Hei!
Olen sairastanut todella pahaa sosiaalisten tilanteiden pelkoa nyt noin muutaman vuoden..Sairauden laukaisi oman äitini mielenterveys ongelmat ja lopulta itsemurha joka oli minulle todella kova paikka.Olen nuorempana ollu todella sosiaalinen mutta nykyään elämäni on yhtä helvettiä ku en uskalla kohdata ihmisiä ,olen menettänyt ystäviä ja olen kokoajan väsynyt ja masentunut.Olen koittanut saada itseäni niskasta kiinni ja soittaa lääkärille mutta en ole ikinä saanut aikaseksi enkä oikeen tiedä mihin pitäisi soittaa.Terveyskeskukseen tai sairaalan en tule menemään varaamaan aikaa.Joten jos jollakin on tietoa mistä saisin apua?elämäni ei voi jatkua näin alan olla erittäin eristäytynyt ja masentunut.Alkoholi on ollut ainoa asia mikä saa minut rennommaksi mutta enhän minä voi alkoholistksi ryhtyä.Pelkoni kohdistuu eritoten naisiin.Yleisillä paikoilla ollessani suurin pelkoni on että törmään johonkin nais puoliseen tuttuuni.En uskalla soittaa vanhoille ystävilleni,en uskalla mennä treffeille, ja päivittäiset asiat esim. kaupungilla käyminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikeelta..Alan olemaan tilanteessa missä ei ole enää vaihtoehtoja minun on saatava jostakin voimia että pystyisin hakemaan hoitoa.Joten kysyisin saako apteekista mitään lääkettä ilman reseptiä mikä voisi edes hieman auttaa?tai jos joku tietäisi jonku puhelinumeron mihin voisin soittaa ja varata ajan lääkärille tai psykologille?Asun espoossa.Kiitän jo etukäteen teitä ketkä jaksatta vastata minulle koska tämä on uskomattoman vaikea asia minulle ja avun hakeminen on erittäin vaikeaa.
Olen sairastanut todella pahaa sosiaalisten tilanteiden pelkoa nyt noin muutaman vuoden..Sairauden laukaisi oman äitini mielenterveys ongelmat ja lopulta itsemurha joka oli minulle todella kova paikka.Olen nuorempana ollu todella sosiaalinen mutta nykyään elämäni on yhtä helvettiä ku en uskalla kohdata ihmisiä ,olen menettänyt ystäviä ja olen kokoajan väsynyt ja masentunut.Olen koittanut saada itseäni niskasta kiinni ja soittaa lääkärille mutta en ole ikinä saanut aikaseksi enkä oikeen tiedä mihin pitäisi soittaa.Terveyskeskukseen tai sairaalan en tule menemään varaamaan aikaa.Joten jos jollakin on tietoa mistä saisin apua?elämäni ei voi jatkua näin alan olla erittäin eristäytynyt ja masentunut.Alkoholi on ollut ainoa asia mikä saa minut rennommaksi mutta enhän minä voi alkoholistksi ryhtyä.Pelkoni kohdistuu eritoten naisiin.Yleisillä paikoilla ollessani suurin pelkoni on että törmään johonkin nais puoliseen tuttuuni.En uskalla soittaa vanhoille ystävilleni,en uskalla mennä treffeille, ja päivittäiset asiat esim. kaupungilla käyminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikeelta..Alan olemaan tilanteessa missä ei ole enää vaihtoehtoja minun on saatava jostakin voimia että pystyisin hakemaan hoitoa.Joten kysyisin saako apteekista mitään lääkettä ilman reseptiä mikä voisi edes hieman auttaa?tai jos joku tietäisi jonku puhelinumeron mihin voisin soittaa ja varata ajan lääkärille tai psykologille?Asun espoossa.Kiitän jo etukäteen teitä ketkä jaksatta vastata minulle koska tämä on uskomattoman vaikea asia minulle ja avun hakeminen on erittäin vaikeaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
...kun sairaalassa ollessani lääkäri kirjoitti mulle Rivatrilia.Otan sitä 1mg kaksi kertaa päivässä.
Älä itseäsi piinaa turhaan, kun apua on saatavissa. Soita esim. mielenterveystoimistoon (mahdollisimman pian) Sieltä saat kyllä ohjeita, kuinka toimia.
Tuskin apteekista mitään apua löytyy, ilman reseptiä. Tosin kalaöljykapselit ovat hyviksi todettu, esim. paniikkihäiriöisille, ja karnosiini.
Kyllä sinä tarvitset ajan lääkärille, ja eiköhän se tuolta mielenterveystoimiston puolelta onnistu. Luulisin ainakin näin?
Onhan siellä toki paljon apua haluavia/tarvitsevia, sen vuoksi kannattaa toimia nopeasti, että saat mahdollisimman pian apua ongelmiisi-oman itsesi takia.
Jos pakoilet asioita, sulkeudut vain neljän seinän sisään, elämäsi menee huonompaan suuntaan.
Lisäksi sinulla on ollut surua, äitisi lopetti elämänsä. Se on ollut tietenkin hyvin raskasta aikaa sinulle.
On varmasti muitakin murheita/käsittelemättömiä asioita, joista olisi hyvä jonkun kanssa jutelle oikein kunnolla. Eikö ole ketään sellaista ystävää, jolle voisit asioistasi kertoa?
Ellei ole ystävää, sukulaista tms. tukihenkilöksi, voisitko jutella, esim. psykologin tms. kanssa. He ovat alan ammattilaisia, ja heidän kanssaan voi keskustella luottamuksellisesti, kaikista mieltä painavista asioista.
Se helpottaa, kun voi, edes puhumalla keventää murheitaan, usko pois.
Lääkityksenkin sinä tarvitset-joten tilaa itsellesi ensin lääkäriaika-tai soita sinne mielenterveystoimistoon ja kysy sieltä neuvoja.
Itselläni vähän samanlaisia oireita, mutta enempi paniikkihäiriön puolella.
Etsi Espoon kaupungin nettisivut. Sieltä terveyspalvelut ja vasemmasta palkista mielenterveyspalvelut.
Sieltä pitäisi löytyä apua.
Muista kanssa soittaa sinne.
ja heti. Mene heti huomenaamuna Jorvin ensiapuun. Selitä tilanteesi, niin pääset juttelemaan lääkärin kanssa tilanteestasi. Saat tarvittavat lääkkeet ja mahdollisesti voit saada jäädä jopa sairaalaan samantien hoidettavaksi. Älä jää enää hetkeksikään yksin, vaan hae apua ja heti.
Apteekista ei saa mitään mielenterveyslääkkeitä ilman reseptiä ja hyvä niin, sillä masentunut ihminen tarvitsee oikeata hoitoa ja lääkkeitä yhdessä.
Kirjoitat, että terveyskeskukseen tai siaraalaan et tule menemään varaamaan aikaa. Ei sinun tarvitsekaan, kunhan menet sinne ensiapuun, niin sieltä kyllä neuvovat sinut eteenpäin.
Kirjeesi voisi olla oman poikani kirjoittama vain sillä erolla, että en onnistunut itsemurhassani. Olen siis syvästi järkyttynyt kirjeestäsi ja pyydän, että menet sinne Jorviin huomenna minun vuokseni. Kyllä sinä sinne uskallat ja voit mennä. Usko minua. Eivät ne heitä sinua ulos.
Huomaankin, että olet kirjoittanut viestisi jo viime yönä. Jos olet vielä yhtä ahdistunut, niin yritä rauhoittua, älä juo ja aamulla teet niin kuin sanoin. Jookos??
Olin itse tänään seuraus käynnillä kallonkutistajalla. Siinä mietimme, miksi ihmisille on niin vaikeaa ottaa ensimmäistä askelta hakemaan apua.
Nykyään kouluillekkin on saatu oppilaiden pyynnöistä lehtisiä, mistä näkee puh. numeroita mistä saa apua, vaikka mielenterveyspalveluihin.
Itsellenikin oli aikoinaan suuri askel, kun lähdin hakemaan apua.
Ajattelin, että mitä jos äänestäjät saa tietää, tai jos joku tuttu näkee minut vastaanotolla.
Sitten tajusin, etten pärjää omin avuin ja tilanne ei parane suinkaan.
Kun saa apua, niin hyvin pian huomaa, että pystyy puhumaan ja käsittelemään asiaa. Se on jo yksi aste paranemisessa.
Pikkuhiljaa etenee ja keräilee onnistuneita suorituksia ja nautiskelee elämästä.
Et usko miten äkkiä huomaa, että elämä hymyilee jälleen.
Ja naisia älä rupee kainostelemaan kuule, sillä osta aurinkolasit ja pongaile vaan niitten takaa.
Siinä kuule mieli piristyy.
kiitos viesteistä! En vaan pysty mennä kasvotusten lääkäriin varaamaan aikaa..Kyllä se on hoidettava puhelimitse ja sen j'lkeen voin suoraa marssia lääkärin luo..tai siis en vaan pysty mennä sinne päivystykseen kertomaa sairaudesta..en vaan pysty..Mutta koitan saada voimia että pystyisin soittamaan ja varaaman ajan..Se vaan kun ei ole niin helppoa..Olen jo pitkään hautonut ajatusta että huomenna soitan mutta en ole vaan pystynyt.. ja korjaukseksi en siis ole alkoholi ongelmainen juon vähemmän kun suurinosa ikäisistäni..Minulal on suuria tavotteita elämässäni ja tiedän että ne eivät tule toteutumaan jos en hae apua..Ja kysymykseen että onko minulla ketään kaveria kelle voisin puhua niin ehkä on mutta en pysty..en ole kertonut tästä kellekkään vaikka luulen että he ovat kyllä huomanneet kun ennen niin sosiaalisesta ja rohkeasta ihmisestä on tullut arka ja syrjääntynyt..Mutta suuri kiitos teille! kiva kuulla että täällä on muitakin kohtalo tovereita:)
Kirjoitit, että et saa itsestäsi irti, että soittaisit tai menisit hakemaan apua itsllesi.
Onko sinun helpompi keskustella ongelmistasi internetissä?
Tässä pari osoitetta:
www.tukinet.net
http://www.tukiasema.net/auttajat.asp
Jos sittenkin päätät soittaa, niin tässä kriisikeskuksen puhelinnumero Espooseen, joka päivystää 24h/vrk
09-8597246
Yritä näitä, pelkkä soittaminen ei vielä velvoita mihinkään, mutta saat selvyyttä ja tietoa ongelmaasi.
Yritän auttaa :)
tavalla, että jos/kun on ongelmia ja tarvitsee pikaisesti apua itselleen, niin näiltä palstoilta sitä ei saa. Toki tulee hyviä neuvoja, kuinka itse on toiminut vastaavassa tilanteessa, mutta lääkityksen saamiseen (ja muutenkin) ja sen oman olotilan parantamiseen tarvitaan lääkärin vastaanottoa lääkitystä.
Näin se vain menee. Kotoa ei kukaan tule hakemaan.
Miksi omista murheistaan on niin vaikea kertoa läheisille, ystäville jne...
Näissä asioissa ei ole mitään hävettävää. Mielenterveysongelmia on todella paljon, ja se on todella surullista, että ei haeta itselle apua. Mitä aikaisemmin näin tekee, sen parempi.
Niin, tiedän että ensiaskeleen ottaminen on vaikeaa, mutta se kannattaa. Itse en ollut etukäteen suunnitellut kertovani omasta sosiaalisesta fobiastani mitään koulun terveystarkastuksessa, mutta sitten päätin olla rehellinen lomaketta täyttäessäni, ja siitä alkoi nousu. Terveydenhoitaja passitti minut nuorten tukikeskukseen: "Doorikseen", jossa kävin noin kolme vuotta. Olen ikuisesti kiitollinen siellä saamastani tuesta. Teimme myös harjoituksia joiden avulla omaa kehitystään oli helppo seurata. Se antoi uutta voimaa jatkaa eteenpäin. Viimeisenä terapiavuotenani osallistuin myös jännittäjien tukiryhmään. Oli todella mukavaa tutustua samoista ongelmista kärsiviin. Jos olet nuori (noin 18-24v., en muista tarkkaa ikärajaa), suosittelen paikkaa sinulle lämpimästi. Se on jopa ilmainen! Tulet kyllä tarvitsemaan lisäksi lääkehoitoa. Jokatapauksessa, tartu härkää sarvista NYT, älä viidestoista päivä. Myöhemmin tulet vain harmittelemaan, mikset ottanut ratkaisevaa askelta jo aiemmin. Kannattaa elää tämä lyhyt ja ainoa elämä täysillä, eikä päästää estoja niskan päälle. Siihen alku lähtee siitä, että haet apua!Harva selviää elämästä ilman jännittäviä tilanteita. Kenellä niitä on enemmän, kenellä vähemmän, mutta kuitenkaan rohkea ei ole se, joka ei pelkää, vaan se joka voittaa pelkonsa! Käännä uusi sivu elämässäsi, äläkä hukkaa kallisarvoisia päiviä. Pystyt muuttamaan elämäsi suuntaa, mutta vain sinä itse voit sen tehdä, kun lakkaat estämästä itseäsi!
Olen nyt jokapäivä miettinyt tätä asiaa ja on pitänyt soittaa mutta en vaan ole pystynyt siihen..Tätä on vaikea selittää miten en pysty näinki yksinkertaiseen ja "helppoon" asiaan.Olen jo pitkään elänyt toivossa että kyllä tää tästä helpottaa ja en ole halunnut hyväksyä asiaa.En ole pystynyt puhumaan kellekkään tästä vaikka tiedän että lähipiirini on saattanut huomata tämä mutta luulen että he laittavat sen vain ujouden piikkiin.Minulla on muutamia ystäviä kenen kanssa pystyn olemaan suhtkoht rentona mutta välillä heidänkin kanssa välttelen katsekontaktia yms.Työskentelen asiakaspalvelun parissa ja sielä pystyn vähän paremmin luomaan kontakteja mutta kun joku asiakas alkaa käymään keskustelua muusta kun mitä haluisi ostaa niiin en saa suustani muutakun "joo"joo".Hain ammattiin koska otaksuin sen ehkä helpottavan tätä mutta eipä se ole pahemmin helpottanut.Armeijan jälkee tämä paheni huomattavasti.Olen aina ollut sitkeä luonne ja ennen vaikka kuinka mieli sanoi että älä mene esim. isoon kauppakeskukseen niin menin sinne vaikka väkisin, mutta nykyään vältän paikkoja missä on edes pieni mahdollisuus törmätä johonkin tuttuun.Katsekontaktin luominen on minulle todella vaikeaa.Olen huomannut että jos esim. kadulla kävelen jotain vastaan ni siirrän katseeni maahan kunnes hän on kävellyt ohi.Tiedän että elämä ei ovi jatkua näin ja toivon että saan kerättyä itteni ja pystyn soittamaan ja saamaan apua.Mutta meneekö siihen päivä,viikko, vuosi? Sitä en tiedä..En vaan halua myöntää itelleni että olen sairas ja että tulen tarvitsemaan vuosien hoitoa että pääsen jaloilleni.Mutta haluan kiittää kaikki ketkä ovat niin hyväsydämmisiä että ovat kertoneet vinkkejä ja numeroita miten/mistä voisi saada apua.