Tapahtui eräänä päivänä

Olin töissä, olen palveluammatissa ja käyn kuuttakymmentä. Meille tuli mies joka oli ”karannut” palvelutalosta, oli talvi ja lunta satoi, tuuli tuiversi. Hän muisti nimensä ja mistä oli tullut mutta ei osannut takaisin. Soitimme palvelutaloon josta sanottiin että laittakaa se vaan tulemaan takaisin. Emme laittaneet vaan vaadimme hakemaan. Hänet haettiin, mutta jälkeenpäin ajattelin millainen on oma vanhuuteni. Karkailenko lumimyräkässä, entä jos ei vaaditakaan ”palauttamaan” vaan käsketään ulos? Tämä mies käveli melkein kaksinkerroin, jalat kantoivat mutta selkä ei kestänyt.
Oletko varautunut vanhuuteesi, voiko siihen edes varautua tai tuntuuko se vain kaukaiselta asialta jota ei kannata ajatella? Mehän olemme nuorekkaita viisikymppisiä, harrastamme, lapsien kanssa hyvät välit, talous turvattu. Mitä hätää..
2154
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

.
.

miettinyt varmaan jo syntymästäni asti. Tuntuu, kuitenkin, ettei jaksa aina miettiä asiaa, jota ei ehkä koskaan tulekaan.
Omien läheisten kautta on tullut asiaan myös tuntumaa. Ei ole vierasta.

Jos tulee kuntoon, ettei enää kotona pärjää, on hakeuduttava sopivaan hoitopaikkaan.
Toivottavan sopivaan, olosuhteisiin sekä kukkaroon nähden.
Pitää toivoa, että on realisoitavaa, jotta pystyy mahdollisimman hyvän paikan saamaan.
Tiedä sitten, miten pitkään siellä voisi asua, yksityisessä, siis.
Rahastahan se on ihan kiinni. Ja oman iän pituudesta.
.
.

Äänestä

mutta lähinnä äitiäni joka asuu nykyisin dementiakodissa lukkojen takana ja joka kerta kun olen käynyt mummot jonottavat ovella että avaisin oven ja pääsisivät karkaamaan. Vapauden riisto tuntuu olevan suurin heidän murheistaan ja vaikka se tehdäänkin heidän omaksi hyväkseen ja turvallisuussyistä, niin se tuntuu pahalta aina. Eri kysymys olisi sitten tuntuisiko vielä pahemmalta jos mamma olisi karannut ja tuupertunut lumihankeen ja jäätynyt kuoliaaksi.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


mietityttää kirjoitti:

Olin töissä, olen palveluammatissa ja käyn kuuttakymmentä. Meille tuli mies joka oli ”karannut” palvelutalosta, oli talvi ja lunta satoi, tuuli tuiversi. Hän muisti nimensä ja mistä oli tullut mutta ei osannut takaisin. Soitimme palvelutaloon josta sanottiin että laittakaa se vaan tulemaan takaisin. Emme laittaneet vaan vaadimme hakemaan. Hänet haettiin, mutta jälkeenpäin ajattelin millainen on oma vanhuuteni. Karkailenko lumimyräkässä, entä jos ei vaaditakaan ”palauttamaan” vaan käsketään ulos? Tämä mies käveli melkein kaksinkerroin, jalat kantoivat mutta selkä ei kestänyt.
Oletko varautunut vanhuuteesi, voiko siihen edes varautua tai tuntuuko se vain kaukaiselta asialta jota ei kannata ajatella? Mehän olemme nuorekkaita viisikymppisiä, harrastamme, lapsien kanssa hyvät välit, talous turvattu. Mitä hätää..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu