olen ollut masentunut jo peruskoulusta lähtien, apua en saanut (masennus oli silloin tosi hävettävä salaisuus). Elämä tuntui tuskaiselta etenemiseltä ja usein toivoin että en eläisi. Äitini kyllä kertoi etten ollut lapsena toivottu, ja välillä itken kun hän ei päässyt abortoimaan minua pois. Vaikka tahtoikin.
Lähelläni ei ole ketään, ei sukulaista, ei ystävää jolle voisin huolistani puhua. Masennuslääkkeet aloitin 2 vuotta sitten, mutta helpotusta en ole niistä saanut. DG. vaikea masennus.
Taustalla on sukulaisten hyväksikäyttöä, alkoholismia, yksinäisyyttä, koulukiusaamista.
Elämä ei antanut siis minulle parhaita avaimia mutta kuinka jaksaa tästä eteenpäin--jos elämä on päivästä päivään samaa rataa, tuskaa ja pahaa oloa.
rikki -
Lähelläni ei ole ketään, ei sukulaista, ei ystävää jolle voisin huolistani puhua. Masennuslääkkeet aloitin 2 vuotta sitten, mutta helpotusta en ole niistä saanut. DG. vaikea masennus.
Taustalla on sukulaisten hyväksikäyttöä, alkoholismia, yksinäisyyttä, koulukiusaamista.
Elämä ei antanut siis minulle parhaita avaimia mutta kuinka jaksaa tästä eteenpäin--jos elämä on päivästä päivään samaa rataa, tuskaa ja pahaa oloa.
rikki -
Vastaukset 3
Vanhimmat
?
Ota neuroleptejä.
Tarinasi kuulostaa jo niin masentavalta, että haluaisin auttaa sinua! Etkö ole mihinkään ammattiauttajalle psykologi, psykoterapeutti päässyt kokemiasi purkamaan? Mitä lääkettä, lääkkeitä nyt syöt?