Olen kauan jo miettinyt eroavani kirkosta. Päällimmäisenä syynä sanon sen, ettei kaksi naista voi mennä Suomessa kirkossa naimisiin, joten en halua tukea näin ollen kirkon toimia, en ev.lut. kirkossa edes käy kuin jouluisin.
En ole koskaan ollut uskonnollinen, mutta viime aikoina sanoisin tulleeni henkiseksi. Sain innostuksen tutustuessani mormoneihin. Kunnioitan eri uskontoja ja ihmisiä, mutta en tunne kuuluvani niistä yhteenkään. Enkä usko koskaan edes meneväni naimisiin, ainakaan kirkossa, vaikka se joskus tulisikin mahdolliseksi.
Isäni on jyrkästi sitä mieltä, etten eroaisi kirkosta. Hän ei tosin tiedä seksuaalisesta suuntautumisestani mitään.
Kaipaisin mielipiteitä muilta samaa asiaa pohtineilta, sekä kirkosta eronneilta haluaisin kuulla syyt, jotka johtivat eroamiseen.
En kaipaa uskovaisten puolusteluja, siksi kirjoitinkin tämän keskustelun alun Lesbot-kategoriaan, enkä "Uskovaiset homot ja lesbot".
En ole koskaan ollut uskonnollinen, mutta viime aikoina sanoisin tulleeni henkiseksi. Sain innostuksen tutustuessani mormoneihin. Kunnioitan eri uskontoja ja ihmisiä, mutta en tunne kuuluvani niistä yhteenkään. Enkä usko koskaan edes meneväni naimisiin, ainakaan kirkossa, vaikka se joskus tulisikin mahdolliseksi.
Isäni on jyrkästi sitä mieltä, etten eroaisi kirkosta. Hän ei tosin tiedä seksuaalisesta suuntautumisestani mitään.
Kaipaisin mielipiteitä muilta samaa asiaa pohtineilta, sekä kirkosta eronneilta haluaisin kuulla syyt, jotka johtivat eroamiseen.
En kaipaa uskovaisten puolusteluja, siksi kirjoitinkin tämän keskustelun alun Lesbot-kategoriaan, enkä "Uskovaiset homot ja lesbot".
Vastaukset 33
Vanhimmat
Erosin varmaan reilun kymmenkunta vuotta sitten kirkosta, päällimmäisenä syynä oli että en saa kirkolta maksamilleni veroille mitään vastinetta, kirkossa en ole ikinää käynyt muutoin kuin kastejuhlissa ja rippikoulun konfirmaatiotilaisuudessa jotka olivat sukulaisen lapsen, myöskään en muita kirkon tarjoamia "palveluita" liiemmin hyväkseni käytä, ja jos joskus naimisiin ajattelin mennä niin saman voi myös tehdä maistraatissa, tosin se kirkko nyt ei muutenkaan taida samaa sukupuolta olevia vihkiä, ja muutenkaan kirkko ei sen erityisempi paikka kuin maistraattikaan taikka oikeustalo.
hyvävaan että erosit , en halua sinua kirjkoon häpäisemään jumalan sanaa,siillä ei raamattu tunne mitään lesplaattoreita,
Kyllä kristinusko on täyttä paskaa. Kirkot sais kaikki hävittää ja uskovaiset karkottaa mahdollisimman kauas. Kehoitan kaikkia eroamaan tuosta höpö höpö touhusta.
Erosin kirkosta pari vuotta sitten, koska en vain yksinkertaisesti usko sen oppeihin, enkä ole ikinä käynyt kirkossa muuten kuin nämä pakolliset läheisten häät ja hautajaiset yms. Joulunakaan en ole koskaan käynyt kirkossa, se ei kuulunut perinteisiin lapsuudenkodissanikaan.
En tuntenut hyötyväni kirkkoon kuulumisesta mitenkään, miksi siis maksaisin kirkollisveroakaan?
Naimisiin en aio mennä kirkossa. Silloin kun erosin, mielsin itseni vielä biseksuaaliksi. En ole halunnut miehenkään kanssa koskaan mennä kirkossa naimisiin, joten en myöskään naisen kanssa, vaikka se joskus olisikin mahdollista.
Pohdin myös kirkosta eroamista. Aikaisemmin ajattelin haluavani ehdottomasti kuulua kirkkoon, koska minulla on uskonnollinen vakaumus. Edustan perusluterilaista, en mitään erityistä lahkoa.
Käyn kirkossa lähinnä jouluna ja silloin tällöin kirkkokonserteissa, jotka tosin saattavat olla erikseen maksullisia. Kotipaikkakunnallani kävin myös opiskelijamessuissa, koska ne olivat mielestäni mukavia tapahtumia. Täällä opiskelijapaikkakunnallani opiskelijamessut eivät ole mielestäni erityisen "hyviä", jos nyt sillä nimityksellä voi kirkon tilaisuuksia ylipäätään kutsua.
Seurakunta (kotipaikkakuntani) on sinänsä antanut minulle paljon. Olen ollut kirkon toiminnassa mukana vuosikausia aluksi isosena ja myöhemmin lapsityön puolella ohjaajana. Niiltä vuosilta on jäänyt paljon mahtavia muistoja ja olen edelleen tekemisissä niiden kirkon työntekijöiden kanssa, joiden kanssa työskentelin tuolloin. He hyväksyvät minut täysin sellaisena kuin olen. Vastikään olin mukana kotipaikkakunnallani ystäväpariskuntani lapsen kastajaisissa, joihin osallistuneella papilla ei ollut mitään kahden naisen suhdetta vastaan ja hän puhui tilaisuudessa hyvin kauniisti rakkaudesta ja perhe-elämästä.
Täällä opiskelupaikkakunnallani menin ensin mukaan kirkon opiskelijatoimintaan, joka oli mielestäni mielenkiintoista, sisältäen muun muassa yhteisiä vaelluksia. Lopetin kuitenkin käymisen, koska suuntautumiseni salailu tai pikemminkin siitä puhumattomuus kävi minulle liian tukalaksi - en tuntenut olevani tervetullut, kun nuorisopappikin ilmaisi kirkon keskustelupalstalla, ettei ymmärrä homoutta.
Tiedän, että kirkon piiriin kuuluu ihmisiä, joilla on hyvin erilaiset näkemykset esimerkiksi homoudesta. Julkinen kanta on hyssyttelevä ja muotoutuu lähinnä pienen piirin kannasta, muutamaa iloista poikkeusta lukuunottamatta. Kirkon sisälläkin on vähemmistöihin kuuluvia työntekijöitä, mutta kirkko itsessään muuttuu hitaasti. Ja muutoksen vastustajia on paljon erityisesti eri lahkoissa, kuten lestadiolaisuuden piirissä. Lestadiolaisten kuulumista luterilaiseen kirkkoon en muutoinkaan ymmärrä, koska heidän käsityksensä siitä, että ainoastaan he ovat oikeauskoisia ja pelastuvat, poikkeaa perusluterilaisesta käsityksestä. Näkemykset Raamatun sanomasta ja sen tulkinnasta poikkeavat muutoinkin paljon toisistaan. Eri näkemyksiä on lähes mahdotonta sovittaa yhteen.
Aikaisemmin tunsin itseni hyväksytyksi, kaikesta huolimatta, ja seurakunnan parissa toimiminen vahvisti eräänlaista yhteydentunnetta kirkkoon. Myös kummius on ollut minulle tärkeää, ja kummiksihan ei voi ryhtyä kirkkoon kuulumaton. Nyt minulla on jo useita kummilapsia, eikä lähipiirissä ole näillä näkymin tulossa uusia ainakaan hetkeen.
Vuodet vierivät, ja kun menen naimisiin, haluaisin mennä naimisiin nimenomaan kirkossa. Useimmiten näen itseni kävelemässä alttarille, kunnes tajuan, että hetkinen - eihän minua hyväksytäkään sinne. Tämä on ollut kenties suurimpia syitä sille, miksi olen alkanut todella pohtimaan kirkosta eroamista. Tällainen erottelu ja syrjintä todentaa kirkon kannan meitä vähemmistöjä kohtaan.
Aikaisemmin ajattelin, että edustan vähemmistöä kirkon sisällä ja että se ei häiritse minua, kenties ajat muuttuvat. Nyt olen oikeastaan kyllästynyt odottamaan. Miksi maksaisin minua syrjivään yhteisöön kuulumisesta tai ylipäätään edes nimellisesti kuuluisin yhteisöön, joka ei hyväksy minua? Uskonnollinen vakaumus ei edellytä ympärilleen kirkon seiniä. Uskonnollinen vakaumus ei synny kirkosta tai sen sisällä, se syntyy henkilökohtaisesta näkemyksestä ja kokemuksesta. Uskominen ei tarvitse ympärilleen maallisia todisteita. Miksi siis?
Kristinusko on kuoleman uskonto, syöpä, joka tuhoaa ihmiskunnan. Minulla on henkilökohtainen mytologia: Muukalaiset, jotka olivat liian raukkamaisia suoraan sotaan ihmiskkuntaa vastaan, antoivat Raamatun pronssikautisille ihmisille tuhotaksemme meidän sivilisaation ja nyt kun maailmanloppu pitäisi tulla ne pelkäävät meikäläisten kehittyneitä aseita.
Olen lukenut Raamatun neljästi kokonaan läpi ja useita pieniä pätkiä, saarnannut ihmisten ovilla ja rukoillut enkä kerta kaikkiaan voi uskoa siihen. Se on täyttä hölynpölyä. Itse asiassa Raamattu oli niin idioottimainen, että legendaarinen Jeesus Kristus joutui keksimään uuden uskonnon etteivät juutalaiset olisi tulleet naurunalaisiksi roomalaisten silmissä, mutta Jeesuksen uskonnossa oli muita ongelmia, kuten vaikkapa kannibalismi.
No, Luther sitten puuttui tähän kannibalismiin ja järkeisti uskoa vielä lisää. Sittemmin uskoa on järkeistetty naispappeudella, nyt hyväksytään jo meikäläisiäkin. On pakko huomata, että nämä ovat humaaniuden ja järjen voittoja Raamatun kirjaimesta! Yritetään järkeilemällä ja fiksuudella väkisin puhaltaa henkeä oppiin, joka ei toimi eikä ole koskaan toiminut, eikä tule koskaan toimimaankaan!
Legendaarinen Jeesus, joka oli muukalaisen ja ihmisen jälkeläinen ja joka kuoltuaan siepattiin maan päältä taivaaseen sen jälkeen kun kuolleet olivat ensin tulleet esiin muistohaudoistaan ja tallustelleet Jerusalemiin hyväksyi täysin esivallat. Hän sanoi, että pitää antaa keisarille mikä on keisarin ja jumalalle mikä on jumalan. Täysin raukkamainen suhtautuminen raakalaismaisen, palvontaa vaativan diktaattorin edessä! Itse asiassa koko Raamattu on täynnä hierarkioita: "Mies on naisen pää" ja "Kristus on miehen pää", esimerkiksi näin sanoo Paavali. Palvonta temppelissä oli järjestetty niin että se oli yhden luokan (leeviläisten) privilegio, jos joku muu vaikka vain katsoi liiton arkkia niin se zapattiin hengiltä. Ei Indiana Joneseja ihan hatusta olla vedetty.
Ketä hyödyttää se, että on valtavat hierarkiat, ylipapit ja arvojärjestykset ja keisarit ellei just niitä. Eikö voida sanoa, että juuti hierarkioista hyötyä saavat haluavat pitää sinut seurakuntalaisena?
Pahin mätä iljettävässä kristillisyydessä onkin se, että hierarkioita pidetään ikään kuin luonnollisina, itsestään lankeavana. Raamattuhan oli orjuudenkin kannalla.
Raamattu tappaa.
Kun Jeesus käski, että jumalaa piti rakastaa yli kaiken ja toisaalla taas sanotaan, että Herran pelko on viisauden alku, niin kummin sitten pitäisi olla, pitäisikö pelätä vaiko rakastaa. Raamattua lukemalla vastaus on helppo: Jumalan lempiharrastus on ihmisten tappaminen ja varsin köykäisin perustein, niin kuin esimerkiksi liiton arkin näkeminen. Jumalaa pitää siis pelätä. Kun on helvetit, antikristukset, demonit ja maailmanloput niin Raamattu on tunnetusti hyvin pelottava kirja. Kuinka sellaisessa pelon ilmapiirissä voi kyseenalaistaa mitään, kuinka voi olla utelias, kuinka voi jumalalta kysyä asioita, kuinka voi uskaltaa erehtyä.... kun kaikki päätyy siihen että jumala heittää helvettiin. Kun on pelko, ei ole uteliaisuutta ja kun ei ole uteliaisuutta ei ole totuutta ja kun ei ole totuutta ei ole hyvettä. On mahdoton rakastaa niissä olosuhteissa mitkä Raamattu asettaa. Ja sitten meidän pitäisi tuntea syyllisyyttä ja epäonnistumista kun me emme pysty rakastamaan!!!!
Tällainen konna Kristus oli!
Kiitos fariseuksille, että Kristuksen tappoivat, vaikka satuolento olikin, ihmiset voittivat muukalaiset 1-0. Uhosi vielä tulevansa takaisin ja aiheuttavansa maailmanlopun, mutta eipä tullut, eipä ole näkynyt, aikeeksi jäi. Eiköhän olisi syytä juhlia voittoa pikemmin kuin pelätä herran toista tulemusta?
Olet vapaa levittämään minun evankeliumiani kenelle tahansa joka epäilee kirkosta lähdön mielekkyyttä. Et halua olla osana Pahan Organisaatiossa millään tavoin.
Raamattua voi tulkita niin monella eri tapaa. Itse tulkitsen historiallis-kriittisesti, eli huomioin kulttuurin, joka vallitsi Raamatun kirjoittamisen aikana. Monet Raamatun käsitykset asioista ovat tuon aikaisen kulttuurin leimaamia, ja se täytyy huomioida. Esimerkiksi naisen asema Raamatun kirjoittamisen aikoina ei ollut samanlainen kuin nykyaikana.
Perusajatukset kaikissa suurissa uskonnoissa ovat samantapaiset. Minusta on parasta etsiä Raamatusta näitä "syviä" totuuksia, ei Raamatun kirjoittamisen aikaisen kulttuurin tuottamia käsityksiä, jotka eivät pidä paikkaansa enää tämän päivän maailmassa.
Raamatussa on järkeviä elämänohjeita (rakasta lähimmäistäsi jne) mutta minusta uuden testamentin ja siis kristinuskon peruslähtökohta on aika kauhea. Ei missään muussaa uskonnossa ole niin julmaa lähtökohtaa että jonkun täytyy kuolla kidutuskuolema ihmisten pahojen tekojen sovittamiseksi. En halua että minun tekojani kukaan sovittaa!
Tuo naisen asema ym. on itsestään selvää, mutta miksi ylipäätään pitäisi nostaa yli 2000v sitten kirjoitettua paimentolaiskansan folklorea uskonnoksi?
Kristinuskossa ei ole mitään maagista. Se on aikoja sitten kurjuudessa eläneen paimentolaiskansan kansanperinnettä, johon on lisätty hyperjulma ja sairaalloinen tarina siitä, kuinka paikallinen vaeltava hippi, ehkä psyykkisesti sairas ja harhainen, olisi jouduttuaan tuolloin käytössä olleen rangaistuksen kohteeksi muka samalla pelastanut koko ihmiskunnan ja ottanut kaikkien pahat teot kannettavakseen. Kristinuskon symbolikin on tuo kidutusväline. Tähän verrattuna on ihan yhdentekevää onko naispappeja tai hyväksytäänkö lesbot ja homot vai ei. Näin ainakin minusta.
"Mitä ovat
Kirjoittanut: syvät totuudet? / 25.5.09 / klo 20:37
Raamatussa on järkeviä elämänohjeita (rakasta lähimmäistäsi jne)"
Totta puhuen tuo on kauhea elämänohje. Se tarkoittaa, että sinun käsityksesi rakkaudesta pitää olla mittapuu sille miten kohtelet muita. Samaan käskyyn liittyy käsky rakastaa Jumalaa yli kaiken.
Kuinka voi rakastaa jumalaa, joka murhaa ja kiduttaa. Kuinka voit rakastaa sellaista lähimmäistäkään. Et voi. Sen sijaan sinä jäät syyllisyyskoukkuun koska etä pysty tehtävään joka on mahdoton alun pitäenkin. Kristinusko toisaalta lievittää syyllisyyttä, toisaalta ruokkii sitä. Olet koukussa jumalaan joka tappaa ja toisaalta rakastaa, vähän niin kuin jokin vaimonhakkaaja.
Jumala raiskasi Marian. Marialta ei kysytty, halusiko hän tulla raskaaksi. Jumala sotkeentui väkisin puska...anteeksi, PILVIraiskaajana kolmanneksi pyöräksi Marian ja Joosefin suhteeseen, SE ON KRISTILLINEN PERHEARVO, JOKA HARVEMMIN TUODAAN ESILLE!!!
Tuollaista jumalaa sitten pitäisi "rakastaa" niin kuin lähimmäistä! Paskat, kun ihminen raiskaa, niin hän sentään istuu tuomionsa ja parhaimmassa tapauksessa saa vielä köniinsä!
vaan vaahtoan kristinuskoa vastaan eri tavoin kuin sinä. Minä en ymmärrä tuota lähimmäisen rakastamista minään mittapuujuttuna vaan että ihmisiä pitää kohdella hyvin ja kunnioittavasti. Toisaalta kun ei voi sanoa niinkään että kohtele muita siten kun he haluavat tulla kohdelluiksi. Kai lähtökohtana on aina oma moraali, jonka tulisi olla jatkuvan arvioinnin kohteena ja korjattavissa. Siksi se ei voi perustua paimentolaiskansan vanhaan eepokseen. Yleensä eepoksissa on kuitenkin jotain järkevää.
Minä en rakasta mitään jumalaa enkä varsinkaan sellaista joka antaa perustaa uskonnon, jossa pohjana on kidutus. Olisi Amnestylla asiaa Palestiinaan ollut ennenkin.
Tuo Maria jne. -juttu... Minusta se on hyvin keksitty sen aikaisessa kontekstissa, jossa naisilta nyt ei kai ylipäätään kysytty haluavatko he tulla raskaaksi. Eikä kaikilta kysytä vieläkään. Sitäpaitsi mytologiassa on vaikka kuinka paljon tarinoita siitä, kuinka joku jumalolento hedelmöittää naisen. Hedelmöittävä olento on useimmiten pyhänä pidetty eläin kuten karhu, valas tms. En ole folkloristikko mutta kotikutoinen ajatukseni on, että ihmisiä on viehättänyt ajatus pyhän ja tavallisen naisen kohtaamisesta. Nyt tuli mieleen, että ainakin Kreikan taruissa myös naispuoliset jumalat vikittelevät tavallisia miehiä. Ja jossain on myös homoerotiikkaa, en nyt osaa sanoa missä.
Uskonnot tunnustuksellisina uskontoina pysyvät minun mielestäni jalustoilla niin kauan kun niiden ympärillä heilutellaan miekkoja ja konekiväärejä ja sanan säilää puolesta ja vastaan.
Tarut ovat taruja, ne ovat äärimmäisen mielenkiintoisia mutta ei niitä pidä mennä todesta ottamaan. Siksi en jaksa intoilla missään naispappeusasiassakaan kun ajattelen vähän niin, että olisi parempi jos edes naiset pysyisivät pois koko kirkkohommasta .. ja armeijasta samoin. Että naisten ei tarvitsisi mennä toistamaan kaikkia ukkojen vuosituhansien varrella tekemiä virheitä.
Tämä Marian raiskauskäsitys onkin minulle ihan uusi lähestymistapa. Täytyy myöntää että en ole tullut ajatelleeksi asiaa näin syvällisesti ja raadollisesti. Siinä raamattu sitten taas on oikeassa että "joka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu". Raiskaajajumala saa rangaistuksensa kun ihminen ei enää niele sitä pajunköyttä mitä hänelle kristillisin periaattein syötetään.
On se hirvittävä asia että vielä 2000-luvulla uskotaan johonkin vanhaan tarustoon ja sen varjolla ihmisiä tapetaan, tuomitaan ja syrjitään. Outoa sakkia tämä älykäs nisäkäslajimme on.
Luulin aina että jumala olisi ollut jotenkin kehittyneempi olio kuin ihminen. Toisaalta jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, joten jumala oli siis ihmisenkaltainen itsekin. Jos ihminen kykenee pahaan niin miksei jumala sitten?
Jumala loi Aatamin ja Eevan ilman perinteikästä siittämistä ja raskautta, joten luulisi että jumala olisi pystynyt saattamaan Marian raskaaksi ilman raiskaustakin? Tuo kylvyssä raskaaksi tuleminen voisi olla jonkinlainen alkeellinen koeputkihedelmöitys? Nykyään koeputki on pieni ja siihen tuupataan vain solut, mutta ehkä muinoin jumalan "koeputki" oli ammeen kokoinen johon Maria lykättiin hedelmöittymään? Uskon kyllä ennemminkin tuohon koeputkihedelmöitykseen kuin raiskaukseen, sillä luotiinhan Eevakin jo pelkästä Aatamin kylkiluusta, siis kantasoluista ja silleen.
Ehkä jumala sittenkin teki vain hyvän työn ja keinohedelmöitti Marian, koska Josef ei kyennyt saamaan lapsia?
että ei mitään määrää! : D Jeesus ei loppujen lopuksi raamatun teossa ollut kyllä osallisena muuten kuin semmoisena heppuna, joka teki jänniä asioita ja temppuja. Siitä alettiin sitten keksimään vaikka miten hurjia tarinoita, jotka myöhemmin ladottiin kirjaksi, joka päätettiin liittää paimenkansan pyhän kirjan lisäosaksi ja, jolla sitten saatiin kontrolloida ihmisiä kivasti. Kristinusko on kaikessa mielettömyydessään vain vallan väline. Kirkosta eroaminen kannattaa. Itse erosin vuosi sitten ja olen ollut siihen oikein tyytyväinen.
itse erosin muutama vuosi sitten pääasiassa verotussyistä. miksi maksaa palveluista joita en käytä/tule käyttämään. tyttöystävä erosi kirkon asenteiden homoseksuaaleja kohtaan vuoksi.
itselle oli aivan sama mitä muut ajattelivat. se on henkilökohtainen asia haluaako kuulua vai ei.
kirkkoon kuuluminen on vanhanaikainen perinne, ihmisten keksimä instituutio. kirkko kuuluttaa lähimmäisenrakkautta ja muuta hyvää. kauniita sanoja, mutta todelliset asenteet ovat jotain muuta.
itselläni on oma uskoni, joka ei ole yhtään huonompaa uskoa vaikka en kirkkoon kuulukaan. en koe siinä mitään ristiriitaa. en tarvitse kirkkoa uskoni harjoittamiseen, sillä minulle usko on hiljentymistä ja rakkauden tunnetta Jumalaa kohtaan, ei kirkon penkissä istumista ja euron heittämistä kolehtipussiin.
Et menetä siinä mitään.. ja voit aina liittyä uudelleen joskus elämässä, heti jos siltä taas tuntuu. Isoin asia itsellesi saattaa olla, ettet pääse viralliseksi kummiksi, mutta sisarukset, ystävät.. (tai kirkosta eronneet) voivat ottaa sinut halutessaan silti "epäviralliseksi" kummiksi lapselleen, joka on käytännössä aika sama asia, kun eihän tuolla lapsen kummiudella nykyään juuri uskonnollista tai käytännön merkitystä ole, muuta kuin että on kiva asia lapselle ja kummille.
Tämä ei ole niin iso asia, kuin mitä isäsi antaa ymmärtää, vielä kun uskonasiasi
ovat tuota luokkaa..että uskoa saattaa ehkä löytyä yliluonnolliseen, jumalaan, mutta ei erityisesti Raamatun esittämään Jumalaan ja/tai oman kirkkokuntasi oppeihin. Oikeastaan se, että edes kuulut kirkkoon edellyttää, että tunnustat
sen uskontunnustuksen, jonka kirkkosi opettaa.
Oletko kiinnostunut tutustumaan mormoneihin vielä lisää..vai saitko vain innostusta sieltä?
Ehkä kannattaisi katsella kuitenkin jotain muuta seurakuntaa (kuin MAP), jos tulet kaipaamaan vielä hengellisyyttä elämääsi..
Erosin kirkosta, koska en usko siihen mitä ne siellä sanoo ja opettaa. Mutta eihän kirkosta eroaminen tarkoita sitä, ettei voi olla uskossa. Joten jos siusta tuntuu, ettet sie halua kuulua kirkkoon, niin eroo ihmeessä. Voit olla silti vaikka kuinka uskovainen tahansa ja käydä kirkossa halutessas.
Erosin kirkosta 19-vuotiaana. Eroamista ei edeltänyt mitkään suuret pohdiskelut. En usko minkään uskonnon jumalaan ja kaikista maailman uskonnoista kristinusko on kaikkein vierain ja kauhistuttavin. En todellakaan halua olla tekemisissä systeemin kanssa, jossa joku julmasti kidutetaan kuoliaaksi minun syntieni tähden. Haluan vastata itse pahoista teoistani. Jos nyt nyt johonkin uskontoon kuuluisin niin buddhalaisuudessa ja juutalaisuudessa on jotain realismia ja lempeyttä. Olen kyllä täysin ateisti ja tyytyväinen.
En asunut enää 19-vuotiaana vanhempieni luona enkä muista että olisin äitini kanssa puhunut asiasta - isä nyt oli pois pelistä eikä hänen kanssaan voinut puhua. Minusta tuntuu että maailma on muuttunut niin, että nykynuoret ovat entistä enemmän sidoksissa vanhempiinsa. Se voi olla sekä hyvä että paha. Minun aikanani 70-luvulla haluttiin olla itsenäisiä kaikin tavoin. Minäkään en koskaan pyytänyt esim. rahaa vaikka joskus oli nälkä ja äidiltä olisin ilman muuta rahaa saanut. Olen kyllä kaikki isommat asiat kertonut äidilleni niin kauan kun hän eli mutta hänen viitekehyksensä oli niin toisenlainen että en ole aivan varma mitä hän tajusi ja mitä ei. Kirkkoasiasta ja lesboudesta ei tullut sanomista, sitä äitini vähän ihmetteli että opiskelin vuosikaudet aineita joista ei valistu ihinkään kunnon ammattiin (valtiotieteitä).
Syynä lähinnä se, että en kannata kirkon dogmeja, hierarkioita, seksismiä enkä syrjintää. Mielestäni henkisyys (puhun mieluummin henkisyydestä kuin hengellisyydetä, koska hengellisyyteen liitetään juuri uskontokunta) on ihmisen oma sisäinen mielen ulottuvuus, jonka ei tarvitse kahliutua mihinkään yksittäiseen uskontoon vaan lentää vapaana. Kaikkein vähiten syvä ja vapaa henkisyys tarvitsee uskonoppineiden saarnoja.
Mitä tarkoittaa henkisyys? Liittyykö henkisyys johonkin uskonnolliseen/yliluonnolliseen vai onko henkisyyttä se, kun vaikkapa hurmaannun keväisestä luonnosta tai runosta tai musiikista?
jälkimmäistä. Ehkä parempi sana olisi myös käyttämäni sana "sielukkuus".
On ollut kiva lukea kirjoituksianne. Varsinkin "samoja mietteitä" -kirjoittaneen kanssa olen hyvin samaa meiltä:
"Aikaisemmin ajattelin, että edustan vähemmistöä kirkon sisällä ja että se ei häiritse minua, kenties ajat muuttuvat. Nyt olen oikeastaan kyllästynyt odottamaan. Miksi maksaisin minua syrjivään yhteisöön kuulumisesta tai ylipäätään edes nimellisesti kuuluisin yhteisöön, joka ei hyväksy minua?"
Se on hienosti sanottu.
Mitä näihin mainitsemiini mormoneihin tulee, olen heihin yhteydessä ystäväni kautta ihan kiitettävästi. Ihailen heitä ihmisinä, niin kohteliaita, kilttejä ja huomaavaisia. Olen lukenut paljon mormoneista, mutta en tunne kuuluvani siihenkään uskontoon. Muistan kun kerran yhdessä tapaamisessa opettaja ylisti miestä ja naista, kuinka he ovat tänne luotu ja kuinka ne kuuluvat yhteen. Siinä minulle tuli kamala tunne ja olisin halunnut juosta ovesta ulos, mikä tietenkin olisi ollut sopimatota, joten istuin hammasta purren tapaamisen loppuun. Se antoi taas vihiä siitä, kuinka en olisi tervetullut heidän kirkkonsa sisäpuolelle, jos he vain tietäisivät minusta enemmän.
Verotusasia myös tullut nyt esille, itse katsoessani veroilmoitusta, huomasin kuinka paljon minulta oli mennyt kirkolle, sillä rahalla matkustaisin jo kauas. Ja se raha on mennyt ihan hukkaan, näin niinkuin minun ajattelemana.
Tuo kirkkoon takaisin liittyminen on onneksi tehty mahdolliseksi.
Tietääkö joku, voiko rippikoulun suorittaa ihan jonkun paperin kirjoittamalla? Itseltäni jäi se muuton ohessa suorittamatta yläasteella.
Tuntuu, että jotain minusta puuttuisi jos eroaisin kirkosta. mutta mitä? En osaa itsekään vastata siihen. Saattaa olla se tunne, kun ei enää kuulukaan kirkkoon.
Minun täytyy kyllä vielä pohtia asiaa.
On ollut kiva lukea mietteitänne, lisää saa kirjoitella, luen nekin kaikki.
lapsenuskoni tapettiin kun minulta vietiin läheisiä enkä voinut uskoa että jumala hyvyydessään tekisi mitään sellaista 10 vuotiaalle lapselle.Se uskominen loppui kertaiskusta kohdallani..ihan kuin joku olisi paljastanut että joulupukkia ei ole olemassa.koin sen eheyttäväksi.
Uskon vain itseeni ja se on ollut hiljainen mottoni.
Uskontoja kahlaamalla voi tutustua kivasti erilaisiin uskomuksiin ja jopa kulttuureihin.koko totuutta ei.Minä olen eepokseni lukenut ja silkasta lukemisen himosta.
Olen enemmänkin pohtinut sitä että MIKSi ihminen tarvitsee jotain mihin uskoa.Se on helppo päätellä...kuolema pelottaa.
minulle kuolema on jo tuttu ja en osaa sitä pelätä.
Pidän uskovaisia pelkureina.Lahkosta viis.
eroan kirkosta pienen asian hoidettuani.
Rippikoulun käyn, jotta jos tulevaisuudessa haluan liittyä takaisin, se on helpompaa.
En halua, että kirkko halveksuu minua seksuaalisen suuntautumiseni vuoksi, eikä päätökseeni vaikuta isäni tai muidenkaan mielipiteet.
En aio myöskään maksaa kirkollisveroa itseäni hylkivälle aatteelle.
Onneksi aina voi mennä kirkkoon, ei siellä ovella kysellä, onko jäsen, vai ei :-D
Erosin kirkosta n.20v. sitten, kirkon suhtautumisen takia, naispappeihin. En ole katsonut tarpeelliseksi liittyä takaisin, koska kirkon mielipiteet ja suhtautuminen vähemmistöihin ja edelleen naispappeihin ovat edelleen ristiriidassa omieni kanssa. Miespapit, jotka eivät mukamaste voi työskennellä naispappien kanssa, raamattuun vedoten, inhimillistävät Jumalan. Minun Jumalani, on minut luonut, on rakastava, anteeksi antava ja aina minua tukeva ja auttava. Sanon aina kun kysytään, miksi en kuulu kirkkoon, että minulla on niin hyvä operaattori, etten tarvitse välikäsiä, kun puhun Jumalani kanssa, minulla on suora yhteys. Uskon myös siihen, että on olemassa vain yksi Jumala, mutta me palvelemme Häntä eri nimillä. Tee niinkuin sydämmesi sanoo, Jumalasi on sinusta rukouksen päässä. " Jos pappi suostuu siunaamaan vain sellaiset, jotka hän hyväksyy, Jumalan ja ihmisen välille tulee papin kokoinen varjo. Se peittää Jumalan." Hannu Takala. Minusta osuvasti sanottu. Kaunista kesää sinulle.
Me emme kummatkaan kuulu kristilliseen kirkkoon sattuneista syistä. Mutta jos asia olisi päätöksen alla, eroaminen olisi se vaihtoehto ja syyt: en katso että kristillinen kirkko edustaisi sellaisia arvoja kokonaisuudessaan, että voisin ne allekirjoittaa. Niin näitä hlbt-asioihin kuin muihinkin liittyviä. En muunmuassa voi hyväksyä kristillisen kirkon vuosisatoja jatkunutta tarvetta tehdä lähetystyötä ja käännyttää ihmisiä muista uskonnoista kristillisyyteen hyväntekeväisyystyön varjolla.
Juuri äskettäin oli tästä kirkko-asiasta puhetta työyhteisössä ja siellä ihmiset voivottelivat kovasti kummiksi pääsemisen esteellisyyttä muun muassa. Ei se minua häiritse. Lapsen elämässä voi olla mukana hyvin monella tavalla ja sen läheisyyden tuo ihan muut asiat kuin jokin luterilaiseen kirkkoon kuuluva rituaali.
Minusta uskolla ja kirkolla / seurakunnalla ei henkilökohtaisella tasolla ole sellaista yhteyttä, joka olisi välttämätön. Usko on ihmisessä itsessään tai sitten ei, eikä sitä kirkkoon kuulumattomuus kadota sen enempää kuin ahkera temppelin penkin kuluttaminen synnytäkään. Kyllä se hengellisyys syntyy ihmisen omassa sydämessä, jos on syntyäkseen. Jotkut sitten kaipaavat sitä seurakunnan tai uskonnollisen ryhmän tuomaa me-henkeä, toiset taas eivät. Itselleni riittää oikein hyvin hiljentyminen vaikkapa luonnon keskellä.
Eronnut kirkosta 20v. sitten ja LaikaQ, kiitos hienoista sanoistanne.
Teidän kirjoitukset auttoi mua näkemään asian valoisalla tavalla, eikä vain tuntemaan jonkin asian poistamista elämästäni.
Hyvä, jos osasin auttaa sinua. Henkisyys ja usko on löytöjä. Itseni kohdalla olen tiedostanut asiota elämästä ja kuolemasta eri tavalla kuin muut kanssa matkaajat, jo nuoresta lähtien. Rakkaan kuolema ja parisuhteen loppu, suistivat minut syvään kuoppaan. Se oli vaan minulle hyväksi, koska sen myötä löysin itsestäni henkisiä ulottuvaisuuksia, mitä en kuvitellutkaan minussa olevan. Muut, henkisimmät ihmiset näkivät sen, mihin itse olin matkalla. Kun tajusin sen, että rakkaus ja auttaminen toista ihmistä kohtaan ovat meidän tärkeimpiä tehtävä täällä, löysin takoituksen elämän balettiin. Muista, Jumala on sinut luonut ja Hänellä on sinulle tehtävä, sinun täytyy vaan löytää se. Kukaan ei voi riistää sinulta sinun uskoasi, oli hänen ammattinsa mikä hyvänsä. Lämmöllä: Tarkoituksen löytänyt
ev.lut kirkosta koska en usko jumalaan ja se että ne eivät hyväksy homoseksuaaleja.
Mutta sulla vielä monta kuukautta aikaa miettiä asiaa koska maksat kirkkoveroa tämän vuoden loppuun asti. Sitä kun ei voi lopettaa kesken vuoden........
Sivuutan kyllä vähän varsinaista aihetta, mutta keskustelu oli niin mielenkiintoinen, että oli pakko kommentoida.
En ole koskaan kuulunnut kirkkoon, mutta olen pienenpiirin seurakunnasta. Sellaisen jossa kaikki tuntevat/tietävät toisensa. On paljon sukulaissiteitä ja kokoajan muodostuu lisää. Kuulostaa melko sisäsiittoiselta...sitä se melkeenpä on. Lähes kaikki perheet ovat lapsi määriltään suuria. Itsellänikin on enemmän kuin kymennen sisarusta.
En enää käy yhteisissä tilaisuuksissa koska se on vapaa ehtoista ja jo täysi-ikäisyyden ylitettyäni päätän omasta elämästäni ja valinnoistani. Tiesin kyllä jo hyvin varhain, että en tule jatkamaan elmääni niissä ympyröissä. En ole koskaan viihtynyt siellä enkä niiden ihmisten parissa. Jo lapsena itkin vastaa koska en halunnut mukaan. Eikä minulla ole ollut siellä koskaan varsinaisia kavereita. Aina siellä ollessani laskin kellosta minuutteja siihen koska pääsisin pois. Minusta lapsia ei saisi tällä tavoin aivopestä uskomaan Jumalaan. Aikuinen ihminen vapaa ehtoisesti hakeutukoon Raamatun ja seurakuntien piiriin jos kokee sen itselleen tärkeäksi.
Omat näkemykseni ja elänkatsomukseni on hyvin eri kuin vanhemmillani. Toisaalta kunnioitan vanhempiani enkä yritä muuttaa heidän aatteitaan koska oman suunanhan ovat elämälleen valinneet. Tosin olen siitä saannut kärsiä ja tulen aina kärsimään henkisellä tasolla. Minulle on lapsesta asti taottu raamatun tapahtumia ja käskyjä päähän. Toki tiedän paljon tapahtumia ja asiota raamatusta, mutta en ole sitä itse varsinaisesti syventynyt tutkimaan. Tiedän että olisi hyvä lukea se ainakin kerran läpi niin saisin luotua itselleni paremman näkemyksen siitä, sekä perustelemaan paremmin mielipiteeni.
Tällä hetkellä en oikeen usko mihinkään. Välillä tuntuu, että jotkut ovat kirjoittaneet koko teoksen ihan vaan päästään. Eikä niitä juttuja ole edes tapahtunut, eikä Jumalaa ole olemassa. Mutta sitten taas ristiriitaista on se miten miten nykypäivän asiota on voitu ennustaa niin kauan sitten. Kuten että maailmanlopun lähetessä luonnon-katastroofit/ilmiöt lisääntyvät. Eikös siellä ole myös sanottu myös että kirkko menettää hallitsevan asemansa= ihmiset eroavat kirkosta.
Toinen asia mikä harmittaa on se, että naisesta on luotu jokin synnytyskone miehille. Raamatun mukaan miehien pitää olla perheen pää ja naisen kunnioittaa miestään. Tämän seurakunnan piirissä johon itse olen synytnyt naiset luopuvat työstään kun alkavat saada lapsia ja ovat tyyliin loppuelämänsä kotiäiteinä. Oma äitinikin mukaan lukien. Sai ensimmäisen lapsensa 19v ja sitten jäännyt kotiäidiksi. Eipä ole matkustellut paljon eikä elännyt vapaasti. Tyytyväinen se on sanonut olevansa...omanhan tiensä on valinnut. Itse en halua elää samalla lailla.
Ja sitten tämä homouden kieltäminen. Niin eikö pääasia ole, että ihmiset rakastavat toisiaan oli se sitten samaa sukupuolta edustava tai vastakkaista. Raamatussa sanotaan, että lapsilla pitäisi täyttää maa. Eiköhän täällä ole jo aika paljon porukkaa....oma äitinikin on niitä saannut minunkin edestä.
mä olen pelkkä tapa kristitty, ja rippikoulunkin kävin ettei mummo järkyttyisi. Aion erota kirkosta heti kun muutan ulkomaille, on paljon helpompaa ihan käytännön syistäkin.. ei ole mitään intoa kuulua kirkkoon, joka ei selvästikään hyväksy mua ja mun seksuaalista suuntautumistani.
Hei, uskonvapaus on hieno asia. Itse kyllästyin maksamaan syrjinnästä kirkollisveroa, niinpä liityin siviilirekisteriin. Olen siis kirkosta eronnut ja ylpeä siitä. Vapaus on huojentava olotila, suosittelen.
On se hienoa, että saa uskoa mihin ja kehen haluaa. Itse uskon Jumalaan ja Jeesukseen, mutta olen silti eronnut kirkosta viime vuodenvaihteessa. Olisi pitänyt jo erota aikaisemmin. Se ei yhtään uskoani hälvennä, vaikka en kuulu maalliseen kirkkoon. Mitä turhaa maksaa veroja siitä, mihin ei saa yhtään mitään vastinetta ja jossa vain syrjitään homoja, naissukupuolen edustajia ja kaikenlaisia muita vähemmistöjä. Kaiken mukaanhan Jeesus olisi vähemmistön asialla...
Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, on minusta hieno asia, mutta ei minusta kyllä toteudu käytännössä. Vaikka kuinka itse kohtelisin lähimmäisiäni tosi hienosti ja rakastaisin heitä, saan vain päälleni välillä pelkkää p*skaa..Että näin.