menee tänä iltana kymmeneltä Teemalla.
Elokuva on tehty vuonna 1964, - ja arvaan monen meistä nähneen sen nuoruudessamme - hyvässä seurassa.
Hiukan erikoinen, mutta kaunis tuttu tunnussävel taustanaan.
Siksi aion tallentaa ja katsoa.
Hyvää viikon loppua kaikille ! toivottaa Satu.
Elokuva on tehty vuonna 1964, - ja arvaan monen meistä nähneen sen nuoruudessamme - hyvässä seurassa.
Hiukan erikoinen, mutta kaunis tuttu tunnussävel taustanaan.
Siksi aion tallentaa ja katsoa.
Hyvää viikon loppua kaikille ! toivottaa Satu.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja ääntämisen erilaisuudesta siihen verrattuna.
Tulee nyt aikaa kulutettua tällaisessa, kun alkoi sataa,
ja suunnitelmat muuttuivat.
Mutta jos nukahdan kesken sateenropinan ikkunaan,
ainakin talletan tuon elokuvan.
-
Muuten, tämä viestin korjausmahdollisuus esikatselussa on samaa,
mikä on jo vuosia ollut esim. Nivelklubissa.
Kirjoitin siellä kaksi vuotta sitten.
Nyt ei ole ollut enää tarvetta, kiitos hyvän lääkärin.
onko asia kuten muistan, leikkaus 28.05.2007 Ortonissa.
Ja pitihän se paikkansa.
Ensimmäinen viesti nimimerkilläni tii oli 26.05. klo 10.50,
ketjussa 'Miten liikkeelle uudella lonkalla?'
Lääkärini antoi ohjeen mennä kirjoittamaan Nivelklubiin,
ja kyllä, se olikin hyvä neuvo, kuten kaikki muutkin hänen antamansa.
Lonkka on kuin ei mitään, todella hyvin onnistunut korjaus.
.
I will wait for you..." vaikka ranskaa taitavana,jotenkin koskettavampi oli tämä englanninkielinen.
Silloin nuoruudessa se oli ihana elokuva,mutta katsottuani kerran sen uudelleen,ihmettelin,miten niin pliisu oli tunteisiini vedonnut.Ranskalainen mentaliteetti oli jotenkin "muotia",koskettavaa aikoinaan.
Itsekin lauloin chansoneita,Les feuilles mortes...ja oli tarkoitus ihan bandi perustaa,mutta se jäi siihen.Mutta vieläkin esityspäällä ollessani laulan sen kyllä ja mielilauluni Domino.
"Je besoin de toi
et ton corps doux et chaud,
i´ai envie d´ettre aiméé Domino..."
"Et puis toi mon amour j´ai trop pardonné
j´ai perdu plus des nuits que tu m´a donné..."
ja jälkeenpäin rakkaani
olen antanut anteeksi liikaakin
olen kadottanut ne yöt
jotka annoit minulle..
Suomennos omani.
Siksi kai heihin niin voimakkaasti samaistui noihin aikoihin.
Heissä on nostalgiaa, en nyt sano kuitenkaan voimattomuutta,
vaikka toisaalta he olivat 'voimattomia' sen suuren rakkauden tunteensa kanssa
ja toisaalta maailman kylmänkovien lakien alaisuudessa nuorina,
vailla vaikutusmahdollisuuksia.
Mitään sellaista voimaa kuin esim. Edith Biafin lauluissa on, ei heissä ole juuri
tuon nuoruutensa ja viattomuutensa takia.
.
Pitihän se taas katsoa. Nenäliinoja kului:)
Kahden seuraavan osan surulliset vaiheet olin melkein unohtanut.
Epookin henki pukeutumisessa tuli hyvin esiin,
ballerina-kengät ja leveähelmaiset leningit leveän vyön kera.
Marimerrkokin teki kuuskytluvulla tuollaista kapeata edestä napitettavaa
hihatonta leninkiä, äitiysmekoksi sopi oikein hyvin.
Ja se poplari, kaikilla meillä kai oli sellainen! :)