Otsalohko-äidin kanssa reissuun - vinkkejä?

Odottelemme parhaillaan 66-vuotiaan äitini virallista diagnoosia, joka tosin käytännössä on päivänselvä: etenevä otsalohkodementia. Ja tämä todella etenee vauhdilla, kuten tälläkin palstalla monet muutkin ovat kokeneet.

Amerikan-reissu tuli varattua jo alkuvuodesta, kun todettiin, ettei äiti yksin voi enää matkustaa. Suurena Amerikan-ystävänä hän kuitenkin ehdottomasti halusi matkalle lähteä. Nyt alkaa kuitenkin hirvittää, ja kaipaisin käytännön vinkkejä tai edes kokemuksia. Talven aikana sairaus on tuonut tullessaan uusia piirteitä: rahan ymmärrys on kadonnut kokonaan, samoin aikataulujen ja kalenterin, yöpyminen kodin ulkopuolella aiheuttaa lieviä pelkotiloja, pissat lirahtelee housuun... Pakkaamisessa ei luonnollisestikaan ole päätä eikä häntää (mökkiviikonlopulle hän pakkasi jättimatkalaukun täyteen juhlavaatteita, kolmet korkokengät kaikki alusvaatteensa).

Noin muuten äiti on kyllä iloinen ja tyytyväinen - samaan aikaan levoton ja saamaton, mutta entisestä tiukkapiposta ei ole jälkeäkään :). Monessa suhteessa häntä voi verrata 5-vuotiaaseen. Lähden siis reissuun aivan hoitaja-/huoltaja-asenteella.