Voisiko tutkinnoilla tehdä yhdessä mitään? Onko suomessa yhtään moisen tutkintoparin omaavaa henkilöä?
Lääkäri, joka hoitaa samalla lääkäriaseman lakipuolta tai juristi joka kirjoittelee työpaikallaan saikut. Tai kaksi ammattia, vähän niin kuin jotkut terveyskeskuslääkärit pyörittävät omaa yksityistä vastaanottoaan - tämä pyörittäisi omaa lakitoimistoaan ja/tai hoitaisi asemansa potilasvahinko etc. keissejä.
Jos oikiksessa lukisi lääke- ja bio-oikeutta ja tekisi gradun vaikkapa lääkepatenteista tai jotenkin muuten lääketieteeseen liittyvästä aiheesta.
Järkeä vai ei?
Lääkäri, joka hoitaa samalla lääkäriaseman lakipuolta tai juristi joka kirjoittelee työpaikallaan saikut. Tai kaksi ammattia, vähän niin kuin jotkut terveyskeskuslääkärit pyörittävät omaa yksityistä vastaanottoaan - tämä pyörittäisi omaa lakitoimistoaan ja/tai hoitaisi asemansa potilasvahinko etc. keissejä.
Jos oikiksessa lukisi lääke- ja bio-oikeutta ja tekisi gradun vaikkapa lääkepatenteista tai jotenkin muuten lääketieteeseen liittyvästä aiheesta.
Järkeä vai ei?
Vastaukset 3
Vanhimmat
ruohonjuuritason kahden ammatin ihmistä. Sitä ei jaksaisi, etkä pystyisi päivittämään esim. terveyskeskus/yleislääkärin tietotaitoa ja perusjuttuja ajavan asianajajan tietotaitoa JA tekemään molempia hommia. Kumpaankaan noista hommista ei vain valmistuta ja bling, olla valmiita. Työ vaatii vuosikausien kouluttautumista ja ajan hermolla pysymistä, lisäksi molemmissa ammateissa tehdään pääsääntöisesti erittäin pitkää päivää.
Veikkaisin, että asiantuntijatehtävät ministeriöissä, lääkefirmoissa, oikeuslääketieteen laitos. Suurin osa juridiikan ammattilaisista ei siis työskentele ollenkaan lakitoimistoissa, vaan tutkinto on yleistutkinto hallintoon, firmoihin. Siihen yhdistettynä voisi juurikin lääketieteellistä erityisymmärrystä tarvita, kun kyse on nimenomaan lääke- tai lääkärialan säätelystä tai valvonnasta.
Toinen mahdollinen olisi patenttiasianajaja. Monet liikejuridiikkatoimistojen patenttilakimiehet ovat tehneet tutkinnon myös biologiasta, biokemiasta, kemiasta, koska patenttijuttujen hoidossa törmää jatkuvasti keksintöjen alkuperäisyyskysymykseen ja erilaisia valmistamismenetelmiä vertaillaan, jotta saadaan selville, onko patenttia rikottu. Lääketieteen tutkinto sitä varten on ehkä vähän turhan raskas, kun luultavasti riittäisi se farmakologia-puoli, mutta miksei..
Mielestäni yhdistelmä ei ole kovin järkevä, paitsi jos lukeminen on todella helppoa. Keskittyisin täysillä lääketieteen opintoihin ja miettisin, mitä sieltä on tulossa esiin. Jos hallintovirat, valvonta, oikeuslääketiede tms spessuala kiinnostaisi varsinaisen hoitotyön sijaan JA kirjatenttiminen on sinulle helppoa, voit rykäistä oikiksen sivututkintona.
Ainakin HUS:ssa toimii hallintoylilääkärinä tai vastaava OTT, LT Lasse Lehtonen joka hallintotöiden lisäksi kirjoittaa ja opettaa potilaan oikeuksista eri yhteyksissä.
Varsinaisessa lääkärin työssä ei taida oikeustieteen opinnoista olla suoranaista isompaa hyötyä. Potilasvahinkoja voi tietenkin sattua joskus mutta sitä varten on julkisella puolella omat vakuutukset.
Tälläkin hetkellä oikiksessa opiskelee (ainakin) yks nainen, joka opiskelee myös lääkiksessä ja TKK:lla. Sitä, tuleeko hän valmistumaan sekä LL:ksi, OTM:ksi ja DI:ksi, ei tietenkään tiedä kukaan. Mahdotonta se ei kuitenkaan ole.