Taloudellinen tilanteemme on taas kerran keikahtamaisillaan nurin. Tätä helvetin vuoristorataa on kestänyt jo melkein 6 vuotta, se alkaa todellakin käydä jo mielenterveydelle. Itkettää, masentaa.. rahat lopussa jatkuvasti. Välillä muutamia kuukausia ihan ok, mutta pienikin sairastuminen tms yllättävä meno sotkee kaiken moneksi kuukaudeksi.
Tiedän toki, että on olemassa monia ihmisiä, joilla menee vielä paljon huonomminkin, mutta ei sitä omassa ahdingossa jaksa ajatella. Kaikki pyörii rahan ympärillä.
Tässä tilanteessa olemme siksi, että meidänlaisemme pienituloiset lapsiperheet jäävät kaikkien tukimuotojen ulkopuolelle -palkka on liian iso toimeentulotukeen tai asumistukeen ja liian pieni, että sillä pärjäisi kunnolla.
Onko ketään samojen pulmien kanssa painiskelevaa?
Tiedän toki, että on olemassa monia ihmisiä, joilla menee vielä paljon huonomminkin, mutta ei sitä omassa ahdingossa jaksa ajatella. Kaikki pyörii rahan ympärillä.
Tässä tilanteessa olemme siksi, että meidänlaisemme pienituloiset lapsiperheet jäävät kaikkien tukimuotojen ulkopuolelle -palkka on liian iso toimeentulotukeen tai asumistukeen ja liian pieni, että sillä pärjäisi kunnolla.
Onko ketään samojen pulmien kanssa painiskelevaa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mainitsit lapset.
Kuluja vaan leikataan.Siinä vastaus.Sosiaaliturva astuu kuvaan jos menonne ja tulonne olisi epäsuhtaisia.
Osamaksut pois,velat pois ja keskitytte elämään omaa elämäänne.Teillä on lapsia.Se on suuri asia!
Raha on tiukalla monella ja sitä on vain opeteltava käsittelemään.
Kaikki tuo on tuttua minulle.
Raha ei saa olla se tärkein asia.
Huolesi kertoo että olet tunnollinen ihminen.
Iloista ilmettä vaan elämään.
Kulut kuriin.Siinä lääkettä minun mallillani.
Joku joskus sanoi : "Ei ne suuret tulot vaan pienet menot".
Puhuimme silloin samasta asiasta kuin mistä sinä nyt kirjoitat.
Olen samassa tilanteessa. Yhden lapsen yksinhuoltaja - palkka on kuitenkin juuri sen muutaman kymmenen euroa rajan yläpuolella: kaikki tuet jäävät saamatta, mutta emme millään pärjää.
Ainoa mistä voi enää tinkiä, on ruoka - kaikki muut menot on jo karsittu. Onneksi lapsi saa edes kouluruuan.
Minä en jaksanut tätä tilannetta vaan putosin vaikeaan depressioon. Nyt olen 9:ttä vuotta lääkityksellä ja laahaudun jotenkuten eteenpäin.
Se on päättäjien kannalta helppo ratkaisu, kun ei tule vastarintaa. Eivät lapset, sairaat ja vanhukset nouse vastarintaan vaikka heiltä leikataan. Jos palkansaajilta tai yrityselämältä leikataan, he kapinoivat. Sairaudenhoidosta leikkaamalla tosin tulee ennen pitkää isompi lasku kuin tulisi siihen nyt panostamalla!
En kuitenkaan ymmärrä että miksi lapsiperheiltä leikattaisiin rahaa.Lapsiperheet ovat taloudellisesti hyvin taloutta rikastuttava ryhmä.
Politiikoilla on laput silmillä.
Äitini on yh-huoltaja ja ollut tosi vaikeessa taloudellisessa tilanteessa monesti. eniten ottaa aivoon vaan se että koskaan ei ole karsinut menoja viinasta ja tupakasta eli aina pitää röökiä saada ja sit kaljaa kaupasta!
Kiitos kaikille jotka jaksoi vastata.
Toivon teille voimia ja jaksamista.
Lapset on oikeastaan ainoa positiivinen asia tässä elämässä. Heidän vuokseen on pakko jaksaa ja jatkaa vaikka olo olisi miten epätoivoinen tahansa.
Tiedän kyllä, että osittain olemme itse tilanteeseen syyllisiä...mutta kaikenlaista sitä ihminen tarvitsee elääkseen, _kaikesta_ei voi luopua.