Hei!
Olen 18-vuotias tyttö joka kärsii masennuksesta ja jatkuvasti ahdistuksen tunteesta.
Olen käynyt nyt juttelemassa asiasta suunnilleen viisi kertaa terveydenhoitajan luona. Olo on helpottunut aina hetkeksi, kun olen saanut hiukan keskustella mieltäni painavista asioista, mutta loppujen lopuksi en ole aivan varma mistä masennukseni ja ahdistukseni on lähtöisin. Terveydenhoitaja sopi psykologin kanssa, että aloitan psykologin kanssa keskustelut syksyllä (2009), aikaisempia aikoja ei ollut mahdollista saada.
Kerron hiukan masennuksestani ja ahdistuksestani. Ahdistustani on kestänyt suunnilleen puoli vuotta enemmän tai vähemmän, kokoajan se on vain lisääntynyt ja loppujen lopuksi eristäydyin aika pahasti vain omaan huoneeseeni ja talooni(asun vanhempieni kanssa), enkä uskalla enää nähdä ystäviäni, kun on niin paha ja tukala olo kokoajan. Masennus alkoi suunnilleen 2-4 kuukautta sitten, en osaa tarkalleen sanoa, koska yritin välttää sitä todella pitkään ennen kuin se "laukesi" kunnolla.
Kärsin masennuksesta ja ahdistuksesta myös viime vuonna suunnilleen samoihin aikoihin, silloin selvisin omin avuin jotenkuten, mutta tällä kertaa olo on ollut paljon pahempi ja sen takia halusin hakea apua ammattilaisilta.
Syitä masennukseeni ja ahdistukseeni ovat suunnilleen nämä:
-yksinäisyyden tunne
-huono koulu menestys, motivaation puute
-parisuhteiden epäonnistuminen ja sekavat suhteet vastakkaissukupuolisten henkilöiden kanssa
-stressi
-alemmuudentunteet
-ujous, joka on kokoajan myös pahentunut
-viime vuonna sairastamani "sairaus" ja sen vaikutuksen elämääni (ei psyykkinen sairaus)
Nyt sain sitten ajan lääkärille, joka kenties tarjoaa minulle joitain lääkkeitä ahdistukseeni ja masennukseeni. Haluaisin että kertoisitte vähän että millaisia sivuvaikutuksia eri lääkkeillä on, ja mitä mun olis hyvä tietää lääkkeistä, vaikka sillein yleisesti?
Otan mielelläni vastaan myös vinkkejä miten selviän tästä "huonosta kaudesta" elämässäni, varsinkin jos olette kokenut/koette samaa :) Anteeksi pitkä viesti!
Olen 18-vuotias tyttö joka kärsii masennuksesta ja jatkuvasti ahdistuksen tunteesta.
Olen käynyt nyt juttelemassa asiasta suunnilleen viisi kertaa terveydenhoitajan luona. Olo on helpottunut aina hetkeksi, kun olen saanut hiukan keskustella mieltäni painavista asioista, mutta loppujen lopuksi en ole aivan varma mistä masennukseni ja ahdistukseni on lähtöisin. Terveydenhoitaja sopi psykologin kanssa, että aloitan psykologin kanssa keskustelut syksyllä (2009), aikaisempia aikoja ei ollut mahdollista saada.
Kerron hiukan masennuksestani ja ahdistuksestani. Ahdistustani on kestänyt suunnilleen puoli vuotta enemmän tai vähemmän, kokoajan se on vain lisääntynyt ja loppujen lopuksi eristäydyin aika pahasti vain omaan huoneeseeni ja talooni(asun vanhempieni kanssa), enkä uskalla enää nähdä ystäviäni, kun on niin paha ja tukala olo kokoajan. Masennus alkoi suunnilleen 2-4 kuukautta sitten, en osaa tarkalleen sanoa, koska yritin välttää sitä todella pitkään ennen kuin se "laukesi" kunnolla.
Kärsin masennuksesta ja ahdistuksesta myös viime vuonna suunnilleen samoihin aikoihin, silloin selvisin omin avuin jotenkuten, mutta tällä kertaa olo on ollut paljon pahempi ja sen takia halusin hakea apua ammattilaisilta.
Syitä masennukseeni ja ahdistukseeni ovat suunnilleen nämä:
-yksinäisyyden tunne
-huono koulu menestys, motivaation puute
-parisuhteiden epäonnistuminen ja sekavat suhteet vastakkaissukupuolisten henkilöiden kanssa
-stressi
-alemmuudentunteet
-ujous, joka on kokoajan myös pahentunut
-viime vuonna sairastamani "sairaus" ja sen vaikutuksen elämääni (ei psyykkinen sairaus)
Nyt sain sitten ajan lääkärille, joka kenties tarjoaa minulle joitain lääkkeitä ahdistukseeni ja masennukseeni. Haluaisin että kertoisitte vähän että millaisia sivuvaikutuksia eri lääkkeillä on, ja mitä mun olis hyvä tietää lääkkeistä, vaikka sillein yleisesti?
Otan mielelläni vastaan myös vinkkejä miten selviän tästä "huonosta kaudesta" elämässäni, varsinkin jos olette kokenut/koette samaa :) Anteeksi pitkä viesti!
Vastaukset 11
Vanhimmat
jos käytät kofeiinia missä tahansa muodossa, lopeta se täydellisesti. Blogistani löytyy tietoa lisää.
http://qmies.blogit.fi/
Onpas mielenkiintoista.. Olen kyllä itsekin huomannut ,että kahvi aiheuttaa mulle epämiellytävän olon ajoittain, mutta pakko sitä on silti juoda kun tekee niin kovasti aina mieli :') Mutta vakavasti puhuen.. Olen kyllä ajatellut muutenkin lopettaa kahvin juonnin, koska niin monet pystyvät elämään ilman sitä, niin miksi en minäkin? Se on lähes yhtä turhaa (ja näköjään vaarallistakin) kuin vaikka tupakointi. Turhia tapoja.
Kuulehan tyttö. Jos olet eristäytynnyt ja masentunnut ja muuta, niin kaipaat ensiksi raitista ulkoilmaa.
Aloita kevyt lenkkeily ulkoilmasta nauttien.
Itsetuntosi kohoaa samalla.
Jotkut lääkärit ovat sitä miletä, että liikunnalla voidaan korvata lääkitys.
Uskon itsekin että ulkoilu ja liikunta auttaa :) Terveydenhoitaja sanoikin että täytyy olla ainakin puoli tuntia päivässä ulkona ja liikkumassa.
sekä hoito-ohjeita vieroitusta varten.
http://qmies.blogit.fi/
No sitten alat liikunnan. Tee mielummin pitkiä ja leppoisia lenkkejä ja useammin viikossa. Lyhyet ja kovat tehtynä harvoin saa sinut sohvan pohjalle loppupäiväksi ja hitonmoisen näläntunteen.
Liikut vaan sellaisilla paikoilla, että siellä on muitakin.
Ujoudesta pääset parhaiten alkamalla jonkun ryhmä tai joukkue liikunnan.
Jaa hymyä, niin silloin et ainakaan karkoita mahdollisia jutustelijoita, sillä ne on tärkeitä.
Olen 25-vuotias mieshenkilö. Minulla todettiin myös masennus yli kuukausi sitten. Tosiasiassa ahdistus ja masennus on vaivannut jo hyvin pitkään, yli 6kk ainakin. Tällä kertaa tuntemukset olivat niin vahvoja, että ajattelin että on parempi hakea apua, määrättiin Cipralex 15mg aamuisin yöunta tukemaan Oxamin 15mg väliaikasesti ja tarvittaessa.
Cipralex ei ole tuntunut auttavan ja psykiatrinen sairaanhoitaja suositteli minulle Mirtazapinia, ensi viikolla lääkärille aika jolloin pyydän lääkkeen vaihtoa. Cipralexin haittavaikutuksista olen huomannut ainakin päänsäryn sekä pahoinvoinnin, mutta ne on helpottaneet kun lääkitys on jatkunut pidempään. Yleensä masennuslääkkeisiin tuntuu kuuluvan lääkityksen alussa olevat haittavaikutukset jotka sitten lieventyvät tai häviävät lääkityksen jatkuessa. Lääkkeet eivät tietysti vaikuta heti, yleensä saattaa kestää 2viikosta jopa kuukausiin että vaikutus alkaa, jos alkaa (en tiedä koskeeko tämä SSRI-lääkkeitä nimenomaan vai myös muitakin).
Eli on hyvä tietää ainakin että luvassa on luultavasti haittavaikutuksia ensimmäiset viikot, mutta lääkityksen jatkuessa sivuvaikutukset lievenevät tai häviävät, joillain saattaa ilmetä itsetuhoisia ajatuksia sekä ahdistuksen tunteita, näissä tapauksissa on hyvä tiedostaa että se johtuu lääkityksestä. Itse en ole huomannut (tavallisesta poikkeavia) itsetuhoisia ajatuksia tai ahdistusta, eli yksilollistähän se.
Syyt masennukseeni ovat jokseenkin samoja kuin sinulla:
- Yksinäisyys
- Parisuhteiden olemattomuus
- Stressi
- Kiinnostus tehdä asioita, kuitenkin tiedän että minulla riittää motivaatiota tiettyjen asioiden suhteen. Niiden aloittaminen on kuitenkin lähes mahdotonta.
- Ujous
- Alemmuudentunne
Asun myös isäni kanssa, hänen tilanteensa masentaa minua entisestään. Olen kuitenkin laittanut asuntopaperit eteenpäin ja muutan kun siihen tulee tilaisuus. En vaan jaksa uskoa että siitäkään tulee mitään, mutta kuka tietää...
Teit aivan oikein kun hait apua, se oli minulle suuri kynnys, mutta oloni parani heti kun sain puhua asioista kuten myös mainitsit.
Ota päivä kerrallaan, kyllä se siitä!
Anteeksi jos viestini oli sekava tai liian pitkä, ensimmäistä kertaa kirjoittelen...
Ei haittaa ollenkaan että oli näin pitkä viesti :) Kiitos kovasti vastauksesta ja tavallaan "kivaa" kuulla että on muitakin samoja fiiliksiä käyviä, ei tunne olevansa yksin =) Yritän ottaa päivän kerrallaan, tsempata ja koittaa innostua edes pienistä asioista, vaikka väkisin. Toisinaan aika mahdotonta mutta pakko jaksaa :)
Totta, meitä on moneen junaan. Pitää välillä käydä kattomassa täällä kun on semmonen olo ettei enää jaksa, niin huomaa että on niitä muitakin jotka kamppailevat samojen asioiden kanssa. Ei tule tunnetta että on ihan yksin, vaikka periaatteessa olenkin :) Harvoin on ollut niitä hyviä päiviä joten pitää nauttia niistä sitten kun niitä sattuu kohdalle, eikö :)
Kerrothan sitten mitä siellä lääkärissä sanottiin? mut otettiin ainakin tosi hyvin vastaan vaikka luulin että luulevat ties mikskä hulluksi ja jännitti tosi paljon. Lääkäri kuitenkin asiallisesti kuunteli mua ja totesi että masennukseltahan se vaikuttaa, alkuun meinasi määrätä tuota Mirtazapinia, mutta olin hieman skeptinen sen suhteen joten pyysin kokeeksi tuon Cipralex Oxamin. Nyt Cipralex ei tunnu auttavan joten pakko kai se on sitä Mirtazapinia kokeilla ja katsoa mitä tapahtuu.
Toivon että asiasi järjestyy. Mulla nämä oireet on ainakin vaan pahentunu ajan mittaan, onneksi tajusin hakea apua kun ei ollut ketään kenelle kertoa.
Totta, välillä on pakotettava ittensä liikkeelle. Yleensä käyn kahvilla tai katselemassa kauppoja, kirjastossa tai missä lie, kunhan ei jää neljän seinän sisään :)
Joo mäpä kävin siellä lääkärissä ja mulle määrättiin Sepram 20mg lääkkeitä, ensin syön viikon tai pari puolikkaan joka ilta ja sitten syön kokonaista joka ilta :) Hyvin otti mut vastaan vaikka mulla sielläkin pukkas tuskan hikeä pintaan, lääkäri puhui kuitenkin ihanan rauhallisesti ja sillein varmasti että pystyin aika rennosti kertoon lähes kaiken mitä halusinkin kertoa. Psykologilla alan käydä sitten syksyllä :) Pitkästä aikaa alkaa tuntua että kaikki järjestyy pikkuhiljaa.
Muista, että joskus voi tulla pikku vastoinkäymisiä, mutta niistä pääsee yli, kun ei jää suremaan.
Itsellni oli maanantai oikeen karsee päivä.
Koko päivä kurssilla.
Aamulla tuli vähäks aikaa väsymisen takia pikkuseks aikaa huonot fiilikset, mutta ne meni ohi.
Illalla ilisi pitännyt istua valtuuston kokouksessa, mutta tuli pikku konflikti, joka sai minut pois radalta ja pika kutsulla varamies kehiin.
Ei ollut mitään järkee lähtee sekavassa tilassa puhumaan tärkeistä asioista.
Ensiviikolla pitää istua Tampere talolla kaks päivää kokouksessa, mutta uskon selviytyväni siitä.
Aurinkoisia päiviä sinulle.
Edessä on "Pitkä kuuma kesä ja mä aion elää sen"