Sielä pohjimmiltaan syntyy luterilaisen kirkon terve vakaumus. Opissa elämässä ja kärsimisessä.
Me olemme evlut kirkon ydin.
Vanhoollisluterilainen
20255
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mikä on se ydinviesti, jota vanhoillislestadiolaisuudessa sanotaan terveeksi vakaumukseksi?
Mitä peitetään perinnäistapojen alle? Lähetyskäsky edellyttää herätyksen levittämistä kaikkialle, ei vain lestadiolaiseen kotiin syntyville vauvoille. Miten on voinut lestadiolaisuus alunperin syntyä, jos julistettavaa ymmärrettävää oppia ei ole?
Kuoren ja "ytimen" välissä on luterilainen perusseurakunta ja sen uskovat siis ihmiset eli evankeliumin kohde raamatun mukaan. Missä on mahdollisuus uskon kehittymiseen, lähetyshenkisyys ja inhimillisyys. Miten rakennatte suhdetta muihin? Lähimmäsen rakkaudella, ymmärtämyksellä ? Enpä ole kuullut tällä palstalla sanottavan, että olette rakkaat luterilaiset omaksuneet pääosin sen opin mitä mekin, mutta sen lisäksi meillä on ..... Jos tunnutuskirjoihin nojaudutaan niin jotain täytyy olla yhteistä. Mikä sitten puuttuu?
kirkon selkäranka. Opissa ja elämässä. Oikein aivoittelit. Kirkko menee mehtään kohta kokonaan, mutta siinä vaiheessa pitää hypätä kärryiltä pois?
kärsimisessä... hyvin tuttu sanonta , vl-kaanaankieltä. Mistä se on syntynyt, ei liene Raamatusta.
Pitääkö vl:n ehdoin tahdoin hankkia itselleen sellaista kärsimystä, mikä ei ole Raamatun oppien mukaista vain sen tähden, että erottuisi riittävästi ulkopuolisesta maailmasta etenkin ulkonaisesti?
"Pitääkö vl:n ehdoin tahdoin hankkia itselleen sellaista kärsimystä, mikä ei ole Raamatun oppien mukaista vain sen tähden, että erottuisi riittävästi ulkopuolisesta maailmasta etenkin ulkonaisesti?"
Minusta tässä on kyse siitä, että taivaan matkamies paremmin tuntisi, että todella kilvoitelee uskomassa ja näin ansaitsee ristinsä kannettuaan taivaspaikan. Usko on monien mitattava juuri noilla ristin tuntemisilla.
Sillä kirjoitinkin tuon hieman provosoivan aloituksen. Me olemme evlut kirkon ydin! Onneksi sentään ei kaikki uskovaiset tuota purematta niele, vaikka kuinka onkin SRK:n johtomiehen totuuden julistus. Laumasokeus on vaarallista !!!
Melkein minkälaisella psyykkeellä tahansa, saa seurakunnassa saarnata, Mutta siihen ei enää puututa koska se on Jumalan sanaa. Tänä päivänä niin moni seurakuntaan imetty perinnäissääntö on niin sairasta, että seurakunta sairastuu ihan fyysisesti. Apua! Jumala auttakoon meitä poloisia!
muutos olisi mahdollinen. Itse "sairastuin" niin pahoin, että oli luovuttava koko vl-uskosta, koska ei enää voinut hyväksyä opin ja perinnäissääntöviidakon ja liikkeen pinnallistumisen vaikutuksia.
Jo pelkkä Raamatun mukainen usko on sellaista kärsimistä nykyisenä rationalismin aikana, että siinä ei enää tarvita mitään höpösyntejä erottelemaan vl-uskoisia muista.
Aivan samoissa tuntemissa olen taistellut. Muutos seurakunnissa tapahtuu vain Jumalan voimalla.
Meillä ei ole muuta keinoa kuin yrittää puhua uskoville hyvästä Jumalasta, joka rakkauden ja armon tuntemisen
kautta vapauttaa ihmisen uskomaan evankeliumiin. Raamatun sanan mukainen usko riittää meille kaikille pelastukseksi.
Ja Herra on meidän paimen eikä meiltä silloin mitään puutu.
Usko kuitenkin tästä kirjoitetusta Jumalan sanasta kaikki synnit Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi.
Täältä lähtee henki uskosta uskoon ja saat omistaa ilon ja rauhan omalle tunnollesi.
armon tarjoaminen lämmittää aina mieltä:)
Toivon mukaan Raamatun mukainen alkuvoimainen usko voisi elää vl-liikkeessä ja voimia löytyisi sen tutkisteluun, että kaikki opetus voitaisiin rehellisesti arvioida Raamatun sanan mukaisesti ja saisi kuulua Hyvän Paimenen ääni.
pahasti, jos kehtaat kumota sen raamatun todistuksen, että usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanan kautta. Muisteleppas sitä hoviherraa, joka oli palaamassa rukousmatkalta Jerusalemista ja joka oli lukemassa raamattua vaunussaan, kun Philippus tuli hänen tykönsä ja kysyi: ymmärrätkös mitä luet? Ja tämä vastasi rehellisesti, että kuinka hän vois ymmärtää, jos ei joku häntä opeta. Ja niin sai tuo Philippus olla häntä opettamassa siinä raamatun kohdassa, mistä tuo hoviherra oli juuri lukemassa. Siinä aukesi hänelle uskon salaisuus, usko tuli siis kuulosta eikä virinnyt itsekseen lukemalla. Pyhä Henki avaa kirjoitettua Jumalan sanaa ja vain Pyhän henken omaava voi siis sitä olla kirkastamassa toiselle, mitä elävä usko on.
Minä en voi siis uskoa selitystäsi, koska en kuullut mitä selitit. Etkä sinäkään tätä ymmärrä jos Jumala ei sitä sinulle avaa.
enemmänkin neuvoja siitä, että usko tulee kuulosta. Esim. siellä on kehoitettu kuulemaan, mitäPyhä Henki seurakunnalle ilmoittaa. Äläkä ole näsäviisas.
Pysytäänpäs asiassa! Siinä raamatun kohdassa jonka otit esille, ei ole niinkään kyse kuulemisesta. Vaan Jumala johdatti armosta osattoman (tunnonrauhaa etsivälle) hoviherran tykö saattomiehen.
mutta eiköhän tuo saattomies korvin kuultavasti mahtanut kertoa tuolle hoviherralle, miten Jumala vanhurskauttaa syntisen. Ja hän halusi uskoa ja hänet jopa kastettiin siinä sen jälkeen.
Mihin tämä korvilla kuulemisen usko perustuu. Sisällön kirkastaminen selittämällä on ihan eri asia kuin fyysinen kuuleminen. Kuuroillakin lienee oikeus uskoon siinä missä meillä muillakin, niin myös kuurosokeina syntyneinä.
Miten te omia kuurojanne ja kuurosokeitanne kohtelette? Ovatko he uskosta osattomia. Julmaa, jos näin on, että katsotaan esim Jumalan rangaistukseksi se sairaus.
Ei kuuleminen, lukeminen, katsominen, viittominen jne.
vielä tee ihmisestä yhtään sen autuampaa, jollei uskon kautta olla
valmiita vastaanottamaan evankeliumia. Ei ne välineet, sakramentit,
vaan sisältö edelleenkin ratkaisee.
Oletko ajatellut siellä kotiseuroissa istuessa, internetin
ääressä, että se kuultu sana tulee kohdallemme bitteinä!
Ja niin vaan uskotaan syntejä anteeksi sille paikalle.
Yhtä lailla voi chattailla, kirjoittaa kirjeen ja vastata
siihen (jos ei sitä kirjesanomaa jokin uskova jaksa uskoa tässä kohtaa, emme
kuitenkaan lähde tuomitsemaan). Sillä tunnonrauha on todistus Jumalalta
eikä pyhä henki johda meitä harhapolulle.
Pointtini oli alunperinkin se, että pyhä henki asettuu sinne sydämeen,
joka uskon kautta ehdoitta on valmis vastaanottamaan armoevankeliumin.
Muistan sellaisen ajan kun surakunnassa mietittiin voiko
syntejä uskoa seurasalissa muuten anteeksi kuin kättä nostamalla.
Niin se puhuja silloin julisti ettei voi, mutta nyt oikein.
1. Kor. 13:2
Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. [1. Kor. 12:8,9 | Matt. 17:20]
on kuurojakin, eikä Jumala ole heitä unohtanut, heille puheet tulkataan kuurojen omalla kielellä ja sen he kyllä osaavat.
Tuleepa vaan mieleen, että luterilaisuus on väärässä, kun halusi aikanaan Raamatun kansan kielelle itse luettavaksi, kun Katolinen kirkko oli pitänyt sen papiston oikeutena ja latinan kielisenä ja papit vaan selittivät rahvaalle Raamattua..?
ovat ittestään perkeleestä!
itseesi ja pohdi, mistä hengestä sinun kirjoituksesi lähtee? Miksi olet sanaan loukkaantunut? Tosin Jumalan sanalla on se kahtalainen vaikutus kuulijaansa, että se joko parantaa tai pahentaa, mutta välinpitämättömäksi se ei jätä.
Kirkoissa opetetaan suurimmalta osin vain paskaa, ja sinä sitä ihannoit...
Tietystikkin Kirkko on yksi suurimmista instituuteista mitä meillä on, kuitenkin sieltä tulee vain sontaa...
Kuuntelin tässä netissä Helsingin rauhanyhdistyksen puhujaa. Puhe oli etsimisestä, ovelta ovelle kulkevista. Lapsuuden uskon säilymisestä enimmäkseen puhuttiin. Ihme kyllä puhessa tällä kertaa muutama virke ja rukous sentään koski muitakin kuin jo liikkeen piirissä olevia. Hyvä, että tähän suuntaan mennään jos näin jatkuu. Ei kuulostanut pahalle omaan korvaan tämä puhe nyt.