuntia, että tulee kotiin minä hetkenä hyvänsä). Kerron myöhemmin täällä miten kävi, teen juuri nyt miten neuvoit. Tuhannet kiitokset sinulle, luultavasti pelastit niin mun hengen kuin poikanikin. Kiitos.
olen saman ikäinen kuin sinä, ja minulla on saman ikäinen lapsi(1,5v). Entinen mieheni oli lähes tulkoon yhtä paha kuin sinun ukkosi. paljon teki samoja asioita. Sairaalassa olin monesti hakattuna..Poliisit kävivät joka toinen viikonloppu. Se mun EX ei tehnyt ikinä lapselle mitään, minulle kyllä. Joku neuvoi sinua aikaisemmassa viestissä menemään vessaan pojan kanssa ja puhelin mukaan. Minusta se ei ole järkevää, tai minulle kävi näin: olimme exänkaa kahdestaa kotona, oltii oltu juomassa, minä kuitenki lähes selvä. mies hakkasi minut, juoksin vessaan, ovi lukkoo ja soitin hätäkeskuksee, exä hakkasi puukolla ovea ja uhkasi tappaa.Hätäkeskus sanoi että poliisit eivät pääse sisään alaovesta joten avaa vessan ovi ja mene avaamaan toinen ovi kun partio saapuu. Minulla oli linjat auki hätäkeskukseen kerkesin sanoa, että avaan vessan oven nyt ja menen. Samantien ukko repi puhelimen kädestäni, heitti sen seinälle ja hakkasi minut vessaan. Oli siinä ollu hätäkeskuksella kuuntelemista. Itte he neuvoivat minua avaamaan vessan oven, vaikka heille sanoin, että mieheni käy varmasti heti päälle. Poliisit olivat sitten pihalla kun sinne naama mustana menin. Että et pääse vessasta välttämättä pois, kun poliiseille täytyy ovi avata. voimia sinulle. itse otin ja lähdin tuosta suhteesta. Viellä on yksi oikeuden käynti edessä sitten se kaikki on ohi! =)
Itse elin lapsuuteni tuollaisessa perheessä. Ja voin sanoa että ei se lapselle ole todellakaan hyväksi :(
Tiedän että on todella vaikeaa lähteä tuosta tilanteesta, mutta älä tee samaa virhettä kuin äitini. Katsoi sitä menoa yli 20v ennen kuin tajusi lähteä. Voit kuvitella mitä se teki lapsille, joka päiväistä kun se meno oli. Me isommat huolehdimme pienemmistä sillä välin kun äiti oli hakattavana. Ihme kun ei pahempia traumoja jäänyt, syvä viha vain. Äitiäkin kohtaan, ei vain niin pahana kuin isää. Äitiäni vihaan siksi koska ei vienyt meitä pois sieltä! Antoi meidän kärsiä. Koska se hallinta ja hakkaaminen kohdistui lapsiinkin, mitä isommiksi kasvoimme. Sitäkö haluat omalle lapsellesi?
Lapsesi takia, ota ja lähde. Puhelimesta pystyy kuitenkin poistamaan soittotiedot. Soittele ja järjestä asioitasi ja kun asiat on kunnossa, lähdet! Ellei sitten sinne turvakotiin aluksi.
Ensinäkin kiitos kaikille jotka on jaksaneet kirjotella mulle tänne. Sain rohkeutta paljon teijän neuvoistanne.
Niinkuin yks kirjottaja neuvoi mua pakkaamaan kamat ja lähteemään ja soittamaan poliisit tuvaamaan selustaa. Poliisit tuli meille kotiin kerrottuani niille tilanteen, kerroin myös että olin sillä hetkellä pojan kanssa kahdestaan kotona ja mies äitinsä luona käymässä. Kerroin alustavasti jotain tilanteesta (mitä ne nyt kysyivät). Pakkasin siis omia ja pojan vaatteita/tavaroita mukaan niin paljon kuin jaksoin kantaa. Poliisit ehti olla siinä semmoset kymmenisen minuuttia kunnes mun mies tuli kotiin. Voitte varmaan arvata mikä show siitä seurasi. Mies alkoi heti huutaa mulle ja yritti ottaa poikaa itelleen. Poliisit hälytti toisen partion paikalle joka sitten lopuksi vei mieheni (tai voikohan sanoa ex-mieheni) putkaan, ja toisen poliisiauton kyydissä minä ja poika pääsimme äitini luokse.
Mies huusi mulle sanatarkasti siinä näin: "Mähän oon sulle sanonu et jos sä kehtaat mut jättää niin sit ei hyvä heilu. Et tainnu uskoa mut sen kyllä tuut vielä näkemään". Haukkui mut huoraksi, lehmäksi yms. Ja lopuks vielä sanoi että "Ne mitkä on tähän mennessä ollu vaan uhkauksia, muuttuu vitun äkkiä todeks", "Haista sinä vittu, vitun ämmä", "Hyvä vaan että pääsee sustakin eroon, eipähän tarvii katella tollasta vitun turhaa lutkaa", "Voit alkaa miettimään helppoja itsemurha-keinoja, ellet haluu helvetin hidasta ja ihan vitun VITUN tuskasta kuolemaa", "Nyt sä teit vitun pahan virheen". Siinä sen viimesiä sanoja ennen putkaan menoa.
Hän ei vieläkään tiedä raskaudestani, enkä haluakkaan hänen saavan mistään siitä tietää. En enää ikinä halua poikaani enkä tätä syntymätöntä lähellekkään sitä äijää.
Ollaan nyt pojan kanssa äitini luona, täällä on mun äidin lisäksi mun kaks siskoa tukemassa. Kukaan heistäkään ei siis ole ikinä teinnyt minkälaisessa helvetissä ole viimeiset 2 vuotta elänyt. En vaan yksinkertaisesti ole uskaltanut kertoa ennen tätä päivää kenellekkään. Mun isosiskolla on pari vuotta sitten ollut samantapainen mies kun mulla, joten sille on ainakin helppo puhua tästä, kun se tietää mistä puhun. Pikkusiskoni on vasta 15v ja toivon että hän sentään pysyy kunnollisissa miehissä. Olen äidille ja siskoille kertonut raskaudestakin. Koko ajan on itku kurkussa, kun vieläkin pelottaa kaikki noi miehen uhkaukset yms. jutut, mutta nyt tuntuu jo paremmalta, kun ei tarvitse sen ihmisen seurassa olla. En pelkää mitään niin paljoa kuin sitä jos mies meidät joskus jostain löytää ja tekee pojalleni jotain. Tämä toinen tulokas syntyy marraskuun alussa. Sitten varmasti pelkään vielä enemmän jos mies meidän vaikka sattuisi löytämään ja tekisi lapsille jotain. Ei minulla niin väliä, pelkään eniten poikani puolesta tällä hetkellä. Harmittaa vaan kun noin ihanalla pienellä pojalla on niin hirveä isä. No, ehkä mä joskus vielä löydän jonkun kunnollisen miehen pojalleni tulevalle lapselleni "isäksi".
En olis kyllä ikinä uskonut että pääsen näinkään pitkälle tän asian kanssa. En varmasti oliskaan, ellen olisi eilen uskaltautunut kirjottamaan tilanteestani tälle palstalle. Kiitos kaikille teille jotka olette mulle vastanneet. Oikeastaan ilman teidän kommentteja me oltaisiin pojan kanssa tälläkin hetkellä sen äijän vietävissä, eikä tämä asia olis minnekkään edennyt. Eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa ajan kanssa ala helpottamaan, ja pelkokin varmaan jossain vaiheessa hälvenee ja voidaan pojan ja uuden pikkuisen kanssa elää normaali-ihmisten elämää, jota poikanikaan ei ole vielä elämässään nähnyt eikä kokenut.
En voi uskoa että sun tarinas on totta. Mutta jos on, niin oot kyllä TODELLA vahva ihminen henkisesti! Kunnioitukset siitä sulle ja onnea uuden, paremman elämän aloittamiseen! :)
Juu, ole hyvä vaan avusta/ neuvosta ja kiitos itsellesi TODELLA paljon että otit avun vastaan ja teit kuten minä pyysin sinua tekemään...
NYT saat olla rauhassa, ilman todellista pelkoa siitä mitä mies teille tekee...
Muista vielä se, että vapauduttuaan putkasta (tod.näk. huomenna aamulla) mies saattaa tehdä kaikkensa, jotta sinä tulet takaisin tai hän saa sinut houkuteltua mukaansa esim. autoajelulle "VAIN" juttelemaan!! ÄLÄ MENE! Se olisi iso virhe.
Mies pakottaa sinut takaisin ja manipuloi sanoillaan yms. yms. Eli ovi vain lukkoon, ja soitot voit antaa mennä esim. puhelinvastaajaan, niin sulla on sitten oikeudessa todisteita. Älä poista tekstiviestejäkään joita mies sulle lähettelee, NE ON myös todisteita kun mies joutuu oikeuteen. Kaikesta mitä se on joskus sulle tehnyt se joutuu nyt vastaamaan. Ne kuulustelevat molempia, ja mies joutuu varmasti joko ehdottomaan vankeuteen tai saa sakkoja:)
Minulla kävi niin, että vaikka mies oli hakannut/kuristanut/yrittänyt tappaa minut vuosia sitten ja kun mies joutui oikeuden eteen, kaikki se paska tuli hänelle "silmien eteen" ja hän joutui niistä vastaamaan... Syyttäjä vaati vankeutta, mutta itse sanoin, että kun olemme eronneet en vaadi mitään itselleni, vaikka olisin esim. voinut tehdä tilanteen miehelle vieläkin vaikeammaksi mitä se jo oli, niin päätin, että se riittää mitä OIKEUS langettaa! Maksettavaa tuli 400 € miehelle siitä hakkaamisesta. Mies varmasti katui kun tajusi että joutuukin maksamaan, eikä pääsekään kuin koira veräjästä asiaa karkuun.!! Suomessa kaikki pahoinpitelyt on nykyisin ns. asianomistajarikoksia; tarkoittaa että syyte nousee automaattisesti, ilman että KUKAAN nostaa syytettä asiasta.
TSEMPPIÄ! Voit antaa messenger osoitteesi jos haluat paremmin tutustua :) Olisi kiva jutella vielä lisää kokemuksistasi, koska olen itse irtaantunut juuri samanlaisesta miehestä ja nykyisin menee hyvin ja niin menee sullakin tulevaisuudessa
Ps. Älä kerrokaan lapsesta jos et sitä halua. Miehelle ei ole pakko kertoa, itse on aiheuttanut omat ongelmansa. Kuulostaa täysin mun exältäni, joka on selvästi narsisti(lue: narsistinen pers.häiriö)
ihan totista totta on... Olisin kyllä ilonen jos voisin tälläsestä tilanteesta kirjottaa ihan huvin vuoks, ettei se olis oikeesti totta, mutta kun vaan on.. Mutta kiitos :)
Satuin lukemaan tämän ketjun, ja itku tuli..:( Ihanaa että uskalsit lähteä!! Se vaati todellakin rohkeutta