Kielten kouluopetukseen tarvittaisiin kipeästi seuraava muutos:
* 1. veiras kieli alkaisi edelleen pääsääntöisesti 3. luokalla ja 2. vieras kieli 7. luokalla.
* a) 2. vieras kieli olisi pakollinen kaikille oppilaille, joiden 1. vieraan kielen arvosana kuudennella luokalla olisi vähintään 8.
* b) 2. vieras kieli olisi vapaaehtoinen kaikille oppilaille, joiden 1. vieraan kielen arvosana kuudennella luokalla olisi 7.
* c) Oppilaat, joiden 1.vieraan kielen arvosana kuudennella luokalla olisi 5 tai 6, saisivat aloittaa 2. vieraan kielen opiskelun peruskoulussa vain anomuksesta ja perustavanlaatuisista syistä (esim. 2-kielinen perhe tms.)
* Seuraava mahdollisuus valita 2. vieras kieli tarjottaisiin lukioissa ja ammattikouluissa yo. kriteereillä peruskoulun päättötodistuksen arvosanan mukaan.
Saivartelijoille tiedoksi, että tässä tekstissä vieras kieli tarkoittaa myös toista kotimaista.
Oppilaan itsetunnon ja elämän hallinnan kokemuksen kannalta on äärimmäisen paljon tärkeämpää, että oppia vähän ja hyvin kuin paljon ja huonosti. Tällä hetkellä koulu itsessään on rakenteellista väkivaltaa ja julmuutta monia oppilaita kohtaan. Opettajatkaan eivät voi piiloutua opetussuunnitelman taakse ja livetä vastuustaan. Opettajien tehtävä on muuttaa opetussuunnitelma.
* 1. veiras kieli alkaisi edelleen pääsääntöisesti 3. luokalla ja 2. vieras kieli 7. luokalla.
* a) 2. vieras kieli olisi pakollinen kaikille oppilaille, joiden 1. vieraan kielen arvosana kuudennella luokalla olisi vähintään 8.
* b) 2. vieras kieli olisi vapaaehtoinen kaikille oppilaille, joiden 1. vieraan kielen arvosana kuudennella luokalla olisi 7.
* c) Oppilaat, joiden 1.vieraan kielen arvosana kuudennella luokalla olisi 5 tai 6, saisivat aloittaa 2. vieraan kielen opiskelun peruskoulussa vain anomuksesta ja perustavanlaatuisista syistä (esim. 2-kielinen perhe tms.)
* Seuraava mahdollisuus valita 2. vieras kieli tarjottaisiin lukioissa ja ammattikouluissa yo. kriteereillä peruskoulun päättötodistuksen arvosanan mukaan.
Saivartelijoille tiedoksi, että tässä tekstissä vieras kieli tarkoittaa myös toista kotimaista.
Oppilaan itsetunnon ja elämän hallinnan kokemuksen kannalta on äärimmäisen paljon tärkeämpää, että oppia vähän ja hyvin kuin paljon ja huonosti. Tällä hetkellä koulu itsessään on rakenteellista väkivaltaa ja julmuutta monia oppilaita kohtaan. Opettajatkaan eivät voi piiloutua opetussuunnitelman taakse ja livetä vastuustaan. Opettajien tehtävä on muuttaa opetussuunnitelma.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tätähän voisi kokeilla. Yläkoulussa tunneillani olisi siis vain valikoitu joukko hyvätasoisia oppilaita! Eikö samalla voitaisi laajentaa ideaa muihinkin aineisiin. Pitemmälle menevää matematiikkaa vain niille, jotka kuudennella saavat vähintään kasin, muut tyytykööt kertaamaan peruslaskutoimituksia. Biologiassa perinnöllisyystutkimusta yms. vain hyville oppilaille, muut opetelkoot vaikka tunnistamaan puulajeja. Jne!
Tai hetkinen... Eikös ennen peruskoulua ollutkin niin, että vain oppikoulussa opeteltiiin useampia kieliä? Palataanpa siis vanhoihin hyviin aikoihin! Tosin sillä erotuksella, ettei "oppikoulu" maksaisi sen enempää kuin peruskoulukaan, oppilaat vain jaettaisiin tasonsa mukaisiin ryhmiin ja joillekin kyvykkäille opetettaisiin enemmän esim. kieliä, huonommin tasokokeissa pärjänneet saisivat opetusohjelmaansa vaikkapa alkeisenglantia, peruslaskutoimituksia, yhteiskuntaoppia, kotitaloutta, käsitöitä...
Ai niin. Opettajat eivät määrää sitä mitä koulussa opetetaan. Valtakunnallinen opetussuunnitelma tulee korkeammista instansseista.
Tuttu periaatte peruskoulun alkuajoilta. Jos sai 6. luokalla 8 tai enemmän niin opettaja suositteli valitsemaan keski- tai laajan kurssin. Jos sai 6 tai vähemmän niin opettaja suositteli valitsemaan yläasteelle suppean kurssin. Tasokursseja oli kielissä ja matematiikassa. Ongelmana oli, että vain keski- tai laajoilta kursseilta sai keskikoulun todistuksen ja suppeitten kurssien porukka sai kansakoulutodistuksen, jolla ei juurikaan jatko-opiskelupaikkoja auennut. On aika vaarallista palata tuohon ajatteluun, ettei kaikkia tarvitse kouluttaa perustasolle, tai että koulutuksen tasosta voisi tinkiä.
Uutta tuossa esityksessä oli, että ei ollenkaan tulisi sitä toista kieltä (eli useimmiten ruotsia). Periaatteessa hyvä juttu, mutta käytännössä tarkoittaisi, että nämä oppilaat eivät koskaan pääsisi valtion tai kunnan virkoihin, joihin tuo toinen kotimainen kuitenkin vaaditaan. Virkasääntöjä jos muutetaan ensin, niin sitten voi muuttaa koulutustakin.
Jos ei ennen suppeilta kursseilta päässyt lukioon, niin eipä taida olla viisasta lähteä lukioon vitosilla ja kutosillakaan. Väliäkö sillä, millä opiskelijat karsitaan, kun heidät karsitaan kuitenkin. Tärkeintä on tekemisen mielekkyys, ja mielekkyys on koulusta kaukana silloin, kun joutuu seuraamaan opetusta huonoilla numeroilla ja huonoilla pohjatiedoilla.
Virkasääntöjä pitäisi ehdottomasti muuttaa. On nimittäin niinkin, että akateemisissa perheissä kasvaneet, koulussa hyvin menestyneet ja akateemisten kavereidensa kanssa seurustelleet ihmiset sopivat erittäin huonosti opettajiksi. Maailmankuva muokkautuu liian yksipuoliseksi eikä seurustelu kansan kaikkien kerrosten kanssa oikein onnistu, ja sitähän kouluissa tarvitaan. Pääsyehtona pedagogisiin opintoihin voisi olla esimerkiksi 5 vuotta monipuolista työelämäkokemusta muista kuin opetustehtävistä. Opettajaksi ei pitäisi koskaan päästä suoraa koulutusputken päästä.